Ecuador ja Galapagos 29.7 - 14.8, Quito ja Santa Cruz

Ecuadorin matkan ensimmäinen välietappi oli Madrid, jossa vietettiin ensimmäinen yö. Illallisella olivat mukana Aku, Caj, Eija, Hannu, Hannu, Jorma, Jouni, Jukka, Pentti, Raija, Tapio, Tarja, Tarja ja Terhi. Sari ja Pia olivat jo Galapagoksella.
Toisen päivän iltana olimme hotellissa Quitossa ja seuraavana aamuna matkalla Otavalon intiaanimarkkinoille. Se päivä oli itselleni aika vaikea, koska kärsin vuoristotaudista. Oireet ovat samat kuin pahassa krapulassa, eli päänsärky, pahoinvointi ja sydämentykytys. Jos ei tiedä kumpi tauti vaivaa, niin ikivanha kenttätesti tavernassa varmistaa diagnoosin. Mikäli anniskelupaikasta poistuessa on yhä heikko olo, niin sitten kärsii vuoristotaudista.
Intiaanimarkkinat ovat mielenkiintoinen nähtävyys. Intiaanit kerääntyvät alueelle jo aamuviideltä ja tarjolla on miltei kaikkea eläimistä vaatteisiin ja koruihin. Osa myyjistä on aika aktiivisia, mutta esimerkiksi eläimiä ei kaupitella turisteille. Suuren mustan sian rahtaaminen Suomeen saattaisi tyssätä byrokratiaan jossain vaiheessa. Hevonen, lehmä tai laama olisivat tuskin yhtään helpompia kuljetettavia.
Kuvaaminen jäi aika vähälle, mutta jotain kuitenkin.

Quiton ympäristön maisemissa vuoret ovat vahvasti läsnä.

Myös tulivuoria löytyy. Kuvan lumihuippuinen tulivuori Cotopaxi on 5897m korkea ja purkautunut viimeksi 1903-1904. Vuoden 1877 purkauksessa pyroklastiset pilvet laskeutuivat jokapuolelta vuorta ja mutavyöryt matkasivat yli 100 kilometrin matkan Tyyneen valtamereen.

Liikennekäyttäytyminen on uhkarohkeaa. Ohitettaessa luotetaan siihen, että vastaantulija väistää. Tässä on ilmeisesti linja-auto väistänyt ojaan.

Imbabura on sammunut tulivuori lähellä Otavaloa.
Päivän aikana käytiin muun muassa karjamarkkinoilla, hedelmätorilla, vaatetorilla, paikallisen taiteilijan ateljeessa sekä eräässä kartanossa tutustumiskäynnillä ja lounaalla.

Paluumatkalla Quitoon nähtiin komeita sateenkaaria.

Quiton vanhassa kaupungissa on arkkitehtonisesti mielenkiintoisia rakennuksia.
Kaupungissa ei näkynyt muita lintuja kuin puluja, mutta monotonista varoitusääntä kuului silloin tällöin. Ääni paljastui myöhemmin liikennevalojen hälytysääneksi.
Aamulla lähdettiin lentokentälle ja sieltä edelleen kohti Galapagosia. Olin yön aikana päässyt irti vuoristotaudista.

Pieni pala Quitoa lentokoneen ikkunasta nähtynä.

Ensimmäinen vilaus Galapagosista.

Lintukuvaukset alkoivat heti Baltran lentokentällä Galapagosilla. Lintu on luultavasti pikkumaasirkku, mutta maasirkku on myös mahdollinen. Molemmat ovat hyvin yleisiä. Sirkkuja on yhteensä 13 lajia. Ne ovat juuri niitä lintuja, joita Darwin tutki kehitellessään evoluutioteoriaa.
Baltralta siirryttiin bussilla Santa Cruz saaren yli Finch Bay hotelliin. Santa Cruz on toiseksi suurin saari Galapagosilla. Valtaosa Galapagosin asukkaista asuu Puerto Ayoran kaupungissa Santa Cruzilla. Asukasmääräarviot vaihtelivat 17000 - 35000 välillä. Ecuadorissa on yleistä, että ollaan kirjoilla vaikkapa Puerto Ayorassa, mutta ollaan silti töissä esimerkiksi Espanjassa.

Hotelliin mentiin Puerto Ayoran satamasta vesitaksilla. Veneestä nähtiin ensimmäiset merileijonat.

Hotellin läheisyydessä oli pitkäjalka (Himantopus mexicanus). Se pesii Galapagosilla.

Suomalaista kahlaajafania ilahdutti pikkukuovi. Sen ei tiedetä pesivän alueella.

Ensimmäiset merileguaanit bongattiin samasta paikasta.

Valkoposkisorsilla oli soidin meneillään hotellin uima-altaalla.

Valkoposkisorsalla on näyttävä siipipeili.

Laavalokki hotellin alueelta oli hieno havainto. Niitä on maailmassa alle 400 paria.

Fregattilintuja näkyi melkein joka paikassa. Kuvan lintu on koiras ja joko kuningas- tai keisarifregattilintu. Niiden tunnistaminen on vaikeaa. Veikkaisin kuitenkin keisarifregattilintua.
Iltapäivällä vierailtiin Darwinin tutkimusasemalla.

Galapagosinmatkija on laajimmalle levinnyt matkija Galapagosilla. Santa Cruzin linnut ovat nimilajia parvulus.

Tutkimusaseman maastosta irtosi Galapagosinnapsu. Napsut kuuluvat tyrannien heimoon - siis lintujen heimoon eikä hirmuhallitsijoiden.

Yksinäinen Yrjö on viimeinen jättiläiskilpikonna Pintasaaren dynastiasta.

Ykä oli vähän katveessa kuvaamista ajatellen.

Keltakerttuli on hyvin yleinen Galapagosilla.

Aseman alueella kasvatettavat jättiläiskilpikonnat ovat vähän ujoja.
Kuvaamista olisi ollut vaikka kuinka, mutta päiväntasaajalla pimeä tulee nopeasti.

Hannu Rinne