Aamulla ennen aamiaista kävelimme kaiman kanssa pienen lenkin hotellin rannassa.
Laguuniin oli tullut muutamia merileijonia.
Tämä ei ole hetkellinen asento, vaan eläin on tässä asennossa vaikka miten kauan.
Hotellin pihan kaktuksissa oli pikkumaasirkku,
maasirkku ja
kaktussirkku. Kaikki kolme hyvin yleisiä.
Ensimmäinen vilaus sinijalkasuulasta, mutta ei viimeinen.
Aamuretki suuntautui saaren keskiosiin Los Gemelosin alueelle. Sen korkeus merenpinnasta on 650m. Paikalla on kaksi repeämälaaksoa, joita kumpaakin ympäröi tiheä scalesia-pilvimetsä. Pilvimetsä on vuoristoissa esiintyvä kasvillisuustyyppi trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä. Puulajina on noin 10 metriseksi kasvava endeemiseen sukuun kuuluva Scalesia pedunculata.
Pilvimetsässä sataa tihuuttaa usein. Jos joku, niin pikkupuusirkku tietää sen hyvin.
Pikkupuusirkku kait tämäkin. Tumma nokka on hiukan hämäävä.
Kerttusirkun pitäisi olla yleinen, mutta näin vain kaksi lintua.
Kuvassa näkyy hyvin, miten pilvimetsän puissa on runsaasti epifyyttejä, eli päällyskasveja. Epifyytti ei tarkoita loiskasvia.
Galapagosinkyyhky on hyvin kesy. Darwin totesi aikanaan, että galapagosinkyyhkyn saisi kiinni heittämällä hatun sen päälle.
Los Gemelosista siirryimme El Chatoon vanhalle maatilalle tutustumaan jättiläiskilpikonniin. Maatilalla on muta-altaita kilpikonnia varten.
Vasemmalla ani, keskellä jättiläiskilpikonna ja taustalla nisäkkäitä.
Tämä kaveri veti ruohoa tuulenvarjoon muta-altaan reunalla.
Tämä kaunotar oli muta-altaassa. Kilpikonnan haukottelu sai kameroiden sulkimet hakkaamaan punahehkuisena.
Ani on tuotu saarille 1970 luvulla siinä uskossa, että se syö karjasta punkkeja. Se käyttää ravintona etupäässä heinäsirkkoja.
Ani kuivattelemassa siipiään ja
krapsuttamassa kaulaansa.
Iltapäivä oli vapaa. Menimme kaiman kanssa Puerto Ayoran kalasatamaan.
Rantapuskassa istui miltei aikuinen kruunuyöhaikara. Lintu ei ollut moksiskaan, vaikka sitä kuvattiin parin metrin etäisyydeltä.
Ja taas krapsutuskuva.
Ruskopelikaani on Galapagosin ainoa pelikaanilaji. Tämä on nuori lintu.
Aikuinen pelikaani taiteilee kalastusaluksen kaiteella.
Isoerakkoravun saksien kärkiväli voi olla 20cm. Sen englanninkielinen nimi Sally Lightfoot Crab tulee sen kyvystä kirmata veden pinnalla.
Vanhempi merileijona ei ole kuollut, vaikka siltä näyttää. Rapu tulee haistelemaan, jos se kumminkin heittäisi kohtapuoliin veivinsä.
Taksikuski lienee jonkin sortin suomifani.
Taas alkoi ilta pimetä ja oli aika hypätä hotellille ajavaan vesitaksiin.
3.8.
Taas kaiman kanssa aamupartiossa. Lehmähaikaroita lensi joka aamu kymmeniä sisämaahan päin.
Aikuinen amerikanharmaahaikara oli aamulla uima-altaan reunalla. Oli vaikeuksia saada se mahtumaan kokonaan kuvaan.
Pikkukuovi (Numenius phaeopus hudsonicus) oli edelleen maisemissa. Englanninkielisinä niminä mainitaan Whimbrel, Hudsonian Curlew ja Seven Whistler.
Aamulla kävimme vierailulla Jacqueline de Royn luona. Hän on kuuluisan luonnonkuvaajan Tui de Royn äiti ja asuu nykyään Santa Cruzilla aivan Finch Bay hotellin läheisyydessä.
Rouva de Roy ruokkii pihallaan sirkkuja. Edessä pikkumaasirkku ja takana kaktussirkku.
Keskellä isomaasirkku ja vasemmalla sekä takana kaktussirkku.
Edessä jalkapuoli maasirkku ja takana isomaasirkku.
Galapagosinmatkija piti hyvin puolensa ruoan suhteen.
Rouvan valmistamat korut tekivät hyvin kauppansa.
Iltapäivällä ajoimme Santa Cruzin toiselle puolelle ja lähdimme risteilylle.
Hannu Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti