keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Ecuador ja Galapagos 29.7 - 14.8, Santiago ja Bartolome

5.8.

Yöllä ylitimme jälleen päiväntasaajan, kun purjehdimme Genovesalta Santiagon tuntumaan. Alus keinui matkalla siinä määrin, että pöytälamppu ja tuoli alkoivat liikehtimään. Kiilasimme molemmat hytin lattialle niin, että pysyivät paikoillaan. Päivän kohteet olivat Santiago ja Bartolome.
Santiago, Sullivan Bay:
Sullivan Bay on geologinen kohde. Laava on virrannut viimeksi vuonna 1897. Jähmettyneestä laavasta olisi mahdollista saada hienoja kuvia, kunhan vaan hallitsisi valon ja sommittelun.













Kaktus on ensimmäisiä pioneerilajeja, jotka ilmestyvät laavakentälle.

Sullivan Bayn laavakenttä. Taustalla Bartolome.

Noin 8cm pitkälle heinäsirkalle ei löytynyt suomenkielistä nimeä. Englanninkielinen nimi on Large Painted Locust (Schistocerca melanocera).

Heinäsirkka kuuluu laavahaikaran ruokalistalle.

Ruskotiira oli yksi harvoista laavakentän linnuista.

Galapagosinhiirihaukka on ainoa Galapagosilla pesivä haukka. Parimääräksi arvioidaan 120-150 ja kokonaismääräksi 800. Pesivä galapagosinhiirihaukkanaaras pitää haaremia, johon kuuluu jopa kahdeksan koirasta. Koiraat eivät haudo, mutta ruokkivat naarasta ja osallistuvat poikasten kasvatukseen.
Bartholome, La Playa:

Aluksen perässä pyöri usein pikkuetelänkeijuja.
Suorakulmainen pyrstö, yli pyrstön ulottuvat jalat ja U:n muotoinen yläperä erottavat pikkuetelänkeijun madeirankeijusta ja galapagsosinkeijusta. Valkoinen alue vatsassa ja alasiiven juova erottavat sen myös etelänkeijusta. Etelänkeijua ei tiettävästi ole tavattu Galapagosilla, mutta se on tavattu etelämpänä Ecuadorin rannikolla.

Pikkuetelänkeijun oletetaan pesivän Galapagosilla, mutta ei tiedetä missä. Havainnointia vaikeuttaa se, että keijut käyvät pesillään yöllä. Tui De Roy kutsuu pesäpaikkojen löytymättömyyttä Galapagosin mysteeriksi.

Pikkuetelänkeijulla on tapana roikottaa jalkojaan ja leijua lähellä vedenpintaa.

Bartolomella rantauduttiin hiekkarannalle, terävää kalliota kutsutaan nimellä 'pinnacle rock'.

Merileijonat osaavat nauttia elämästään.

Merileijonat ovat aika uteliaita. Edellisessä kuvassa köllötellyt merileijona onnistui hiipimään taakseni niin etten huomannut mitään.

Laavalisko on Galapagosin yleisin matelija.

Amerikanmeriharakka (Haematopus palliatus galapagensis) pesii Galapagosilla. Meriharakka syö ostereita, joten erakkoravun pitäisi olla turvassa.

Galapagosinpingviini on ainoa pingviinilaji, joka pesii pelkästään tropiikissa ja on ainoa pohjoisella pallonpuoliskolla tavattava pingviini.

Galapagosinpingviinikanta kärsii rajusti El Niño ilmiöstä. Kokonaiskanta on ollut vuonna 1971 3400 lintua ja syyskuussa 2008 1539 lintua. El Niñon vaikutuksesta kannasta hävisi vuosina 1982/3 75% ja vuosina 1997/8 65%.

Haikaran pää ilmestyi puskasta, kun olimme jo veneissä.

Varjosta päätellen ollaan läheltä puoltapäivää.

Kumiveneestä bongattiin vielä uimaan lähtenyt merileguaani.
Bartolome, Escalera:
Päivän viimeinen kohde oli Bartolomen 109m korkea näköalapaikka.

Pioneerikasvit valtaavat vähitellen kasvualaa.

Huipulle kiipeäminen oli vaivan arvoista. Oikealla Pinnacle Rock ja takana Santiago.

Hannu Rinne

Ei kommentteja: