torstai 29. toukokuuta 2008

Suiston elämää 28.5.08

Jos joku laji on samaan aikaan mielettömän sympaattinen sekä hölmö, niin se on pyrstötiainen! Vai mitä mieltä olette? Pyrstiskuvat, joissa näkyy handuja, on Heinon Juhan ottamat.
"Älä pelkää lapseni, hurjaluontoinen äitisi tulee apuun hetkenä minä hyvänsä! Rohkeutta!!"
"Voi pyhä Sylvi! Nysse roudaa sulle ruokaa...Varsinainen matami..."
No, samaan sortui koiraskin tuossa tuokiossa. Ei tuo laji paljon stressaa ihmisestä. Varmaan ainoa laji Suomessa, joka ruokkii poikasiaan senkin hetken kun niitä rengastetaan! Koko Täiluoto-Välisanta oli puuronaan sentin pituisia vihreitä toukkia, jotka olivat kalunneet pajut ja pajunsukuiset liki paljaiksi. Niitä samoja toukkia pyrstötinttiemot rehasivat poikasilleen ja hakivat niitä ihan vaan pesän ympäristöstä...
"Nonnih, oliko vielä muuta, hä?"
"Nyt jätkä näpit irti minusta, tai kerron emolle!" (tavi)
Räkättirastas ei ole kauneimmillaan poikasena...
"Pssst, sinä et ole sitten nähnyt minua" (punakylkirastas)
Noin vaikeaa se atlashavistenkin teko on...
Piisami - kotonaan indeksillä 82










tiistai 27. toukokuuta 2008

Selkämeren elämää 24.-25.5.08

Porin edustan saaristossa tapahtuu näinä päivinä paljon. Päivittäin kuoriutuu eri lajin edustajien poikasia maailmaan. Osa niistä varttuu täysikasvuisiksi, osa ei. Luonnossa ravinto otetaan sieltä mistä sen sattuu saamaan. Haahkoilla yksi konsti pitää ahneet sikapossut loitolla omista nöftäpylleröistä on tehdä ns. lastentarha. Useat naaraat lyöttäytyvät kimppaan ja poikasia vahditaan porukalla. Usein lastentarhan tädeiksi ryhtyvät myös omassa pesinnässään epäonnistuneet mammat. Jos vaara uhkaa, alkavat tarhatädit röhisemään ja tällöin poikaset kaahaavat mammojen keskelle tiiviiksi tertuksi. Vähän samaan tyyliin kuin kafferipuhvelit Afrikan tasangoilla puolustavat pohjolan haahkamammat omiaan. Näinä päivinä eivät lokit kiusanneet kertaakaan nähteni haahkatarhoja, mutta Kallioholmassa varis koitti napata liiaksi rantaan harhailleen poikasen. Yksi tarhatädeistä huomasi onneksi variksen tulevan matalalla kohti poikasta ja singahti kokoisekseen yllättävän nopeasti kohti rantakiveä ja varista. Varis koitti laskeutuessaan kurottaa kaulaansa kohti poikasta, mutta saikin vain merivedet silmilleen, kun tarhatäti porhalsi paikalle. Toivottavasti poikanen oppi vastedes olla tarpeeksi lähellä tarhatätejä...
- Eipäs tapella ruokapöydässä!
Mullon ruma klyyvari, mutta syrän on lämmin...
Tarhatädin arki on jatkuvaa skarppina oloa. Stressinsietokyky on näillä mammoilla huippuluokkaa.
- Ennen nukkumaanmenoa huollatte untuvanne!
- Sitten pääkyt tyynyyn! Muistakaa, että sisarukset ja serkut ovat yhtä hyviä tyynyjä...
- Unta palloon, minä ja muut tädit vahdimme teitä.

"Eks oo ennen karikukkoo nähny? Vai mitä toljotat?"

Luotokirvinen päivystää
Tämä harmaalokki on rengastettu ja nyt luettu. Kuudesta HT-renkaasta sain luettua neljä.
Merikihu -todellinen maailmanmatkaaja.
" Mihin hitsiin se maasiira pujahti?"
Piisami - Syntymähäjy




Mustakeidas - Pohjankangas- akselilla 25.5.2006

Sunnuntaiksi 25.5.2008 tarjoutui ainutkertainen mahdollisuus, kun Eljas Peltomaa pyysi minut mukaan linturetkelle Pohjankankaalle. Tässä ei vielä ole mitään erikoista, mutta Pohjankangas on puolustusvoimien harjoitusalue, jonne normaalisti on siviileitä pääsy kielletty. Tarjouksesta ei voinut kieltäytyä...

Aamulla klo 4 jälkeen aloitimme Mustakeitaalta. Jo ensiaskeleet paljastivat paikan hienouden: teeren pulinaa, käen kukuntaa, pensastaskun ja keltavästäräkin laulua...Komeaa kuunneltavaa!


Näkymä Mustakeitaalta.

Ainoa näkyvä todiste kanalintujen olemassaolosta.

Kierroksen loppupuolella korviini kantautui ääni, joka nosti hymyn suupielille; riekkohan se siellä mölyää!
Mustakeitaalta löytyi myös kapustarintoja, liroja, valkovikloja, pikkukuovi ja kaikki pesimäpuuhissa

Tämän jälkeen oli aika suunnata varsinaiselle ampuma-alueelle. Teerimäärät lienevät valtavia, niin usein niitä näkyi tien varrella
Mitä, tulikos tähän nyt kuva Yyterin hiekoilta..? Ei suinkaan, kuva on ampuma-alueelta. Tykkituli ja telaketjut ovat tehneet tehtävänsä. Yritimme löytää pikkutyllejä tai kangaskiuruja, mutta ainoa löytämämme lintu oli komea, vanha sepelrastas-koiras.

Taukopaikka. Laavun ympäristössä näkyi mm. pikkukäpylintupoikue ja reviiriä pitänyt järripeippo-koiras.

Matkamme jatkui läpi Pohjankankaan. Matkan varrelta plokkasimme mm. useita pikku- ja naurulokkiyhdyskuntia, punajalkaviklon reviirin, isolepinkäisen ja luonnollisesti teeriä läjäpäin.

Päivä oli kaikin puolin upea, siitä Eljakselle kiitos!!

Loppuun vielä muistutus: Koko Pohjankankaan harjoitusalue on suljettu harjoitusalue, johon siviileillä ei ole pääsyä ilman erikoislupaa. Alueelle ei siis kannata pyrkiä omin luvin..:)

Juha Heino

lauantai 24. toukokuuta 2008

Saaristolintuja staijaamassa

Päivän teema oli sama kuin muinakin päivinä. Saaristolintujen ruokailulentojen tarkkailu sekä muutonseuranta. Aurinko paistoi ja oli ns. kaunis päivä. Lintuja ei kuitenkaan ollut paljon liikkeellä. Päivän massalaji oli tundrakurmitsa, joita omalle lomakkeelle kertyi 220 muuttajaa. Maininnan ansaitsee myös etelänkiisla, kolmesta muuttajasta onnistuin näkemään yhden - Turha kai mainita staijanneeni saaren itäpuolta :)

Pitkästä aikaa kiireiltä blogiin juttua. Piti kyllä laittaa pitkäjalasta ja isokihustakin jotain, mutta mitä sitä selittämään!

Harmaalokkeja sai kuvata vaikka kuinka.

Laitoin sitten toisenkin argarin....


Saaressa pesi myös tumma merikihu pari, jonka toisella yksilöllä oli huoltoaseman mainos - ST1.... Lopusta ei saanut selvää.


Hysyjä pyöri saaressa mukavasti. Scouppaajalle vain kivitasku irtosi kuvaan.



Projektilajien ykkönen -Lff.


Haahkapoikueet olivat lähes kaikki kuoriutuneet. Tässä vain naaras, muu kuva oli täyttä tuhrua.

Kesätarkkailussa voi herkutella metsämaasioilla.

Holmes - Kantoraketin tulisuihku.


perjantai 23. toukokuuta 2008

Keräkurmitsajahdin päätös 22.5

Neljän päivän kiihkeän etsimisen jälkeen Pinomäen Huvilakummuntieltä löytyi vihdoin parvi keräkurmitsoja. Lintuja oli iltapäivällä 14 ja illalla klo 22:00 kuusi yksilöä. Kuvausetäisyys oli liian pitkä, mutta yrittää piti kumminkin. Lähemmäksi hivuttautumiseen ei ollut mahdollisuutta - näkösuojaa ei missään, eikä vastakylvetylle pellolle voi muutenkaan mennä sotkemaan. Optiikka kaipaisi vieläkin pikku parannusta. Väreily täytyisi saada suodatettua pois ja etäisyyden sekä vastavalon eliminointi olisi myös hyödyllistä.


Peltopyy sulautui hyvin peltoon, mutta ei kumminkaan uskonut loppuun saakka suojaväriinsä.

Piileskely

Pinkaisu

Pyrähdys

Paikalliset sanovat kuovien lisääntyneen. Tiedä häntä sitten.

Pinomäentien varrella kyyhötti yksin jäänyt liro.

Keltasirkku lienee jo tänä vuonna saattanut maailmaan yhden poikueen. Esitys on vakuuttavan oloista, mutta ääntä syntyy ihmeen vähän.

Ketun näkee Pinomäellä päivittäin. Tämä ylittää illalla Huvilakummuntietä.

Hauska sattumus oli, kun töyhtöhyyppä intoutui ajamaan tuulihaukkaa pois reviiriltään, joka taas hääti suopöllön pois omalta reviiriltään.
Hannu Rinne







keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Keräkurmitsajahdissa 19.5

Viime vuonna jäi keräkurmitsa näkemättä ja tänä vuonna on jälleen samanlaiset merkit ilmassa. Pinomäen pelloilla on kova väreily ja lupaavan näköiset kahlaajat kääntyvät joko suokukoiksi tai kapustarinnoiksi. Loput väreilyn seassa olevista kokkareista ovat kivitaskuja. Niitä on viime päivinä ollut pelloilla runsaasti.

Pinomäki on vielä varma paikka peltosirkun suhteen.

Sama lintu lauloi välillä oikein komeasti. Tätä soisi kuulevansa monessa muussakin paikassa.

Laulaessaan linnut pörhistävät usein höyheniään. Väite perustuu yhteen pensaskerttuun ja peltosirkkuun.
Mäkelän Matti antoi vihjeen Riitsaranlahden kummajaisesta. Lintu oli nähtävissä Huhtalan tornilta, mutta häipyi lietteiden suuntaan veneen pelottamana.

Riitsaranlahden pohjukasta löytyi mustavalkoinen kahlaaja.
Linnun todellinen olemus selvisi, kun se siirtyi rannalle jaloittelemaan.



Vähän ennen iltakymmentä linnun kahluupaikan tuntumaan ilmestyi kaksi uimaria suoraan saunasta. Lintu hävisi vähin äänin tiehensä ja yhtäkkiä tilanne oli kovin kiusallinen. Hankkiuduin vikkelästi tieheni, enkä tiedä havaitsivatko uimarit läsnäoloani. Matkaa heihin oli satakunta metriä.

Mahdollinen keskustelu olisi mennyt jotenkin näin:
Miesuimari: Mitäs tähtäilet?
Kuvaaja: Pitkäjalkaa.
Miesuimari: Näytänkö sellaiselta?
Kuvaaja: Tarkoitan lintua.
Miesuimari: Siis vaimoani?
Kuvaaja: Ei teistä kumpaakaan.
Miesuimari: Ei täällä ole muitakaan.
Osa tämän harrastuksen viehätyksestä piilee siinä, ettei yhtään tiedä mitä tulee tapahtumaan. Nytkin piti bongata keräkurmitsa Pinomäestä, mutta tulikin kuvattua pitkäjalkaa Riitsaranlahdella.

Hannu Rinne





maanantai 19. toukokuuta 2008

Hajapinnoja hakemassa 16-17.5

Kevät on jo siinä mallissa, että muutaman sirrin ja kerttusen jälkeen alkavat pinnat olla piukassa. Ei nytkään enää tule 10 lajin päiviä - pikemminkin tulee paikattua missattuja lajeja. Harmaasorsa on yksi sellainen, joka on pysynyt näkymättömissä. Lintu on tiiran mukaan oleillut Kallossa jo pari päivää ja perjantaina Mäntykallon kalliolta sellainen sitten lohkesikin parin yksilön voimin.


Päässä on kaiketi siiven varjo, sillä ei linnulla tuollaista raitaa päässä ole.

Mäntykallon eteläpuolella sijaitsevan saaren liepeillä uineilla haahkoilla oli yhteensä yhdeksän poikasta.

Naaraskoskelon kampaus ei näytä aivan kauhealta.

Ei mikään varsinainen pörröpää, eikä habitus muutenkaan näytä kovin huolitellulta. Linnut eivät silti ole ainoita kulkijoita, joiden päästä työntyy tällaisia harottavia tupsuja.
Perjantain Kallon-Karhuluodon-Enäjärven retki toi yhden pinnan ja 62 kilometriä.

Lietteillä oli lauantaiaamuna kylmä, vaikka vaatteita oli runsaasti päällä. Tunnin oleilun jälkeen olivat sormet ja varpaat kohmeessa. Uusia pinnoja ei tullut, vaikka kahlaajia olikin heti pitkospuiden tuntumassa mukavasti. Näkyvissä oli lapinsirrejä, liroja, suokukkoja, suosirrejä, punajalkavikloja, tyllejä, meriharakoita ja töyhtöhyyppiä. Pienen raekuuron innoittamana lähdin tieheni. Pitkospuiden päässä oli ilmeisesti Ahlmanin Santun opastama ryhmä tiirailemassa lähistöllä olevia kahlaajia. Toivottavasti ryhmäläiset olivat ymmärtäneet pukeutua lämpimästi.
Makholman takarannalle ei koillistuuli sopinut ja tilannetta paransi vielä se, että kauan kaivattu lapasotkakin löytyi Joutsenkarin tuntumasta. Kauempana Viasvedenlahdella oli vielä kymmeniä haahkakoiraita ja ainakin saman verran merimetsoja. Rannan tuntumassakin oli elämää.

Varis tallusteli rantaviivalla.

"Härkäpari" suki itseään ja asettui sitten hyvin ansaitulle päivälevolle.


Kurki lensi Viasveden suuntaan kahden kaverinsa kanssa.

Makholman itäisimmässä territoriossa oli päivällä kuultavissa pariin otteeseen käki, samoin kuin mustapääkerttukin.
Illansuussa alkoi sataa, mutta autokyyti ei tullut kysymykseenkään - lapasotkasta ja käestä ei luovuta pienen epämukavuuden takia.
Hannu Rinne