Makholmasta ajaa Säppiin tunnin hitaalla veneellä, mutta nyt meni kauemmin, koska kierrettiin merimetsoyhdyskunnan kautta. Koko päivänä ei juurikaan tuullut, mutta aallokkoa oli kumminkin sen verran ettei veneestä kuvattaessa saanut horisonttia asettumaan lainkaan kohdalleen. Jokohan on kameroita, jotka osaavat hoitaa homman itsestään? Matkalla oli alleja, haahkoja, merimetsoja, pilkkasiipiä ja mustalintuja. Säpin etelä-länsi-pohjoinen sektorista löytyi yhteensä 54 härkälintua.
Tuttu näky. Naaras ja useampi koiras ympärillä. Nämä lensivät Puran harjun uloimmassa päässä olevan kallion tuntumassa. Paikka tunnetaan kalastajien keskuudessa Puran ulkolaskuna.
Merimetsoyhdyskunnan haistaa tuulen alapuolelta jo kaukaa.
Säpin Präälässä oli haahkoja.
En viitsi sanoa mitään, mutta nykyinen siippani näyttää olevan lähdössä lopullisesti. Ainakin sillä on samanlainen luihu ilme kuin sillä koijarilla, joka jätti minut viime vuonna kuin haahkan kalliolle.
Jotenkin näin tuulihaukka ja tiirat räpyttelevät saalistaessaan. Mahdanko olla lainkaan uskottavan ja luontevan näköinen? Jos herkeän hetkeksikään räpyttämästä, niin tipahdan ahteri edellä veteen. Sille nauraisi pitkään koko Präälä.
Tiiralla on pienet ja sirot jalat,
kun haahkalla on melkoiset räpylät.
"ruskea risteilijä" Säpin eteläisessä ökysatamassa. Taustalla on Präälän aallonmurtaja. Kuvaushetkellä pisaroi jonkin aikaa, mutta hyttiin saakka ei tarvinnut mennä.
Ristisorsa oli vielä kuusikymmentäluvulla melkoinen harvinaisuus, mutta ei enää nykyään tällä seudulla.
Helppo arvata kumpi on koiras.
Värikkyyttä ja näyttävyyttä piisaa.
Präälässä oli lokeista paikalla nauru-, kala-, selkä-, harmaa- ja merilokki. Kuvissa merilokki ja selkälokki.
Selkälokin siiven takana häämöttää Säpin majakka.
Ekopinnoja ei tältä reissulta voinut kirjata - tosin mitään erikoista ei näkynytkään. Paluumatkalla Viasvedenlahtea ylittänyt sääksi olisi toki kelvannut ekopinnaksi, mutta kaikkea ei voi saada.
Hannu Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti