Keräkurmitsajahdissa 19.5

Viime vuonna jäi keräkurmitsa näkemättä ja tänä vuonna on jälleen samanlaiset merkit ilmassa. Pinomäen pelloilla on kova väreily ja lupaavan näköiset kahlaajat kääntyvät joko suokukoiksi tai kapustarinnoiksi. Loput väreilyn seassa olevista kokkareista ovat kivitaskuja. Niitä on viime päivinä ollut pelloilla runsaasti.

Pinomäki on vielä varma paikka peltosirkun suhteen.

Sama lintu lauloi välillä oikein komeasti. Tätä soisi kuulevansa monessa muussakin paikassa.

Laulaessaan linnut pörhistävät usein höyheniään. Väite perustuu yhteen pensaskerttuun ja peltosirkkuun.

Mäkelän Matti antoi vihjeen Riitsaranlahden kummajaisesta. Lintu oli nähtävissä Huhtalan tornilta, mutta häipyi lietteiden suuntaan veneen pelottamana.

Riitsaranlahden pohjukasta löytyi mustavalkoinen kahlaaja.

Linnun todellinen olemus selvisi, kun se siirtyi rannalle jaloittelemaan.

Vähän ennen iltakymmentä linnun kahluupaikan tuntumaan ilmestyi kaksi uimaria suoraan saunasta. Lintu hävisi vähin äänin tiehensä ja yhtäkkiä tilanne oli kovin kiusallinen. Hankkiuduin vikkelästi tieheni, enkä tiedä havaitsivatko uimarit läsnäoloani. Matkaa heihin oli satakunta metriä.

Mahdollinen keskustelu olisi mennyt jotenkin näin:

Miesuimari: Mitäs tähtäilet?

Kuvaaja: Pitkäjalkaa.

Miesuimari: Näytänkö sellaiselta?

Kuvaaja: Tarkoitan lintua.

Miesuimari: Siis vaimoani?

Kuvaaja: Ei teistä kumpaakaan.

Miesuimari: Ei täällä ole muitakaan.

Osa tämän harrastuksen viehätyksestä piilee siinä, ettei yhtään tiedä mitä tulee tapahtumaan. Nytkin piti bongata keräkurmitsa Pinomäestä, mutta tulikin kuvattua pitkäjalkaa Riitsaranlahdella.

Hannu Rinne