Hajapinnoja hakemassa 16-17.5

Kevät on jo siinä mallissa, että muutaman sirrin ja kerttusen jälkeen alkavat pinnat olla piukassa. Ei nytkään enää tule 10 lajin päiviä - pikemminkin tulee paikattua missattuja lajeja. Harmaasorsa on yksi sellainen, joka on pysynyt näkymättömissä. Lintu on tiiran mukaan oleillut Kallossa jo pari päivää ja perjantaina Mäntykallon kalliolta sellainen sitten lohkesikin parin yksilön voimin.

Päässä on kaiketi siiven varjo, sillä ei linnulla tuollaista raitaa päässä ole.

Mäntykallon eteläpuolella sijaitsevan saaren liepeillä uineilla haahkoilla oli yhteensä yhdeksän poikasta.

Naaraskoskelon kampaus ei näytä aivan kauhealta.

Ei mikään varsinainen pörröpää, eikä habitus muutenkaan näytä kovin huolitellulta. Linnut eivät silti ole ainoita kulkijoita, joiden päästä työntyy tällaisia harottavia tupsuja.

Perjantain Kallon-Karhuluodon-Enäjärven retki toi yhden pinnan ja 62 kilometriä.

Lietteillä oli lauantaiaamuna kylmä, vaikka vaatteita oli runsaasti päällä. Tunnin oleilun jälkeen olivat sormet ja varpaat kohmeessa. Uusia pinnoja ei tullut, vaikka kahlaajia olikin heti pitkospuiden tuntumassa mukavasti. Näkyvissä oli lapinsirrejä, liroja, suokukkoja, suosirrejä, punajalkavikloja, tyllejä, meriharakoita ja töyhtöhyyppiä. Pienen raekuuron innoittamana lähdin tieheni. Pitkospuiden päässä oli ilmeisesti Ahlmanin Santun opastama ryhmä tiirailemassa lähistöllä olevia kahlaajia. Toivottavasti ryhmäläiset olivat ymmärtäneet pukeutua lämpimästi.

Makholman takarannalle ei koillistuuli sopinut ja tilannetta paransi vielä se, että kauan kaivattu lapasotkakin löytyi Joutsenkarin tuntumasta. Kauempana Viasvedenlahdella oli vielä kymmeniä haahkakoiraita ja ainakin saman verran merimetsoja. Rannan tuntumassakin oli elämää.

Varis tallusteli rantaviivalla.

"Härkäpari" suki itseään ja asettui sitten hyvin ansaitulle päivälevolle.

Kurki lensi Viasveden suuntaan kahden kaverinsa kanssa.

Makholman itäisimmässä territoriossa oli päivällä kuultavissa pariin otteeseen käki, samoin kuin mustapääkerttukin.

Illansuussa alkoi sataa, mutta autokyyti ei tullut kysymykseenkään - lapasotkasta ja käestä ei luovuta pienen epämukavuuden takia.

Hannu Rinne