8.8.
Española on vanhin Galapagosin saarista. Saaren ikä on yli 3 miljoonaa vuotta. Pinta-ala on 60km² ja korkein kohta 206 metriä. Päivään oli ladattu paljon odotuksia, sillä Española oli yksi risteilymme huippukohteista. Aamulla kuudelta rantauduimme Bahía Gardnerin hiekkarannalle.
Bahía Gardner:
Bahía Gardnerin hiekkaranta. Kohde oli siitä poikkeuksellinen, että hiekkarannalla sai kulkea vapaasti.
Lahdella oli verkkokalastajia.
Vampyyrimatkijat ovat kiinnostuneita repuista ja etenkin niissä olevista vesipulloista. Matkijoiden 'juottaminen' on nykyään kiellettyä, mutta ne nokkivat vieläkin näkemiään vesipulloja. Vampyyrimatkijan nimen alkuperästä ei löytynyt tietoja. Lintu ei ole verenimijä, mutta hyödyntää suulien ja albatrossien munia sekä linnunraatoja. Nimi ei viittaa myöskään sen ääneen, koska matkijan sointuva laulu ei muistuta ihmissusien ulvontaa. Vampyyrimatkijan englanninkielinen nimi on Hood Mockingbird. Españolan englanninkielinen nimi on Hood.
Oli oma poikanen, koska merileijonaemo asettui pötkölleen hiekalle imettämään.
Kivityyny on kova sana,
mutta ilmankin pärjää.
Amerikanhemarit pesivät Galapagosilla. Niitä ei ahdistella ja se luultavasti selittää niiden pelottomuuden.
Hemari on tarvittaessa aika notkea.
Pieninokkainen pikkumaasirkku on helppo määrittää.
Maasirkkujen nokan koko vaihtelee huomattavasti jopa samalla saarella.
Merileguaani aamiaisella.
Sinijalkasuula suosii paljon pystysyöksyjä,
mutta matalassa vedessä myös vaakakalastusta.
Kateus ei ole lainkaan tavatonta kalastajien keskuudessa.
Veteen mennään siististi,
mutta ylöstullessa pärskyy melkoisesti. Suulan nokan edessä on pieni piikkinokkainen kala.
Pieni kala löytyy myös tästä kuvasta.
Punta Suárez:
Punta Suárez on Españolan lintukohde. Polun varrelta löytyy muun muassa sinijalkasuula, galapagosinnaamiosuula, galapagosinhiirihaukka, galapagosialbatrossi ja suomutropiikkilintu.
Keltakerttulikoiras oli vastaanottokomiteassa.
Rantavahti. En muista oliko se juuri tämä kaveri, joka keräsi 110 USD:n puistomaksun.
Vähän huolestuttavaa, kun leguaani nuolee suupieliään ja katsoo meikäläistä.
Opaskirjan mukaan leguaani on levänsyöjä, eli ei pitäisi olla pelkoa välipalaksi joutumisesta.
Rannassa kierteli galapagosinliitäjiä.
Galapagosinalbatrossi ei pääse tästä maastosta ilmaan, vaan sen on käveltävä läheiselle kalliojyrkänteelle. Jyrkänteellä lintu levittää siipensä ja on saman tien lennossa.
Miltei koko galapagosinalbatrossin 12000 parin kanta pesii Españolalla. Muutama pari pesii pienellä Isla de Platan saarella Ecuadorin rannikolla.
Sukupuolet ovat samannäköiset, mutta lintukirjojen mukaan koiras on jonkin verran naarasta suurempi.
Takana oleva lintu ei pitänyt edustalla olevan parin hempeilystä.
Kolmas pyörä lähti nostelemaan, kun ruvettiin puhumaan suurilla kirjaimilla.
Yölokki nousevassa ilmavirtauksessa.
Española oli Galapagosinkierroksen paras paikka kuvata suomutropiikkilintuja.
Erittäin pitkäpyrstöinen yksilö.
Suomutropiikkilintu pesii kolonioissa kalliojyrkänteiden halkeamissa.
Tällaista paikka kutsutaan englanniksi nimellä blowhole. Vesisuihku syntyy aaltojen iskeytyessä kapeisiin kallionhalkeamiin.
Sehän oli niin, että naaraalla on suurempi iiris.
Sinijalkasuulien pesintä ei tapahdu edes tietyllä saarella samanaikaisesti. Osa linnuista nostelee vielä sinisiä jalkojaan, osa parittelee ja osa ruokkii poikastaan.
Galapagosinhiirihaukka kävi useaan otteeseen katsomassa, mitä porukkaa saarella kulkee.
Petolintukin muuttuu pelottomaksi, kun sitä ei ahdistella eikä vainota.
Paluumatkalla polku laskeutui alemmas merenpinnan tasolle. Kallioon on kiinnittynyt isoerakkorapuja. Tummat ravut ovat nuoria.
Merileguaani järsii levää kiven kyljestä. Ne tekevät samaa veden alla, niin kuin on nähty monissa luontodokumenteissa.
Päivä on päätöksessä ja on aika palata oikella olevalle Anahille.
Hannu Rinne
perjantai 24. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti