maanantai 20. syyskuuta 2010

Pari syysraria 18-19.9

Galapagosin päivitysten väliin sopii mainiosti pieni juttu Reposaaresta ja Fleiviikistä.
Lauantai:
Harjalinnusta tuli viikon mittaan useita päivityksiä. Kävin lauantaina kaikilla ilmoitetuilla paikoilla, mutta lintua ei löytynyt parin tunnin etsimisellä. Kirkkokatu - Kalliokatu - Urheilukenttä sahaaminen alkoi kyllästyttää, joten poikkesin linnakepuiston torniin. Tornin ympärillä olevat puut peittävät näkymät tehokkaasti. Pikkulintumuutto oli runsasta. Niittykirvisiä, käpylintuja, vihervarpusia, peippoja ja järripeippoja muutti solkenaan.

Noin 60 järripeipon parvi.

Kuvaaminen tornista on hankalaa, koska linnut ovat puiden takia näkyvissä vasta aivan kohdalla. 11:05 tuli päivitys, että harjalintu on Veistämönkadulla. Missä ihmeessä sellainen paikka on? Navigaattori ei tunnistanut osoitetta lainkaan (Olin tarjonnut sille vahingossa Veistämönkujaa, eikä onneton aparaatti tajunnut, että halusin harjalintupaikalle). Kaksi lenkillä ollutta rouvaa neuvoi reitin kohteeseen. He olivat valmiita kertomaan talonkin, jossa etsimäni henkilö asuu. Naiset naureskelivat, kun kerroin etsiväni lintua.
Veistämönkadulle kerääntyi äkkiä harjalintubongareita, mutta lintu oli ensin hukassa. Mäkelän Matti käveli lastentarhan taakse puiden katveeseen ja onnistui saamaan linnun näkyviin.

Harjalintu oli parhaalla hollilla lastentarhan pihassa.

Ja taas uuteen paikkaan.

Reposaarelaiset olivat hyvin perillä harjalinnusta. Ollessamme erään talon takapihalla, talon emäntä kertoi kuvanneensa harjalintua portaiden vieressä.
Sunnuntai:
Sunnuntaiaamuna poikkesimme Fleiviikin niitylle. Järripeippoja ja niittykirvisiä oli liikkeellä runsaasti. Järrit muutolla ja kirviset enimmäkseen paikallisina.

Isokirvisiä oli nyt kaksi, mutta kuvaaminen oli vaikeaa etäisyyden ja muiden ilmassa olleiden lintujen takia. Toivottavasti kuvassa ei ole kiuru.

Kutsuääntä kuului muutaman kerran, mutta ei mitenkään aktiivisesti.

Lapinkirvisen havaitsee niittykirvismassasta helposti kutsuäänestä.

Jaloista lähteneestä jänkäkurpasta lohkesi toinen vuosipinna.

Muutaman pikselin sutusta saattaa näkyä selän kellertävät pitkittäisjuovat tai sitten ei.

Kuikka suuntasi merelle päin.

Ihmettelimme hetken aikaa, kun viiksitimalien ääni kuului taivaalta. Timalit laskeutuivat pari kertaa ruovikkoon, mutta nousivat sitten ylös näkymättömiin.

Hannu Rinne

2 kommenttia:

mäkpe kirjoitti...

Kyl niis vaa kiuru näyttäs oleva :) Komioit kuvii kuitenkin. Harvemmin näkee jänkäpurkast lento-otoksia.

Hannu kirjoitti...

Ei tästä kehtaa ottaa täyttä pinnaa väärinmäärityskilpailussa. Johto säilyy, vaikka merkkaa itselleen vain puoli pojoa:)