maanantai 27. syyskuuta 2010

Ecuador ja Galapagos 29.7 - 14.8, Santa Fe, South Plaza

9.8.
Santa Fe:

Santa Fe on yksi Galapagosin vanhimmista saarista, noin 3,9 miljoonaa vuotta. Pinta-ala on 24km² ja korkein kohta 259 metriä.

Muhkeimmat Opuntia kaktukset kasvavat Santa Fe:llä.

Vaikka merileijonia oli monenlaisissa ympäristöissä, niin kaktuksiin ne eivät kiivenneet.

Santa Fe:n maaleguaania (Conolophus Pallidus) ei löydy mistään muualta.

Jopa 12 metriä korkeat kaktukset kelpaavat galapagosinmatkijan tähystyspaikaksi.

Galapagosinhiirihaukka näyttäytyi pariin otteeseen, mutta ei ollut yhtä hyvin hollilla kuin Espanolalla.

Osa galapagosinkyyhkyistä on aivan pelottomia.

Kerttusirkusta tunnetaan kahdeksan alalajia. Santa Fe:n kerttusirkku on Certhidia bifasciata.

Opas kertoi tämänkin eliölajin nimen, mutta en painanut mieleeni.

Harmaaviklo löytyi useimmilta kivikkoisilta rannoilta.

Laavahaikaran jalasta tulee mieleen baariin suuntaavan Wagnerin jalka.

Sinijalkasuula on ainoa suula, joka kalastaa rannan tuntumassa. Pitkän pyrstön ansiosta se pystyy kääntymään vedessä niin nopeasti, että voi tehdä pystysyöksyjä alla puolen metrin syvyiseen veteen.

Suula menee veteen kuin keihäs.

Pelikaani ei välitä niin paljon tyylipisteistä.

Polkuvahti.

Laukkuvahti.

Poistuessamme hiekkaranta jäi kokonaan merileijonille.

Santa Fe:n kaktusmetsää mereltä päin.

Matkalla South Plazalle oli taas mahdollisuus kuvata keijuja. Kuvassa pikkuetelänkeiju.

Ehkä madeirankeiju, mutta en ole varma. Madeirankeijun jalat eivät ulotu pyrstön yli ja sen pyrstö on heikosti lovipäinen.
South Plaza:
South Plaza on pieni saari Santa Cruzin edustalla. Pinta-ala on 16ha ja korkein kohta 25 metriä.

South Plazan vastaanottokomiteaan kuului merileijonia - ketä muutakaan.

Onkohan laavalisko menossa ottamaan maitohörpyt?

Maisemakuvia tulee otettua valitettavan vähän. Syy niiden vähyyteen on se, että hieno maisema siirtyy harvoin muistikortille saakka.







Kaktukset ovat puumaisia.

Galapagosinliitäjä on valtavan nopea lentäjä. Ne eivät menneet edes kovin läheltä ja silti oli vaikeuksia pysyä kameran kanssa mukana.

On helppo arvata, että kameran focus napsahtaa melkein aina veteen eikä liitäjään.

Kas, Conolophus subcristatus siinä Opuntia echios aterialla.

Eli maaleguaani syö kaktusta.

Kaksi valasta kaukana ulapalla, lajista ei ole tietoa. Galapagosilla tavataan ainakin seitivalas, brydenvalas, lahtivalas, ryhävalas, sinivalas, kaskelotti, miekkavalas ja pallopäävalas.

Taas oli aika palata Anahille. Aluksen päällä pyöri illansuussa fregattilintuja.
10.8.
Santa Cruz:
Galapagosin viimeinen kohde oli Santa Cruzin Bachas Beach.

Rannalla oli kiukkuisen näköinen ruskotiira.

Karikukkoja näkyi koko matkan aikana ihmeen vähän. Kolmessa paikassa yhteensä neljä lintua.

Vaikka laavalokkeja on vain 400 paria, ovat ne levittäytyneet laajalle alueelle Galapagosilla.

Lintujen pönötyskuvat eivät voita valokuvauskilpailuja. Tällainen tosipönöttäjä on silti hauskan näköinen.

Monesta kohteesta löytyi amerikanharmaahaikara, mutta missään ei ollut montaa lintua.

Flamingosta viimeinen retkilaji.

Oppaat sanoivat, että on harvinaista nähdä liemikilpikonna päivällä rannalla.

Kilpikonna peittää munansa ja häipyy takaisin mereen.

Viimeinen Galapagoskuva on hemarien osteripajasta.
Risteily päättyi Santa Cruzille, josta oli kuljetus Baltran lentokentälle ja sieltä lento Quitoon.
Iltapäivällä olimme Tandayapan pilvimetsässä kolibrikuvauksissa, mutta siitä seuraavassa blogissa lisää.

Galapagosin retkilajit:
E tarkoittaa endeemistä lajia
e tarkoittaa endeemistä alalajia

1. Ruskopelikaani (e)
2. Galapagosinmerimetso (E)
3. Galapagosinpingviini (E)
4. Galapagosinalbatrossi (E)
5. Galapagosinliitäjä (E)
6. Havaijinviistäjä (Galapagosinviistäjä) (e)
7. Galapagosinkeiju (e)
8. Madeirankeiju
9. Pikkuetelänkeiju (e)
10. Myrskykeiju
11. Keisarifregattilintu (e)
12. Kuningasfregattilintu
13. Punajalkasuula
14. Galapagosinnaamiosuula
15. Sinijalkasuula (e)
16. Yölokki (E)
17. Laavalokki (E)
18. Suomutropiikkilintu
19. Ruskotiira (e)
20. Valkoposkisorsa (e)
21. Flamingo
22. Amerikanharmaahaikara (e)
23. Lehmähaikara
24. Kruunuyöhaikara (e)
25. Kyyryhaikara
26. Galapagosinkyyryhaikara (Laavahaikara) (E)
27. Pitkäjalka
28. Karikukko
29. Amerikanmeriharakka (e)
30. Pikkukuovi
31. Harmaaviklo
32. Galapagosinhiirihaukka (E)
33. Suopöllö (e)
34. Galapagosinkyyhky (E)
35. Ani
36. Galapagosinnapsu (E)
37. Keltakerttuli (e)
38. Galapagosinmatkija (E)
39. Vampyyrimatkija (E)
40. Isomaasirkku (E)
41. Pikkumaasirkku (E)
42. Maasirkku (E)
43. Vampyyrisirkku (E)
44. Kaktussirkku (E)
45. Isokaktussirkku (E)
46. Pikkupuusirkku (E)
47. Kerttusirkku (E)

Ryhmästämme joku näki myös listasta puuttuvan rubiinityrannin.
Kohtalaisen helpoista lajeista jäivät puuttumaan pulu, isopuusirkku, tikkasirkku, liejukana ja jalohaikara. Pohjoisen talven aikana voi odottaa näkevänsä lisäksi 7-8 muuta kahlaajaa, pari tiiraa sekä pari lokkia.

Hannu Rinne

3 kommenttia:

seppo.niemispelto kirjoitti...

Hieno reissuraportti, Hannu!
Kyllä Etelä-Amerikassa nähtävää on "älyttömän" paljon; "oi jospa oisi saanut olla muu-kana!"
Kiitos upeista kuvista ja valaisevista teksteistä!

t. Seppo Merikarvialta

Hannu kirjoitti...

Kiitos palautteesta. Ecuadorin mantereella on tavattu noin 1800 lintulajia ja itse näin ehkä 30-40, joten uutta nähtävää piisaa.

Marjo Rajala kirjoitti...

Hei! Upeat kuvasi ja matkakertomus on luettu useammankin kerran. Nyt minun yhdet ystävät ovat lähdössä Etelä-Amerikkaan ja haluaisivat vähän kysellä sinulta reissustasi, erityisesti Galapagosista. Oletko halukas antamaan vaikka minulle sähköpostiosoitteesi, jonka voin antaa heille? He ottaisivat sinuun yhteyttä. Terv Marjo