perjantai 17. syyskuuta 2010

Ecuador ja Galapagos 29.7 - 14.8, Fernandina ja Isabela

6.8.

Santiagon ja Fernandinan välisellä osuudella päiväntasaajanylitykset lisääntyivät kahdella. Aluksen keinunta oli vähäisempää verrattuna edelliseen yöhön. Aamiainen oli 05:30 niin kuin melkein jokaisena muunakin aamuna. Aikaisessa herätyksessä ei ollut lainkaan ongelmia, koska oli mielenkiintoista tekemistä.

Kuun näkyminen aamulla oli huolestuttavaa. Muina aamuina oli ollut pilvistä, mutta nyt näytti tulevan aurinkoinen päivä. Tropiikissa se tarkoittaa voimakasta lämpöväreilyä ja kovaa valoa heti aamusta alkaen.
Fernandina:
Fernandina on 642km²:n pinta-alallaan kolmanneksi suurin Galapagosin saarista. Miljoonan vuoden ikäisenä se on nuorin Galapagosin saarista.

Jo ennen kalliolle rantatutumista kyyryhaikarasta napsahti retkipinna. Kyyryhaikarasta tunnetaan noin 30 alalajia. Lintukirjat eivät ole lähteneet arvailemaan Galapagosin kyyryhaikaran alalajia, vaan antavat sen olla nimilajia Butorides striatus. Fernandinalla kävelimme pääkohteelle Espinosan kielekkeelle kuvaamaan merileguaaneja ja merimetsoja.

Merileguaanit keräävät lämpöä lähes puoleenpäivään saakka ja lähtevät sitten ruokailemaan mereen.

Tekisi mieli kätellä, mutta eläimiin ei saa koskea.

Merileguaanit näyttivät paksuilta ja hyvinvoivilta. Toisin oli El Niñon jälkeen vuonna 1997, jolloin paikoin jopa 95% kannasta menehtyi.

Kuvasta saattaa huomata, että merileguaani poistaa suolaa kehostaan sieraimen eikä suun kautta. Kuvaajan kannalta on ikävää, että sylkäisyn hetkeä ei voi aavistaa mistään.

Pikku nahistelua syntyi silloin tällöin.

Leguaani hymyilee.

Laavalisko vilistää leguaanien välissä ja päällä.

Ennen puoltapäivää leguaanit lähtivät ruokailemaan. Monissa luonto-ohjelmissa on näytetty, miten leguaanit syövät merenpohjassa kasvavaa levää.

Taustalla on 1463 metriä korkea La Cumbre tulivuori. Tulivuori ei näytä järin suurelta, mutta sen huipulla on 6,5 kilometriä leveä kaldera, joka on noin 800 metriä syvä. Kaldera on tulivuoren romahtamisesta syntynyt tuliperäinen muodostuma.

Galapagosilla on neljä käärmelajia. Ne ovat vain lievästi myrkyllisiä ja tappavat saaliinsa kuristamalla. Käärme ei ole Galapagosilla aivan ravintoketjun huipulla sillä ketju muodostuu seuraavasti: Kasvi - hyönteinen - lisko - käärme - hiirihaukka.

Aivan rantavedessä oli merikilpikonnia. Laji on Galápagos Green Turtle (Chelonia mydas agassisi), suomeksi ilmeisesti liemikilpikonna. Ne tulevat maihin vain munimaan ja silloinkin yöllä.

Ruskotiirat ovat kiinnostuneita ruskopelikaanin kalastuksesta.

Tiirat yrittävät napata saaliin kun pelikaani avaa suunsa nielemistä varten. Ei fregattilintu ole ainoa rosvo näillä main.

Galapagosinmerimetson kuvauksissa vastavalo ja väreily tekivät kiusaa. Pesän takana näkyy leguaanien hahmoja.

Galapagosinmerimetso on poikkeuksellinen lintu muutenkin kuin lentokyvyttömyytensä takia. Parinmuodostuksessa ja poikasten kasvatuksessa on osittain samoja piirteitä kuin vesipääskyllä. Naaras on aktiivinen osapuoli, mutta koiras tekee valinnan. Kun poikaset ovat pieniä, naaras lähtee nostelemaan ja yrittää saada itselleen uuden koiraan. Syitä tähän käyttäytymiseen on tutkittu paljon. Tutkimukseen ja tuloksiin voi tutustua lähemmin ainakin Tui De Royn mainiossa kirjassa 'Galapagos: preserving Darwin's legacy'.

Galapagosia parhaimmillaan. Vuoret, meri ja suula syöksymässä taivaalta veteen.

Sinijalkasuulat kalastavat toisinaan ryhmissä.
Isabela:
Isabelan pinta-ala on 4588km². Tulivuoria on kuusi, joista viisi on aktiivisia. Korkein tulivuori on 1707 metriä korkea Wolf.
Rantauduimme kohtalaiseen aallokkoon Urvina Bayn hiekkarannalle.

Maa- ja merileguaanit on helppo erottaa toisistaan. Edelliset ovat vaaleita ja jälkimmäiset tummia.

Maaleguaanit ovat usein sen oloisia, että niillä on pari numeroa liian suuret vaatteet.

Leguaanit eivät näyttäneet olevan lihansyöjiä.

Kaveri jaksaa hymyillä katkenneesta hännästä huolimatta.

Vuonna 1954 laattaliikunnot nostivat rantavyöhykettä 10 metriä ylöspäin. Koralli joutui siinä rytäkässä kuiville.

Parhaat valot olivat juuri ennen auringonlaskua.
Haikaran saalis ei oikein selvinnyt, näyttää joltain vedenelävältä.

Samanlaisessa valossa vielä keltakerttuli.

Merenkäynti oli kohtalaista kun palasimme takaisin Anahille.

Hannu Rinne

Ei kommentteja: