Yön aikana purjehdimme pohjoiseen Genovesa-saaren tuntumaan. Genovesa on verrattain pieni ja matala saari. Pinta-ala on 14km² ja korkein kohta 64m.
Päivälle oli ladattu paljon odotuksia. Toivelistalla oli jokseenkin vaikeat kaktus- ja vampyyrisirkku sekä vielä vaikeampi galapagosinsuopöllö. Kaikki kolme ovat pysyvästi saarella, mutta niiden näkeminen polun varrella on epävarmaa.
Aamupäiväkohde oli Darwin Bayn ympäristö ja iltapäivän kohde kalliotasanko, johon noustaan prinssi Philipin portaita pitkin.
Darwin Bay:
Märkä rantautuminen Darwin Bayssa hiekkarannalle.
Koska karikukkoja on kaikkialla maailmassa, niin silloin niitä on myös täällä.
Harmaaviklosta parannusta heikkoon kahlaajasaldoon.
Ensiksi luulimme harmaaviklojen parittelevan, mutta ne eivät pesi Galapagosilla ja ovat väärin päin parittelua varten. Menossa on taistelu, jossa puolustetaan ruokailureviiriä tai sitten on vaan auottu nokkaa väärässä paikassa.
Vielä pikkukuovi ja Genovesan kahlaajat on taputeltu. Galapagosilla ei ole koskaan runsaasti kahlaajia, mutta pohjoisen talven aikana niitä on enemmän kuin nyt. Muun muassa jokapaikankahlaaja pulmussirri on silloin paikalla.
Laavalokin näkeminen ilahduttaa aina lintuharrastajaa.
Rannalla oli muutamia yölokkeja.
Yölokin englanninkielinen nimi 'Swallow-tailed Gull' tulee sen lovipäisestä pyrstöstä.
Oli aika yleistä, että linnut krapsuttavat toisiaan.
Aikuinen kruunuyöhaikara.
"Croppaamaton" kuva nuoresta kruunuyöhaikarasta 100mm:n makrolla. Linnun ilmeestä ei havaitse lainkaan pelkoa, vaan lähinnä sääliä ja ehkä hieman ymmärrystä.
Pentti totesi, että monen eläimen ja kasvin määritys menee oikein kun lajiryhmän eteen lisää liitteen laava- tai galapagosin. Kuvassa on laavahaikara.
Oppaat tuntuivat hiukan hämmästelevän keisarifregattilinnun läsnäoloa Genovesalla. Lintukirjan mukaan siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta kirja onkin 10 vuotta vanha.
Kun ei näe koirasfregattilinnun jalkoja eikä selkää, niin ei voi sanoa lajista mitään varmaa.
Naaraskuningasfregattilinnun tunnistaa punaisesta silmän ympäristöstä.
Poikanen toivoo, että emolintu ei saa tästä nielemisrefleksiä.
Fregattilintuja sanottiin ennen kaappareiksi. Kuvassa kuningasfregattilintu ja galapagosinnaamiosuula. Eräässä lähteessä mainittiin, että suulien ja fregattilintujen välillä on jatkuva sotatila. Suulien sanottiin tuhoavan fregattilintujen pesiä ja fregattilintujen syövän suulien munia.
Galapagosinnaamiosuula (Sula granti) oli ennen naamiosuulan (Sula dactylatra) alalaji, mutta nykyään oma lajinsa.
Maassa oleva poikanen jää vähemmälle huomiolle, kun parisuhdetta vaalitaan.
Nämä reaktiot saattoi aiheuttaa pesän läheisyydessä norkoillut yksinäinen suula.
Galapagosinnaamiosuulat munivat kaksi munaa, mutta toinen on varalle sitä varten, että ensimmäisestä munasta ei kuoriudu poikasta tai poikanen kuolee muutaman päivän ikäisenä. Jos molemmat poikaset kuoriutuvat, niin vanhempi tappaa aina nuoremman. Emolinnut eivät puutu tähän mitenkään.
Aikuisen punajalkasuulan (Sula sula websteri) nimen voi melkein arvata. 95% Galapagosin punajalkasuulista on tummaa värimuotoa.
Nuoret punajalkasuulat ovat ruskeita ilman merkkiäkään punaisista jaloista.
Onkohan punajalkasuula erehtynyt ruokkimaan vieressään olevaa fregattilinnun poikasta? Poikasen ilmeestä päätellen on erehtynyt.
Punajalkasuulat pesivät puussa, mutta sinijalka- ja galapagosinnaamiosuulat maassa.
Tämä näytti kuvatessa pitkänokkaiselta rarikuovilta.
Vettä tuli taas vähän reippaammin.
Galapagosinmatkijalla on kuusi alalajia, Genovesalla tavataan Nesomimus bauri.
Galapagosinmatkija vain kaunistuu kastuessaan.
Kaktuksen kupeesta kurkistelevalla linnulla on liian jykevä nokka isokaktussirkuksi. Lienee isomaasirkku.
Tämän linnun väritys ja nokan koko viittaavat isokaktussirkkuun.
Isokaktussirkkuja on kolme alalajia. Genovesan lintu on Geospiza propinqua. Genovesan isokaktussirkun nokan pitäisi olla hieman sirompi, mutta lintu näyttää kaikin puolin samalta kuin Espanolalla tavattava isokaktussirkkulaji. Vertailukuvat ovat kymmenen vuoden takaa, eikä sirkkujen nokan koon ja muodon muuttuminen ole lainkaan tavatonta.
Vettä tuli taas reippaasti, kun ensimmäinen vampyyrisirkku näyttäytyi.
Vampyyrisirkkuja on myös kolme alalajia, Genovesan alalaji on Geospiza difficilis.
Vampyyrisirkun suomenkielinen nimi tullee sen tavasta imeä verta nuorten galapagosinnaamiosuulien siiventyvistä.
Prince Philip's steps:
Saaren itäosan vierailukohteelle noustaan prinssi Philipin portaita. Jyrkät askelmat saivat nimen 'Prince Philip's Steps' prinssin vierailtua saarella 1960-luvulla.
Käsikirjan mukaan galapagosinmerikarhu on arempi kuin galapagosinmerileijona. Voi olla, mutta emme voi vahvistaa väittämää. Karhut eivät nimittäin heränneet, kun ajoimme kumiveneillä ohi.
Suomutropiikkilinnut pesivät kolonioissa kallion halkeamissa.
Suomutropiikkilinnun suomenkielinen nimi on peräisin sen selkäkuviosta.
Galapagosinnaamiosuulien sukupuoli on toisinaan määritettävissä nokan värin perusteella. Koiraan nokka on keltaisempi kuin naaraan. Lintukirjassa esitetään, että suula munii Genovesalla elo- marraskuun välillä. Tässä ollaan vähän aikaisessa, sillä elokuun alussa kuvan poikanen on jo kohtalaisen kokoinen ja mahdollisesti nitistänyt nuoremman sisaruksensa.
Nokan värin perusteella ei aina pysty erottamaan sukupuolta.
Suulien pesimäympäristö on aika karu.
Galapagosinkeijujen kolonia on jopa 200000 parin suuruinen. Koloniassa pesii myös madeirankeijuja.
Eräässä teoksessa sanottiin, että Galapagosin juoksujalkainen on saariston pelottavin otus. Se on 30cm pitkä ja purema on tosi kivulias.
Päivä kruunattiin galapagosinsuopöllöllä (Asio flammeus galapagoensis). Lintu kyyhötti paikoillaan tunnin verran ja häipyi sitten tiehensä. Lähdin itsekin samantien eteenpäin, sillä pidin aivan mahdottomana linnun palaamista miltei samoille sijoilleen. Tarja ei pitänyt sitä mahdottomana ja nappasi kuvan, jossa pöllö lentää keiju kynsissään palaten lähelle lähtöpaikkaansa. Kuva on nähtävissä Luontokuva lehden numerossa 4/2010.
Pöllö palasi avoimelle paikalle, mutta raahasi sitten saaliinsa parempaan jemmaan. Lintu luuli ilmeisesti ympärillä väijyvien kuvaajien kärkkyvän sen saalista.
Kello lähestyi kuutta illalla ja lähdimme itsekin päivälliselle. Päivä oli ollut huippuhieno.
Hannu Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti