Rariviikko 21/2009

LIETTEET JA LEVEÄKARI
Lietteiden vältätty alue on oikea rarimagneetti. Viikon aikana siltä löydettiin kaksi tai kolme lyhytvarvaskiurua, nummikirvinen ja sitruunavästäräkki.

Ensimmäisenä löydetty lyhytvarvaskiuru.

Toinen lauantain linnuista.

Sunnuntain lintu.

Sitruunavästäräkki Leveäkarilla.

Sama lintu samoilta jalansijoilta.

Tämä kulki ensin vaaleana niittykirvisenä ja siitä tuli räpsäistyä pari huolimatonta kuvaa. Alkuun olisi ollut mahdollista hiippailla aivan sen viereen, mutta myöhemmin se pysytteli enemmän piilossa. Koko ajan oppii lisää. Nyt on tiedossa, että ei pidä uskoa valkoisiin elefantteihin eikä vaaleisiin niittykirvisiin.

Vaaleapäisiin lapinsirreihin on kuitenkin uskottava.

Lietteillä on nähty päivittäin muutamia jänkäsirriäisiä.
TEEMULUOTO:

Viikolla alkoi kuulua punavarpusten viheltelyä.

Keltavästäräkillä lienee jo poikaset.

Halssin polun varrelta pikkutikka. Vaikea sanoa onko koiras vai naaras, koska se on kaljuuntunut otsalta ja päälaelta.

Lentävät varmaan muuten vaan lähekkäin.

Parkkipaikan nokkavarpunen.

PINOMÄKI:
Keräkurmitsat ovat olleet hukassa, eikä sellaisia ole löytynyt Huvilakummuntie-Lattomerentien reitiltäkään.

Pensastasku Huvilakummuntien jatkeena olevalla peltotiellä. Samalla paikalla oli pari peltosirkkua, mutta eivät olleet kuvaushollilla.
Lattomerentien varren vesirapakossa olivat liro ja meriharakka.




Hannu Rinne

Säppi 17.5

Vuoden ensimmäinen Säpin retki tehtiin pari viikkoa myöhemmin kuin tavallisesti. Menomatkalla poikettiin Marjakarin rannan tuntumassa. Liikkumistaktiikkana on aina ollut käveleminen Säpin rantoja pitkin, mutta nyt kierrettiin saarta veneellä lähellä rantaa. Veneellä Säpin kiertää vaivattomasti ja pohjois- ja länsipuolen rannoissa pääsee kohtuullisesti maihin. Maissa käytiin Krävelissä ja lännen puolen kallioilla.

On hyvä merkki, kun heti reissun alussa kaakkuri lentää matalalta yli. Kokemuspohjaa on tämän retken verran.

Alleja Puran harjun tuntumassa.

Mustien viikinkien tukikohta.

Viikinkipäällikkö?
Mustien viikinkien alivuokralaisina tai vieraina ovat ainakin selkä-, kala- ja harmaalokki sekä varis.

Marjakarin selkälokki.

Kieltämättä vähän kummallisen näköistä, mutta harmaalokin selitys on aivan looginen: Menetin jalkani Marjakarin maihinnousussa, mutta mustilla viikingeillä on taitavia ortopedeja ja sain sieltä tekojalan lainaksi kunnes jalkani on kasvanut ennalleen. Marjakarin pilkkakirveet kutsuvat minua larus kampuraksi, mutta se on vain kestettävä.

29 punakuiria.

Toisessa punakuiriparvessa oli n. 70 kuiria ja

viisi isosirriä.

Marjakarin ja Säpin väliltä kuikka, lokki ja merimetso.

Hanhistossa ruokaili nelisenkymmentä kyhmyjoutsenta.

Kamera tarkentui harmillisesti ohilentävään ristisorsaan eikä rannan rariteetteihin.

Pariutuneiden ristisorsien lisäksi nähtiin tämä ryhmä, jossa sulhaskandidaatteja on vielä neljä.

Uroshaahkat ottamassa kasvatusvastuuta? Tuskin ovat, niillä lienee mielessä muut asiat.

Kivitasku katselee tyrskyjä Krävelissä.

Krävelin sinirinta. Toinen nähtiin Präälässä.

Sama Krävelin lintu.

Mufloni pällistelemässä sinirintaa tai sinirinnan kuvaajaa Krävelissä.

Merikihu vei tiiran saaliin Krävelissä. Tuntuu varmaan kuin ottaisi lapselta lelun.

Lyhytkaulajoutsenen tunnistamista helpottaa, kun sen näkee oikeasta kulmasta.

Kiva kun joku keksii haurulle hyötykäyttöä.

Präälän selkälokkipari ja

yksi merilokeista.

Haahkapari Präälässä.

Karikukko Präälässä. Se liikkui kimpassa toisen kanssa.

Vesilinnut saattavat hämääntyä muovisorsista, mutta ei kivitasku.

Reissun lopussa punajalkaviklo pelleili Makholman rannassa.
Viimeinen havainto on kun kissa ahmaisi kaksi silakkaa, jotka saatiin Linjakarilla päivän olleesta silakkaverkosta.

Hannu Rinne

Satakieliä, sirisijöitä ja livertäjiä 15.5-16.5

Osa yölaulajista on äänessä ympäri vuorokauden. Toukarilla oli äänessä kuusi satakieltä illansuussa. Niitä pääsi kuvaamaan suhteellisen helposti. Samaa ei voi sanoa Toukarin itäpään kaislikossa sirittäneestä pensassirkkalinnusta. Valoa olisi ollut ihan tarpeeksi, mutta se kähmy ei pistänyt vahingossakaan nokkaansa ulos kaislikosta. Ilman ääntä linnusta ei tiedä mitään.
TOUKARI 15.5:

Satakieliä on vielä helppo nähdä, koska puut eivät ole täydessä lehdessä.

Ja ääni kuuluu kauas.

Tämä Toukarin länsipään satakieli on rengastettu, mutta numerosta 28 tuskin selviää rengastuspaikkaa.

F: Mitä sinä minua ahdistelet?
TH: Olet uhka pesimiselleni.
F: En minä sinua uhkaa, koska en ole munarosvo enkä syö töyhtöhyyppiä.
TH: Mutta lihaisa olemuksesi houkuttelee paikalle kettuja ja kanahaukkoja.



Vuodenpinna peltosirkusta.
MERI-PORI 16.5

Pöllö taitaa osata jo lentää, sillä en huomannut pönttöä tässä puussa. Paikalta on hyvä suksia äkkiä tiehensä ellei halua aikuista pöllöä kimppuunsa. Sitä ei kylläkään näkynyt ja paikan ohi kuljetetaan usein, joten voi olla että se on tottunut ihmisiin.

Mustapääkertut ovat hyvin äänessä, mutta sen kuvaaminen on vaikeaa. Risuja ja niiden varjoja riittää.

Oletko Väiski venekaupoilla? Onhan se kuiduttu, mutta sinun sijassasi jättäisin silleen.

Sorry, on vähän kiire. Haluan nähdä kun Väiskin laho ruuhi painuu pohjaan.

MUTU-tuntuman perusteella tänä vuonna on mukavasti sirittäjiä.
MAKHOLMA´16.5:

Hernekertun säksätystä kuuluu monenlaisissa ympäristöissä.

Seuranhakuilmoitus: Varakas sieppouros etsii naisseuraa tositarkoituksella. Lukuisista hyveistä voi mainita muun muassa luotettavuuden ja yksiavioisuuden.

Asuu omassa kiinteistössä, jota ei ole kiinnitetty ja josta on asuntolainat maksettu.
Ei tällainen kaveri voi olla Auervaara, vai voiko sittenkin. No, kävi niin, että paikalle ilmestyneen talitiaisen kanssa tuli tappelu, joka päättyi niin, että talitiainen meni hautomaan pönttöönsä.

Tämän on pakko olla rariperhonen, sillä kotopuolessa sanotiin ettei olla koskaan nähty tällaista perhosta.
Hyönteisopas kehtaa kuitenkin väittää sitä yleiseksi auroraperhoseksi Etelä- ja Keski-Suomessa.

Hannu Rinne