Paha- ja Seitsemänmerkinsuolla 1.5 ja 2.5.

Otsikon suot ovat Eurajoella yleisradioaseman itä-kaakkoispuolella. Seitsemänmerkinsuolla kävin vain kääntymässä, mutta Pahasuon reunoilla vierähti useampi tunti. Pahasuon keskellä kulkee retkikartta.fi:ssäkin merkitty polku, jota on hyvä kulkea, mutta mielenkiintoisempi reitti menee aivan Pahasuon pohjoisreunaa. Sitä ei ole paljon kuljettu ja se on vähän vaikea seurata, mutta polku menee sellaisessa rämekuusikossa, jota harvoin näkee.

Suon yhdessä nurkassa on peukaloisen reviiri,

jossa johtaja julistaa alueen olevan varattu.
Samalta paikalta taivaalta kuului pariin otteeseen repivää siipien ääntä, mutta niin vain kävi, että kyyhkynen pääsi livahtamaan metsän suojaan, eikä muuttohaukka saanut sitä napattua. Kameralla ei kerkeä näihin kohtauksiin, vaikka mieli tekisikin.
Suon päällä kierteli kaksi sääkseä ja luulin etteivät ne keksi minua, kun istun paikallani mättään päällä.

Sääksi ei pelkästään näe meikäläistä, vaan voisi yhtä hyvin kertoa onko kameran kennossa pölyä ja mitä kuvia muistikortilla on.



Metsäviklo taiteili tuulessa.



Metsäkirvisiä on muutamassa päivässä ilmestynyt runsaasti.

Tiltaltteja oli kivasti, oikeastaan joka paikassa kuului tiltaltin ääni.

Kas pajunkissoja! Mikä ihmeen vuodenaika nyt on?

Neulaset pistelevät vatsaani, tästä on pakko lähteä nostelemaan.



Vapunpäivänä pajulinnut olivat vaimeita, mutta eivät sitten enää seuraavana päivänä. Syy alun laulamattomuuteen ei varmaankaan ollut vappuna yleinen K-alkuinen tauti, eikä laulu irronnut V-alkuisen aineen voimalla.
Pahasuon luoteispuolella kulkevalla tiellä on jokin P-alkuinen nimi, mutta en muista mikä. Oikeampi nimi olisi Rautiaispolku. Tie on noin kilometrin pituinen ja sen kummassakin päässä on matalaa kuusikkoa ja sekametsää. Siinä on rautiaisen reviirejä vieri vieressä ja vähän limittäinkin, koska puskissa kävi vimmattu säpinä lintujen puolustaessa valtauksiaan.

Jaaha, naapurireviirin gigolon julkeudella ei ole mitään rajaa.

Täytyy kai käydä ompeluttamassa kyljen palkeenkieli.

Sepelkyyhky soidinlennossa Pahasuon aamuauringossa.

Olen tähän asti ollut siinä luulossa, että maailman kaikki pyrstötiaiset ovat keväällä pesimässä Meri-Porissa. Kyllä matkailu avartaa.



Punakylkirastas Seitsemänmerkinsuon reunoilla.
Perhoset ovat ilmestyneet kelien lämmettyä. Perhoskirjan perusteella tunnistin ainakin sitruuna-, nokkos-, neito- ja kangasperhosen sekä suruvaipan.

Neitoperhonen

Suruvaippa

Maastokasvion perusteella tämä on sinivuokko. Muistelin sen olleen harvinaisen, mutta kasvio kertoo sen olevan melko yleinen.

Hannu Rinne