Kuuminaisten niemi 26.4.2008

Pyörällä liikuttaessa luulisi lajeja ropisevan laariin jo matkalla, mutta omalla kohdallani näin ei ole oikeastaan lainkaan. Lintujen laulua tietysti kuulee aivan eri tavalla kuin autolla liikuttaessa, mutta muuten havainnointi ei ole kovin tehokasta. Huonolla tiellä ajaessa ei sovi koko aikaa kurkkia taivaalle ja vastatuuleen puskiessa sitä keskittyy vain eteenpäin pääsemiseen. Tämänkään päivän retkellä yhtään lajia ei tullut pyörän päältä.
Suuret sorkkaeläimet eivät olleet kevätvaelluksellaan saavuttaneet vielä niemen kärkeä. Hyvä niin, sillä biisoni ja bongari eivät sovi samalle laitumelle. Höyryävä lantakasa käynnistäisi ainakin tämän bongarin kohdalla välittömän pakoreaktion.
Niemessä oli melkein tuuletonta ja aurinko paistoi pivettömätä taivaalta. Ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun retkellä ei ollut missään vaiheessa vilu. Sorsia oli runsaasti etenkin Räyhien suunnassa. Laskin alleja 120 niemen eteläpään ja Räyhien välissä, mutta jos Räyhän itä- ja eteläpuolella olevat linnut olivat myös alleja, niin sitten niitä oli moninkertainen määrä. Mustalintuja oli paikallisina kolmisenkymmentä, härkälintuja kaksi, lapasorsia kahdeksan, ja muutama kuikkalintukin oli muutolla. Kala- ja lapintiira olivat uusia sekä kahlaajista rantasipi ja pikkukuovi. Pienemmistä linnuista sain kivitaskun. Aikaa vierähti taas viisi tuntia.
Olsenin Ranelta sain hyvän vinkin vääntää valkotasapainoa enemmän ulkoilmaan sopivaksi. Pari reissua oli tullut kuvattua sisätila-asetuksilla seurauksella, että sininen planeetta vaikutelma on turhan korostuneesti esillä. Kömpelöilläkin sormilla säätää kameran asetukset nopeasti poskelleen, mutta asiantilan korjaamiseen menee sitten monta päivää.
Västäräkki on iloinen veijari. On se sitten:

kivellä,

puskassa

tai lentoon lähdössä.

Merihanhella taitaa olla syntymästä saakka geeneissä tieto siitä, mitä saattaa tapahtua, kun maasta aletaan osoittelemaan erilaisilla putkilla. Nyt putki ei suoltanut lyijyä, mutta aina putken noustessa hanhet vaihtoivat nopeasti suuntaa tai nostivat korkeutta.

Jokohan nämä arvaisi kirjata tiiraan lisämerkinnällä "pariutuneet"? Tuollaisen lentelyn täytyy merkitä jo jonkin asteista sitoutumista. Jälkimmäinen saattaisi olla koiras hieman lyhyemmän ja tyvestä paksumman nokan perusteella. Nokan erot taitavat silti olla enemmän optista harhaa kuin todellisia eroja. Parempi sukupuolten määritysperuste on seuraava: Linnuilla ja muillakin lajeilla koiraat lentävät tai juoksevat naaraiden perässä.

Läheisellä karikolla oli tavallisia kuireja ja muutama jalkapuolikuiri (Limosa oneleg).

Äkkiä katsottuna 40-50 punakuirin parvi. Oikeasti niitä on 105.

Niemessä oli vielä peippo hollilla ja

Preiviikin Eskossa pikkutikka.

Makholman rannasta irtosi kevään ensimmäinen pääsky ja sitten päivä olikin pulkassa. Kilometrejä tuli 61 ja lajeja 8.

Hannu Rinne

Signilskär 14.-20.4.

Läksimme Heinon Juhan kanssa piipahtamaan Hammarlandissa, Signilskärin lintuasemalla. Paikkaan, jossa lintuja muuttaa käytännössä aina, jollei ole kaatosade tai soppasumu mallia "ärt." Tulihan se sitten taas todistettuakin. Tuuli oli menomatkaa ja ekaa aamua lukuunottamatta joko pohjoisesta tai koillisesta -jeba jee. Porissa päivälämpötilat huitelivat kuulemma kahdeksikkoa, Signillä tasaisesti neljää. Saari oli jo mennessä tyhjä linnuista, eikä lisäystä viikon mittaan juurikaan tullut.

Illan kelmeyttä kelmien kuontaloiden yllä


15.4. aamulla tuuli kehtasi sentään olla eteläinen. Sen johdosta kaiketi hanhet ja varislinnut päättivät nostaa kytkintä Ruotsin puolelta. Olin nyreissäni; lähteä nyt Porista lounaisimpaan Suomen kolkkaan katsomaan em. lajiryhmien muuttoa! Ei siinä lyhytnokkahanhikaan paljon säväytä, kun niitä ensin kotopuolessa syynää aina niin halutessaan.. Mutta ei risuja ilman ruusua; sataman rantamilla alkoi kuulua sellaista ääntä, jota en kuuna valkeana uskonut saaresta koskaan kuulevani. Siinä kalpenee kaikki itäiset vihriät ja ruskiat. Nimittäin varpuskoiras jos joku on hittituote saaressa kuin saaressa, joskaan ei Reposaaressa. Länsiluodoilla haitarit pystysessä pohjaa ronkkivat pariskunta mallia harmaasorsa. Muuttopuolella mm. merikotka 9 ja varpushaukka 38.

Asema ja kottaraisten asuntomarkkinat

16.4. heräsimme ja itseämme keräsimme. Juha tsiikasi ikkunasta, eikä kuulemma nähnyt Hamnskäriä! Mietin, onko hänellä huivi silmillään, mutta totta se oli. Umpimuhku sumu oli päällänsä ja näkyvyys 200m. Ehkä siksi lapasorsapari oleili kuivalla maalla tyrnien kupeessa. Päivä meni saarta kiertäessä ja Salman Rushdeja päästellen. Sumu lähti vasta illan tullen ja kuovipotti ohittikin saaren vasta illan hämärtyessä.


Lounaasta saapuvat terveiset Ruåtsista...

17.4. pientä yritystä, mm.: alli 322m, tukkakoskelo 71m, sinisuohaukka 10m, väiski 72m, hemppo 10m ja urpiainen 116m.


Toveri Heino ei tullessa aavistellut tulevia tuulien suuntia...


Tullessa oli ongelmia moottorin kanssa, mutta olipahan varavenho peräsimessä kines. Tuolla samalla peräkipolla muuten jouduimme tulemaan pois saaresta ja allekirjoittanut oli märkä niskasta pohkeisiin ja joutui Käringsundissa järkyttämään herkkää saaristolaisrauhaa vaihtamalla kaiken päällään olevan uusiin ja kuiviin vastaaviin. No, terapialla siitä selviää.

Signin tuuliyksikkö oli "out of game" ja jos joku tuota valmiiksi ollutta köysiviritystä lähtee kovalla tuulella irrottamaan, niin voipa irrota jokunen raajakin samalla...Arveluttavaa.

18.4. taktisista syistä siirsimme ylösnousua hieman aurinkoa myöhemmäksi....

Tämä isolepinkäinen ei päivystänyt suopainanteissa tai niityillä talttahampaita. Ei, se päivysti pihlajassa ja poimi tyrneistä onnettomia hippiäisiä.

19.4. jonkinlaiset säälirääppiäiset menossa heti aamusti. Ja luonnollisesti hanhia. Lyhytnokka taas messissä ja miehet nostavat leposykkeitään yhdellä. Myös kuovia pukkasi (124) ja pikkuusen petoja, mm. varpushaukkoja 26. Väiskejä aaltoili 77 ja niittykirvisiä nytkytti 184 sekä tietty niitä variksia ja naakkoja molempia "över två hundra."

Linkolan staijibunkkeri. Oikealla asema.

Juha se on kova jätkä komppaamaan!

Keittiön lämpötila vaihteli +9C:n ja +12C:n välillä.

Ei aina hirmumuuttoja, ei aina hirmulajeja. Syksyseen, Signi.

Piisami

Teemuluoto-Enäjärvi 21.4.2008

Meri-Porin suuntaan ei ole helppo pyöräillä iltapäivisin normaalin korkeapaineen vallitessa. Kun tuuli käy mereltä päin, niin vastatuuli alkaa pyörävajan ovelta ja jatkuu samanlaisena perille saakka. Erityisen raskasta on ajaa Kyläsaaren aukeaa, koska siinä tiekin vielä kohoaa jonkin verran. Asiaa ei edesauta se, että pyörässäni ei ole kuin yksi vaihde ja sekin suurella välityksellä. Onko ekopinnakisassa edes luvallista ajaa vaihdepyörällä? Eräs mahdollisuus olisi mennä soutuveneellä jokea pitkin alavirtaan ja pyöräillä myötätuulen turvin takaisin. Jokin siinäkin tuntuisi mättävän. Teemuluodon tornissa kävi kova tuuli, eikä lintujakaan ollut mainittavasti. Ruskosuohaukka ja räyskä olivat uusia lajeja. Keskityinkin seurailemaan nokikanan touhuiluja.

Hienoa! Uitettua mustaa makkaraa.

Yäk, ei se ollutkaan nokikanojen pitopöytä, vaan tunkio.

No, tilli on ainakin kunnollista.

Kas itäviitta. Pitikö sen nyt jäädä itäpuolelle vai pitikö se ohittaa itäpuolelta?

Enäjärvellä oli runsaasti harmaahaikaroita. Enimmillään niitä oli 24 juuri ennen kello kahtakymmentä.

Tulossa, saalistamassa, sulattelemassa ja lähdössä.

Haikarat olivat hyvässä suunnassa lentokuvausta ajatellen.

Matkaa kertyi 39km ja saalis oli 3 pinnaa.

Hannu Rinne

Lietteet-Ooviiki 20.4.2008

Sunnuntaiaamuna oli hieno pyöräilykeli. Ei tuulta eikä meluisaa liikennettä. Ajatuksissani ajoin ensin Huhtalan tienhaarasta reilusti ohi, mutta tuskin siinä mitään korvaamatonta tuli menetettyä. Lietteillä ei alkuun ollut lisäkseni muita - ei sen puoleen näyttänyt olevan lintujakaan. Kauempana vesirajassa oli kumminkin jotain liikettä. Mukavin yllätys oli paikalla oleillut mustapyrstökuiri. Muita uusia lajeja olivat mm. kuikka, suosirri, pikkutylli ja punajalkaviklo. Kaulushaikaran puhaltelu kuului ensimmäistä kertaa tänä vuonna oikein selvästi.

Vesirajassa oli ristisorsia. Taustalla häämöttää Kuuminaistenniemi.

Lapinsirkku sulautui hyvin maastoon.

Pikkutylli lymyili ruohikossa,

kunnes pyrähti toisaalle.

Lietteiltä johtavan polun varresta sain vuoden ensimmäisen käpylinnun. Samalla lailla harvalukuisia ovat olleet urpiainen ja vihervarpunen.

Preiviikin koululla oli meneillään Satakunnan eläinsuojeluyhdistyksen luontopolkutapahtuma. Paikalla oli myös runsaasti koiria, mutta ihmetykseni oli suuri, kun ne eivät noteeranneet minua mitenkään. Yleensä kaltaiseni saavat koirissa aikaan kovin primitiivisiä reaktioita. Ehkä nämä olivat hyvin koulutettuja tai olivat saaneet siedätyshoitoa ekobongareiden varalle. Ooviikista ei herunut uusia pinnoja, mutta Antkrunnin suunnassa oli mustajoutsen suhteellisen lähellä rantaa. Hivuttautuessani parempiin kuvausasemiin taisin luiskahtaa yksityisalueelle, mutta onneksi kielletyltä alueelta ei tullut yhtään pinnaa. Onhan niin, että rikollisella toiminnalla hankitut lajit tuomitaan menetetyiksi yhdistykselle. Mustajoutsen oli jo ehtinyt nukkumaan, mutta havahtui hetkeksi esittelemään lentokalustoaan. Taustalla häämöttää Leveäkarin tai lietteiden ranta.

Pakollisessa laulujoutsenkuvassa on meneillään leppoisaa juttelua.

Päivän saldoksi tuli 66km ja 7 pinnaa.

Hannu Rinne

Kuuminaisten niemessä 19.4.2008

Toinen retki tänä vuonna niemeen. Ensimmäisen kerran kävin uudenvuodenpäivänä. Jo mennessä puhalsi kova tuuli pohjoisesta ja oli arvattavissa, että ei tästä synny mitään kovaa muuttopäivää. Olin 8:15 eteläpään ison kiven suojassa, enkä siitä sitten poistunutkaan viiteen tuntiin. Koko aikana tulkitsin muuttaviksi linnuiksi ainoastaan kuusi kuovia, 14 punakuiria, kaksi ruokkia ja Säpin suunnasta vastatuuleen puskevat västäräkit. Räyhien suunnassa oli kolmisenkymmentä allia, parikymmentä mustalintua ja kaksi merikihua. Pilkkasiipiä lenteli päivän mittaan muutamia edestakaisn. Lounaan ja luoteen väliseltä sektorilta löytyi kolme uivaa kaakkuria. Haahkoja oli joka puolella uimassa pieniä ryhmiä, mutta muuttavina niitä ei juuri näkynyt.Västäräkit ja niittykirviset pitivät seuraa koko ajan.

Kuovi oli yksi harvoista muuttajista.

Suopöllön silmät, mutta siihen se lintumaisuus loppuukin.

Merihanhien partiolennoista olisi voinut tarkistaa kellonsa.

Kaksi kurkea laskeutui niemen pohjoisrannalle, mutta jo ensimmäinen liikahdukseni ajoi ne uudelleen lentoon.

Kurki kaarsi lepän taakse ja kamera päätti tämän jälkeen tarkentua lepän latvukseen.

Seuraavien kuvien tapahtumat ovat oikeastaan K18 kamaa. Ne jättivät ekobongarin herkkään sieluun syvät arvet.

Mikä ihmeen kamelikurki tässä on?

No tässä se selviää. Nuorempaa kaveria koulutetaan kovemman kautta.

Mahtoiko tarkoitus tosiaan olla hukuttaminen? Nuori joutsen oli kahteen otteeseen kokonaan veden alla.

Jossain vaiheessa nuorukainen pääsi pakenemaan.

Takaa-ajo oli kiihkeää, mutta vanhempi ei enää päässyt käsiksi nuorempaan. Vähän myöhemmin vanhempi joutsen ui loitommas asennossa, joka ilmensi kertakaikkisen pyhää vihaa.

Silmittömän väkivallan vastapainoksi tarjoiltiin äärimmäistä herkkyyttä.

Iltapäivällä alkoi nälkä vaivata ja lähdin tieheni. Eväät oli taas tullut korvattua optiikalla.Väkivallan synnyttämään ahdistukseen toi helpotusta, kun pääsi seuraamaan Makholman rannassa laiturilla lekotellutta naurulokkia.

Naurulokki on mielestäni erittäin kaunis ja sympaattisen oloinen lintu. Tyylitajukin on kohdallaan, sillä se on valinnut nokan väriin hyvin sointuvat jalkineet.

Päivän saldoksi tuli 60km ja 10 pinnaa.

Hannu Rinne

Merellä ja rannalla

Tahkoluodon projektiryhmä oli tänään staijissa taas kerran. Virallisen tutkimusryhmän lisäksi paikalle saapui neljä muutakin aktiivistaijaria.

Kimi, Matti ja Petteri staijasivat koko aamun auringonnoususta alkaen.

Merimetso steppaile mutterilla.

Haahkakoiraita eksyi joskus myös rannan tuntumaan. Haahkalla sen sijaan ei näytä menevän hyvin. Pesimäkanta harvenee edelleen.

Onpa siinä todella huono kuva naurulokista. Minkäs teet, satunnaisella kuvaajalla se on onnen kauppaa!

Virallisen neljän tunnin staijin jälkeen oli aika hypätä "Bastardiin" ja suunnata kohti saaristolaskentoja. Aurinko paistoi ja meri oli tyven.

Joskus ammatinvalinta osuu nappiin, työympäristö on mukava.

Aina voi tietysti katsoa kohti mannerta ja palata haaveista maanpinnalle. Tahkoluoto, se himoittu staijipaikka on aivan hirveä mesta. Myös kauempaa mereltä katsottuna.

Holmes- Palokärjen poika