Isokoskelo eteni sen verran vauhdikkaasti, että tuuppasi keula-aaltoa edellään.
Telkkien liitosta taisi olla suurin hehku kadonnut, koska niitä ei saanut millään suostuteltua yhteiskuvaan.
Vesi valuu kuin telkän selästä.
Lavan edessä oleva iso kivi oli haluttu lepo- ja tähystyspaikka.
Ensin kivellä oli isokoskeloita.
Itkulokki vai naurulokki? Mitähän tunnetta se tuossa ilmaisee?
Kalalokit ajoivat ruskeapäisen kaverin tiehensä kiveltä.
Kalalokkien jälkeen isännän ääntä käyttelivät harmaalokit.
Rannan tuntumassa partioi tumma riidanhaluinen otus. Se osoittautui kameran valotukselle painajaiseksi.
Riitapukarikin jäi lajilleen määrittämättä. Mahdollisia ovat ainakin mustakana, pikikana, hiilikana, lakritsikana ja nokikana.
Parin tunnin kuvailun jälkeen syötin ekowagenin navigaattoriin leveäkarin tornin. Muuten meni hyvin mutta navigaattori ei tuntenut vielä Mooskerin uusia liikennejärjestelyjä.
Ekowagen, 8tkm, rekisteröity 2000, ilmastointi, rautavanteet, huippunopeus 40km/h, 0,1 hv, kulutus 400kcal/h.
Parin tunnin tarkkailu Leveäkarilla toi mm. heinätavin, lapinsirkun, kuovin, ristisorsan ja laulurastaan. Isolepinkäinenkin istui jonkin aikaa puunlatvassa, Riitsaran kaislikossa liikuskeli kaksi kurkea ja kaulushaikaran vaimea trumpetti kuului ties mistä. Paluumatkan Makholmankierros ei tuonut muuta kuin tiellä ryömiviä perhosen toukkia. Kilometrejä tuli 57 ja pinnoja 10.
Hannu Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti