Aloitin aamulla lähes 1,5 tunnin pihastaijilla Kaasmarkussa, ettei menisi pihapojokisa ihan lekkeriksi tänä vuonna. Samaten ekopinnoja tulee, kun notkuu tuossa talon nurkalla. Mitään sensaatiomaista ei viilettänyt suuntaan tai toiseen, mutta uutena lajina keväälle muutti kaksi taivaanvuohta. Mustarastaita liikehti edelleen, ja nyt oli kuvioissa jo punakylkiäkin.
Joitakin lokkeja ja sepelkyyhkyjä muutti vähän, samoin muutama kymmentä naakkaa, joiden joukossa yksi frugi – hyvä laji tästä pihasta!
Ei auttanut, hetki työntekoa kotosalla ja Kullaan Sahalahden (laulava punarinta haviksiin) kautta koukaten Porin Kalaholman Tiimannin nokkaan staijaamaan. Oli kyllä totaalisen hiljaista meininkiä, tosin oli täysin pläkäkin. Yksinäinen metsäviklo oli sentään mukava havis. Edellispäivänä maisemiin ilmestynyt pikkutikka kiikitteli lähistöllä.
Leistilänjärven maisemaa.
Kotvan kuluttua Anin kanssa kohti Nakkilan Leistilänjärveä. Edelleen täydellisen tyyntä. Hehkutin paikkaa, että en ole kertaakaan käynyt alueella niin, etten olisi nähnyt yhtään petolintua. Tovin tapittamisen jälkeen alkoi jo kerääntyä pieniä paineita petojen suhteen, mutta pian löytyi pari tuulihaukkaa heilumassa pönttönsä ympärillä. Petotäydennystä tuli vielä, kun hiirihaukka ja merikotka löytyi horisontista. Samalla aikuinen merilokki rundaili suunnassa x.
Varsinaista lintumenoa ei ollut havaittavissa, mutta paikallisena oli vähintään parisataa hyyppää. Kahlaaja-antia oli myös kuovi ja kapustarinta.
Rapatessa roiskuu.
Ja takas kohti Poria. Anin valtavasta painostuksesta johtuen (ajoi autoa, eli ratin takaa on helppo painostaa) koukkasimme vielä Honkaluodossa kattomassa hansuja. Niitähän pörräsi pieniä parvia vähän väliä, eikä meidän rapiat 200 kerro koko totuutta. Seassa oli kaksi lyhytnokkaa ja lisäksi viiden brachyn parvi heilui pellon yllä.
Honkaluodon hansuja. Löydätkö lyhytnokan näin pienestä kuvasta?
Illalla yritimme saada tolkkua pihapinnatilanteeseen ja ekoiluihin – eihän niistä mitään tolkkua vielä saatu, paitsi pihapinnat päivitimme. Sen seurauksena piti vielä kammeta katolle napsimaan juuri ennen auringonlaskua puuttuvia helppouksia, joita tulikin helpolla tavalla ja vieläpä helposti: jouhten, kottarainen, räksä, hyyppä, isokoskelo ja pelekkä telekkä.
Päivän jälkeen heräsi tuttu kysymys: kuinka malttaa olla sisätiloissa, kun tirppaa tulee koko ajan maisemista lisää?
No, nyt on nöyrryttävä sen verran, että pari päivää menee potiessa kahden viisaudenhampaan poiston jättämiä sivuoireita. Ei auta.
Santos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti