Vaihtelevien ilmojen viikonloppu

Lauantaiaamuna oli pilvistä, mutta sadetta oli odotettavissa vasta iltapäivällä. Mentiin aluksi Toukarin kerttuspyhättöön.
Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Pitkä käsisiiven ulottuma ja käsisulkien vaaleat kärkitäplät viittaavat luhtakerttuseen. Lintu oli parkkipaikan ja joen välissä. Lähempänä maanpintaa kisaili viitakerttuspari, mutta niiden kuvaaminen ei onnistunut. Niinpä lähdettiin Levon pikkusieppopyhättöön.
4.6.2010: Lintu on kultarinta eikä kerttunen. Kiitos Petterille oikaisusta.

Pikkusieppo oli Levon putkella.

Huolimattomalla vilkaisulla pikkusiepon saattaisi sekoittaa punarintaan.
Kirrinsannan rantakurvista oli edellisenä iltana tullut hylsy, eikä sitä ollut nytkään heti näkyvissä. Ehdittiin jo rusorintakerttupaikalle, kun rantakurvi tuli taas näytille. Kolmannella yrityksellä lintu nähtiin, mutta kuvaamisesta ei tullut sateen takia mitään. Myöhemmin iltapäivällä löysin itseni taas Kirrinsannasta. Vettä ripotteli melkein koko ajan, mutta penkereellä huilannut maansiirtokone tarjosi ainakin kameralle sateensuojan.

Rantakurvi viihtyi perimmäisen penkereen kummallakin puolella.



Lapinsirri penkereellä.

Aluksi paikalla oli kaksi jänkäsirriäistä.

Ja myöhemmin yksi lisää.

Jänkäsirriäisen pään kuviot ovat hyvä tuntomerkki.

Altaalla oli muutamia tyllejä.

Vasta tässä vaiheessa tajusin, miksi altaalla oli runsaasti lokkeja, variksia ja meriharakoita. Ruoppausmaan mukana tuli kaloja ja kotiloita.

Ridibundus on napannut kiisken.

Niin myös selkälokki.

Kalan tummuus johtuu mustasta liejusta.

Kivitasku pitää silmällä penkereellä kulkijoita.

Miten merikotka sulkii?

Vaakku nyppii vaihdettavat sulat irti.
Sunnuntaiaamuna mereltä työntyi paksu sumu. Ajelin taas Kirrinsantaan, vaikka näkyvyys oli olematon.

Pikkutylli voimistelee sumussa.
Jänkäsirriäiset ja rantakurvi olivat hävinneet. Lapinsirrejä oli kaksi, tyllejä kymmenkunta, meriharakoita parikymmentä ja yksi pikkutylli.

Kirrinsannantieltä rytikerttunen vuodenpinnaksi.

Ihmeteltiin Meren Tapsan kanssa Kirrinsannantien puiden kaatamista. Kai siihen jokin syy on, vaikka me ei sitä tajuttu. Tapsa mainitsi nähneensä kaulushaikaran lentävän lammikoiden yllä. Totesin että kameran tarkennuksen kanssa saattaisi olla ongelmia, jos haikaran takana on ruovikko tai jotain muuta saman väristä. Ei mennyt kuin muutama minuutti ja botte lensi rauhallisesti tien yli ruovikko taustanaan. Kameran tarkennus oli autuaan tietämätön haikarasta ja niinpä kennolle tallentui keltaista ruovikkoa ja täydessä lehdessä olevia koivuja. No näin on käynyt ennenkin.
Häivyin syömään ja tulin neljän maissa takaisin yrittämään uudelleen botten kuvausta.

Neljän tunnin jälkeen botte ponkaisi ylös ruovikosta.

Kaukana ja sivuvalossa, joten parantamisen varaa jäi.

Hannu Rinne

Käki ja Cantilla

Mäntyluodosta tuli vihje mahdollisesta etelänsatakielestä. Paikka on sama kuin missä rusorintakerttu oleskelee. Oltiin pusikon reunassa aamulla kuudelta kuuden asteen lämpötilassa. Kylmyyden tunnetta lisäsi vielä mereltä työntynyt sumu. Etelänsatakielestä ei voi sanoa muuta kuin, että pariin otteeseen pusikon merenpuolen reunassa vilahti jokin lintu. Mitään tuntomerkkejä ei ehtinyt nähdä. Lepikon sisällä lauloi satakieli vaimeasti. Etelänsatakielen äänestä ei ole käsitystä. Lintukirjassa puhutaan trilleistä, huilumaisista vihellyksistä ja pulputtavista äänistä, mutta jos ääntä ei ole kuullut ennen, niin laji jää määrittämättä.
Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Käki meni meren puolelta Mäntyluotoon päin.

Kuvassa ei näy, mutta käellä oli alussa pari pikkulintua kimpussaan. Mahtoivatko luulla sitä varpushaukaksi.

Rusorintakerttu oli ajoittain äänessä ja pienen aikaa kohtalaisesti näkyvissä.

Vähän käy sääliksi pientä lintua, sillä kumppanin löytyminen on epätodennäköistä.

Hannu Rinne

Pari raria

Lauantaina selvisi millainen on oikea raripyörä. Sellaisen tunnistaa muun muassa siitä, että se on punainen, ulkorenkaan vauriot on korjattu ilmastointiteipilla, eikä siinä ei ole vaihteita. Kun raripyörä liikkuu Mäntyluodon maisemissa, niin harvinaisuuksia tippuu tasaiseen tahtiin. Nyt napsahti punakottarainen ja rusorintakerttu.

Punakottarainen hakee palloaan golfradan ruovikosta.

Taas on pallo pahassa paikassa. Tuosta on vaikeaa tehdä birdie tai eagle.
Tässä vaiheessa ei ollut vielä tietoa toisesta rariteetista. Kun pääsin Makholmaan, niin tuli tieto rusorintakertusta. En viitsinyt lähteä heti takaisin Mäntyluotoon, vaan kiersin pienen lenkin Makholmassa.

Mustikkatilanne näyttää hyvältä, mutta niin on näyttänyt monena vuonna ja silti sato on jäänyt pieneksi. Hallat ovat vielä mahdollisia ja jos on kovin kylmää, niin ei ole pölyttäjiä.

Pieni kyy, noin 30cm pitkä.

Jostain putkahti mieleen pidemmän makron hankinta. Käärme lienee 2kv, joten onko sen myrkkyhampaat edes puhjenneet.
Toisen päivityksen jälkeen lähdin bongaamaan rusorintakerttua. Mäntyluodossa tuuli reippaasti luoteesta. Kova tuuli ei ole koskaan hyväksi linnunlaulun kuuntelussa. Neljän tunnin odottelu ei tarjonnut linnusta pihausta eikä vilausta. Onneksi oli tarjolla mukavaa juttuseuraa.
Ekopinnakisa jatkui kiihkeänä. Kovakuntoisimmat pinnaajat olivat lähteneet Kokemäeltä ja kiertäneet Merikarvian kautta Mäntyluotoon. Sitkeimpien riemuksi lintu oli jonkin aikaa äänessä iltaseitsemältä. Itse olin häipynyt kuuden aikaan ja päättänyt tulla aamulla uudelleen.

Sunnuntaiaamuna lintu kuului heti ja näkyi jonkin ajan kuluttua.

Muutama muukin harrastaja oli aamulla kuittaamassa eilistä hylsyä.

Halssissa viitasirkkalintu kuului heti, kun astuttiin ulos autosta. Hanneksen ilmoittamaa intiaanilesken laaksoa ei löydy kartasta, mutta lintu sirittää Halssin voimalinjan kohdalla vasemmalla.
Vielä Toukarille ennen sadetta.
Seuraavassa on kolme eri kerttusta. Mahdollisesti viitakerttusia, mutta voi olla toisinkin.







Alkoi sataa ja punavarpusesta liukeni värit saman tien.

Hannu Rinne

Kähmyjä ja hämärähemmoja

Preiviikin kalarannassa ei ollut keskiviikkoiltana rastaskerttusesta kiinnostuneita orneja. Syy ornikatoon lienee Etelä-Suomen taivaalla kierrellyt munkkikorppikotka, joka on uusi laji Suomelle. Rastaskerttunen ei ollut heti äänessä, vaan alkoi laulaa kun olin jo lähdössä pois.

Kerttunen oli koko ajan rannan Paarnoorinpuoleisessa ruovikossa.

Kuuntelin rastaskerttusta tovin Pirjon ja Hanneksen kanssa ja lähdin sitten Toukarille.
Toukarilla oli runsaasti satakieliä, muutama pensassirkkalintu ja yksi ruisrääkkä.

Englantilaisten metsäkukko alkaa kiertää reviiriään hämärissä.
Kerttusia ei kuulunut auringonlaskuun mennessä, joten päätin tulla aamulla uudestaan.

Kettu naama aamukasteesta märkänä.

Pikkulepinkäisellä on nätti laulu, mutta sitä ei kuule kovin usein. Paljon tutumpi on poikasten syksyinen kerjuuääni.

Tällä linnulla oli luhtakerttusen ääni, joten kait se sellainen sitten on.
25.5.2010: Tapani varmisti lajin viitakerttuseksi.

Mikä lintu?

Pesili eli pensassirkkalintu.

Viitakerttusia oli kolme äänessä.

Laulu ei ollut lainkaan sitä, mihin viitakerttuset parhaimmillaan pystyvät. Hienoimmat esitykset olen kuullut yöaikaan.

Lietealtaiden ruovikossa laulaa rengastettu ruokokerttunen.

Punavarpusia on runsaasti. Myös sellaiset linnut viheltävät, joilla ei ole höyhenpuvussa lainkaan punaista. Kuvan lintu on rengastettu.

Ruisrääkkä on oikea kähmyjen kähmy. Ääni kuuluu usein aivan vierestä, mutta mitään ei näy.

Kohta aluskasvillisuus on niin korkeaa, että se piilottaa ruisrääkän kokonaan.

Hannu Rinne