Enäjärven lintuja

Enäjärvellä on nyt satoja tukkasotkia, mutta muita sorsalintuja paljon vähemmän. Haikaroita on muutama, samoin kuin joutsenia. Passipaikkani edessä oli saareke, jossa haikarat ja puolisukeltajat kävivät ruokailemassa. Saareke oli vähän kaukana sorsien kuvaamista ajatellen, mutta parempia paikkoja syntyi, kun ne uivat välillä rannan ruoikkoon toimittamaan askareitaan.
Kuvat suurenevat klikkaamalla ja joissain näytöissä toisella klikkauksella vielä lisää.

Aamusumussa laitettiin alulle uusi joutsensukupolvi.

Hyvin taisi luonnistua.

Aivan yletöntä fiilistelyä.

Joutsenilla on niin, että asiat eivät riitele vaan reilusti linnut keskenään.

Voittaja partioi reviirillään täynnä pyhää vihaa.

Jostain ilmestyi laulujoutsen riehumaan.

Esityksen loppuhuipennus.

Silkkiuikuilla oli soidin meneillään.

Mitään kovin hienoa ne eivät suostuneet esittämään.

On se kumma ettei tavin kokoinen lintu mahdu kokonaan kuvaan.

Toinen tavi oli vähän kauempana.

Punasotka.

Nokikana paineli tavallisesti lujaa ohi, mutta tässä se on juuri ärhennellyt tukkasotkille ja näyttää tyytyväiseltä itseensä.

Telkkä oli hurja kaveri. Välillä se riehui ja muuten ui pää alhaalla etsien tappelua.

Tässä saa nokikana kyytiä.

Haapana piilottelee muijansa takana.

viiuu!

Hyvässä valossa sorsien pään väritys on hieno.

Klyparit (lapasorsa) soitimella.

Lapasorsa on puolisukeltaja.

Klyparin nokka tuo mieleen kapustahaikaran nokan.

Yhteensä esitettiin viisi kalastusnäytöstä, joista kaksi tuotti saalista.

Nielaisu.

Tapin seutu oli hyvä apaja, sillä haikarat nappasivat saaliinsa juuri siitä.

Isku kantoi kaunista hedelmää.

Pienipäinen haikara. Jos katsoo tarkkaan huomaa kyseessä olevan kaksipäisen haikaran. Toinen pää tähyää saalista ja toinen huoltaa höyhenpukua.

Takana on vanhempi haikara. Se ei yrityksestä huolimatta saanut saalista. Alkaako ikä painaa?

Aika persoonallisen näköinen ilmestys.

Johtaja lähti ja kohta lähdin itsekin.

Hannu Rinne