Mäntyluodosta tuli vihje mahdollisesta etelänsatakielestä. Paikka on sama kuin missä rusorintakerttu oleskelee. Oltiin pusikon reunassa aamulla kuudelta kuuden asteen lämpötilassa. Kylmyyden tunnetta lisäsi vielä mereltä työntynyt sumu. Etelänsatakielestä ei voi sanoa muuta kuin, että pariin otteeseen pusikon merenpuolen reunassa vilahti jokin lintu. Mitään tuntomerkkejä ei ehtinyt nähdä. Lepikon sisällä lauloi satakieli vaimeasti. Etelänsatakielen äänestä ei ole käsitystä. Lintukirjassa puhutaan trilleistä, huilumaisista vihellyksistä ja pulputtavista äänistä, mutta jos ääntä ei ole kuullut ennen, niin laji jää määrittämättä.
Kuvat suurenevat klikkaamalla.
Käki meni meren puolelta Mäntyluotoon päin.
Kuvassa ei näy, mutta käellä oli alussa pari pikkulintua kimpussaan. Mahtoivatko luulla sitä varpushaukaksi.
Rusorintakerttu oli ajoittain äänessä ja pienen aikaa kohtalaisesti näkyvissä.
Vähän käy sääliksi pientä lintua, sillä kumppanin löytyminen on epätodennäköistä.
Hannu Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti