Vesi on ollut niin korkealla, että Lietteiden pitkouspuilta pääsee eteenpäin vain pitkävartisilla saappailla. Tiistaina paikalla oli pari kaveria etsimässä ruostesorsaa sekä Yyterin suunnasta taivaltaneet Kalevi ja Petteri. He sanoivat tavanneensa alkumatkasta aivan pelottoman mustaviklon. En ole nyt enää varma oliko lintu kieltäytynyt vain väistymästä vai oliko se peräti solvannut konkareita - jotain siinä oli kumminkin ollut. Muu porukka etsi aikansa ruostesorsaa, mutta kohta kaikki katosivat kuin kurki kaislikkoon.
Pystytin piiloni kaislikon reunaan paikkaan, jota linnut eivät voi vastustaa. Kahteen tuntiin ei kukaan tullut lähellekään. Haikarat kyllä palasivat melkein heti takaisin, mutta aivan liian kauas toiveisiin nähden. Olen varma, että haikarat tietävät kaislan tarkkuudella miltä kaislikon kuuluu näyttää ja jos se näyttää joltain muulta niin ne eivät tule siihen.
Ihan vierestä kuului ajoittain rytikerttusen laulua. Ne ovat äänessä koko kesän elokuulle asti. Joku oli perustanut kaislikon sisäosiin sikalan. Nassut kiljuivat ajoittain tosi lujaa. Vaihtoehtoinen lajinmääritys on luhtakana.
Kuvassa on kolme arkajalkalajia.
Lähimpänä ollut haikara.
Pieni parvi valkoposkihanhia laidunsi paikalla jonkin aikaa.
Tundrakurmitsan musta väri ei ole vesiliukoista.
Kuovisirrejä näkyi muutama.
Parin tunnin odottelun jälkeen viklot tulivat lähemmäksi.
Yhteistyötä?
Viklot sietävät hyvin toisiaan.
Mustaviklo reagoi monella tapaa muiden mustaviklojen varoitusääniin. Lievin reagointi oli tällainen jäykistyminen, astetta voimakkaampi oli parin metrin hyppy ja toisinaan se lähti taivaalle kuin raketti. Käyttäytymiseen vaikuttaa ilman muuta äänen etäisyys, mutta voi äänen ominaisuuksillakin - kuten taajuus tai kesto - olla jotain merkitystä.
Nokan kärjessä on toukka tai mato.
Etsi kuvasta kaikki viklot.
Niskassa on merkkejä tappelusta. Olisiko juuri tämä lintu kahakoinut Kalevin ja Petterin kanssa.
Lähistölle kerääntyi ajan myötä useita taivaanvuohia.
Mustaviklon kanssa kaveerannut valkoviklo.
Poistuin paikalta viiden ja puolen tunnin istumisen jälkeen. Kahlaaminen jäsenet kankeina oli varmaan koomisen näköistä, mutta eipä ollut kukaan näkemässä.
Hannu Rinne
perjantai 31. heinäkuuta 2009
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Korento ja kauriita 18.7
Lampinkoskella voi yrittää kuvata lentäviä immenkorentoja. Ne kieppuvat virran päällä muutaman metrin päässä, joten ainakin teoriassa on mahdollisuus saada kelvollisia otoksia. Kameran automatiikalla ei vain tee mitään. Valotus pitää naulata johonkin sopivaan arvoon, koska automatiikka valottaa pelkästään taustan mukaan. Ruskeasta vedestä valotusajaksi tulee 1/800 ja auringonvalossa olevasta lumpeenlehdestä 1/8000.
Automaattitarkennus tarkentaa poikkeuksetta taustaan, eikä reagoi lentävään korentoon. Kontrastieroa korennon ja taustan välillä ei kaiketi ole tarpeeksi. Samaa tarkennusongelmaa esiintyy, kun tumma lintu lentää niin, että taustana on metsä, kaislikko, vesi tai mitä muuta tahansa kuin taivas. Käsitarkennuksella ei pysy mukana ja niin sitten kävi, että kovasta yrityksestä huolimatta ei tullut mitään kelvollista.
Ainoa kuva, jossa tarkennus on vähän sinne päin.
Viitakerttunen haki pellonreunan pajukosta hyönteisiä ja kuskasi niitä taukoamatta kosken toiselle puolelle. Hyönteisten toukat eivät tunnu kelpaavan, ehkä pikkudumareiden pakki menee toukista sekaisin.
Nuoria taveja. Näyttivät ensin orvoilta, mutta eivät sitten olleetkaan. Laji taittui vasta aikuisen linnun vihreästä siipipeilistä. Nuorten tavien keltainen alanokantyvi on myös lajituntomerkki.
Illansuussa Preiviikissä kaislikosta ilmestyi kolme kaurista.
Hei äitee, sun jöötisi on noin juoksevaa, koska syöt liikaa raakaa kaislaa.
Samalta paikalta kennolle tarttui vielä
viiksitimali ja
harmaahaikara.
Hannu Rinne
Automaattitarkennus tarkentaa poikkeuksetta taustaan, eikä reagoi lentävään korentoon. Kontrastieroa korennon ja taustan välillä ei kaiketi ole tarpeeksi. Samaa tarkennusongelmaa esiintyy, kun tumma lintu lentää niin, että taustana on metsä, kaislikko, vesi tai mitä muuta tahansa kuin taivas. Käsitarkennuksella ei pysy mukana ja niin sitten kävi, että kovasta yrityksestä huolimatta ei tullut mitään kelvollista.
Ainoa kuva, jossa tarkennus on vähän sinne päin.
Viitakerttunen haki pellonreunan pajukosta hyönteisiä ja kuskasi niitä taukoamatta kosken toiselle puolelle. Hyönteisten toukat eivät tunnu kelpaavan, ehkä pikkudumareiden pakki menee toukista sekaisin.
Nuoria taveja. Näyttivät ensin orvoilta, mutta eivät sitten olleetkaan. Laji taittui vasta aikuisen linnun vihreästä siipipeilistä. Nuorten tavien keltainen alanokantyvi on myös lajituntomerkki.
Illansuussa Preiviikissä kaislikosta ilmestyi kolme kaurista.
Hei äitee, sun jöötisi on noin juoksevaa, koska syöt liikaa raakaa kaislaa.
Samalta paikalta kennolle tarttui vielä
viiksitimali ja
harmaahaikara.
Hannu Rinne
perjantai 17. heinäkuuta 2009
Pyöräretki Harjavallan Pitkäjärvelle 15.7
Matkalla kiinnitti huomiota pikkulepinkäisten runsastuminen aikaisempaan retkeen nähden. Parissa kohtaa kuului poikasten kerjuuääntä ja lisäksi näkyi parissa kohtaa langalla istuva aikuinen koiraslepinkäinen. Samalla lailla on kiinnittänyt huomiota pensastaskujen vähäisyys verrattuna viime vuoteen, jolloin niitä varoitteli samoilla seuduilla "joka paikassa". Nyt oli yksi lintu varoittelemassa Häyhtiönmaalla.
Lepinkäiskuvat ovat Häyhtiönmaalta, niin kuin on punakylkirastaskuvakin.
Istuskelin Pitkäjärven tornissa pari tuntia. Sinä aikana paikan ohitti ruskosuohaukka, ilmassa oli enimmillään kuusi nuolihaukkaa sekä ainakin yksi mehiläishaukka. Mehiläishaukkoja saattoi olla enemmänkin sillä yhdessä vaiheessa korkealla kierteli kolme lintua, jotka olivat muodoltaan mehiläishaukan oloisia, mutta liian korkealla kiikareilla tunnistettaviksi.
Nuolihaukkojen kuvaamiseksi siirryin asemiin sillan pieleen, mutta eivät haukat sitten enää pörränneet aivan sillan päällä. Parempi paikka se silti oli kuin torni.
Mehiläishaukasta napsahti ekopinna.
Jotenkin kyyhkyn oloinen.
Loput kuvat ovat myös perniksestä.
Lennelköön nyt netissä aikuisena koiraana, korjataan jos ei olekaan.
Seuraavana aamuna hain autolla kiikarini Pitkäjärven sillanpielestä. Hävettäväksi asian tekee se, että olin pyöräretkellä selvin päin ja silti jäi kamat maastoon. Tästä ei liene enää pitkä aika siihen, kun unohtaa pyöränsä sillanpieleen ja kävelee 30km kotiin tietämättä missä on ollut ja miksi.
Mehiläishaukan ekopinnakelpoisuuskin on vähän niin ja näin, koska pyöräretkeä piti paikata autolla seuraavana päivänä.
Hannu Rinne
Lepinkäiskuvat ovat Häyhtiönmaalta, niin kuin on punakylkirastaskuvakin.
Istuskelin Pitkäjärven tornissa pari tuntia. Sinä aikana paikan ohitti ruskosuohaukka, ilmassa oli enimmillään kuusi nuolihaukkaa sekä ainakin yksi mehiläishaukka. Mehiläishaukkoja saattoi olla enemmänkin sillä yhdessä vaiheessa korkealla kierteli kolme lintua, jotka olivat muodoltaan mehiläishaukan oloisia, mutta liian korkealla kiikareilla tunnistettaviksi.
Nuolihaukkojen kuvaamiseksi siirryin asemiin sillan pieleen, mutta eivät haukat sitten enää pörränneet aivan sillan päällä. Parempi paikka se silti oli kuin torni.
Mehiläishaukasta napsahti ekopinna.
Jotenkin kyyhkyn oloinen.
Loput kuvat ovat myös perniksestä.
Lennelköön nyt netissä aikuisena koiraana, korjataan jos ei olekaan.
Seuraavana aamuna hain autolla kiikarini Pitkäjärven sillanpielestä. Hävettäväksi asian tekee se, että olin pyöräretkellä selvin päin ja silti jäi kamat maastoon. Tästä ei liene enää pitkä aika siihen, kun unohtaa pyöränsä sillanpieleen ja kävelee 30km kotiin tietämättä missä on ollut ja miksi.
Mehiläishaukan ekopinnakelpoisuuskin on vähän niin ja näin, koska pyöräretkeä piti paikata autolla seuraavana päivänä.
Hannu Rinne
maanantai 13. heinäkuuta 2009
Heinäkuun alkua
MAKHOLMA:
Makholman harjualueella oli heinäkuun alussa muutama kulorastas. Yhtenä päivänä näkyi 4-5 lintua, parina muuna päivänä kuului etäältä rätisevää ääntä.
Kulorastas on arka eikä jää tuleen makaamaan.
Pakoetäisyys on hyvinkin sata metriä, eikä tämä lintu tehnyt siitä poikkeusta.
Tummista jaloista päätellen tiltaltti.
Tällaisia samannäköisiä mittareita on runsaasti. Olisiko yleismittari?
VIASVESI:
Viasveden sudenkallioilla on toisinaan ollut kulorastaita, mutta nyt ei ollut. Ei se silti ole milloinkaan ollut Makholman veroinen kulorastasmesta. Kuopilla ei näkynyt pikkutylliä vielä toukokuussa, mutta nyt heinäkuussa montussa oli varoitteleva lintu.
Tämä sorakeisari varoitteli vain pienessä osassa kuoppaa.
Toinen sorakeisari ei rauhoittunut ennen kuin häivyin näkyvistä.
Jokaisen männikön omistajan toiveissa pitäisi olla runsas töyhtötiaiskanta.
Tämän jälkeen toukkaa ei enää näkynyt.
PREIVIIKI:
Vaikka eletään vasta heinäkuun alkua, niin rannoilta kuuluu jo paluumuutolla olevien valkoviklojen, mustaviklojen ja lirojen ääntä. Sopivaa kuvaamisaikaa ei niiden kanssa saanut sovittua,
mutta kaislikon nuori viiksitimalikoiras suostui pysähtymään hetkeksi.
Kurkitiheys on paikoittain huippuluokkaa.
EURAJOKI:
Satakunnan kansassa uutisoitiin hiljattain, että Eurajoella on pohjantikkoja ja peukaloisia. Heinäkuun kolmella retkellä ei ole näkynyt pohjantikkaa, mutta peukaloisia on ollut joka kerralla. Pohjantikkoihin on silti pakko uskoa, koska Petterin blogissa oli niistä dokumenttejakin. Yhtenä päivänä kierrettiin Lepistön Janin kanssa noin viiden kilometrin lenkki Ylistenkankaalla. Tikkasaalis oli käpytikka ja palokärjen rummutus.
Merkkejä tikkojen läsnäolosta.
Kimalaiskuoriainen luokitellaan hyönteisoppaassa yleiseksi. Mikähän hyttysten luokitus on? Ylistenkankaalla oli jokaista kimalaiskuoriaista kohti ainakin 1000 hyttystä. Ilman ohvia hyttysten kanssa ei olisi pärjännyt ollenkaan. Tehosteannoksia piti silti suihkuttaa puolen tunnin välein.
Tätä perhosta ei luultukaan rariteetiksi. Se on yleinen ketohopeatäplä.
Yhtenä päivänä kävin yksin Pahasuon reunoilla.
Hakkuuaukean pikkulepinkäinen autonikkunasta. Tuntomerkit viittaavat aikuiseen naaraaseen.
Pouruntiellä oli peukaloinen samalla paikalla kuin vappuna.
Pahasuon pohjoisreunan hyttyshelvetti.
Pouruntiellä ollut perhonen. En löytänyt hyönteisoppaasta ihan samanlaista, mutta varmaan ihan yleinen laji.
Kolmannella retkellä olin Seitsemänmerkinsuon ja Rajakallion maisemissa.
Teillä ei ole kunnossapitoa ja tienviitat ovat huonossa hapessa.
Alueelta kuului pöllönpoikasten ääntelyä. Samannäköisiä kavereita oli paikalla kaksi tai kolme.
Ukuli antoi jonkin sortin lausunnon.
Rajakallion rajalla oli vartija.
Sama lintu eri kulmasta.
Hannu Rinne
Makholman harjualueella oli heinäkuun alussa muutama kulorastas. Yhtenä päivänä näkyi 4-5 lintua, parina muuna päivänä kuului etäältä rätisevää ääntä.
Kulorastas on arka eikä jää tuleen makaamaan.
Pakoetäisyys on hyvinkin sata metriä, eikä tämä lintu tehnyt siitä poikkeusta.
Tummista jaloista päätellen tiltaltti.
Tällaisia samannäköisiä mittareita on runsaasti. Olisiko yleismittari?
VIASVESI:
Viasveden sudenkallioilla on toisinaan ollut kulorastaita, mutta nyt ei ollut. Ei se silti ole milloinkaan ollut Makholman veroinen kulorastasmesta. Kuopilla ei näkynyt pikkutylliä vielä toukokuussa, mutta nyt heinäkuussa montussa oli varoitteleva lintu.
Tämä sorakeisari varoitteli vain pienessä osassa kuoppaa.
Toinen sorakeisari ei rauhoittunut ennen kuin häivyin näkyvistä.
Jokaisen männikön omistajan toiveissa pitäisi olla runsas töyhtötiaiskanta.
Tämän jälkeen toukkaa ei enää näkynyt.
PREIVIIKI:
Vaikka eletään vasta heinäkuun alkua, niin rannoilta kuuluu jo paluumuutolla olevien valkoviklojen, mustaviklojen ja lirojen ääntä. Sopivaa kuvaamisaikaa ei niiden kanssa saanut sovittua,
mutta kaislikon nuori viiksitimalikoiras suostui pysähtymään hetkeksi.
Kurkitiheys on paikoittain huippuluokkaa.
EURAJOKI:
Satakunnan kansassa uutisoitiin hiljattain, että Eurajoella on pohjantikkoja ja peukaloisia. Heinäkuun kolmella retkellä ei ole näkynyt pohjantikkaa, mutta peukaloisia on ollut joka kerralla. Pohjantikkoihin on silti pakko uskoa, koska Petterin blogissa oli niistä dokumenttejakin. Yhtenä päivänä kierrettiin Lepistön Janin kanssa noin viiden kilometrin lenkki Ylistenkankaalla. Tikkasaalis oli käpytikka ja palokärjen rummutus.
Merkkejä tikkojen läsnäolosta.
Kimalaiskuoriainen luokitellaan hyönteisoppaassa yleiseksi. Mikähän hyttysten luokitus on? Ylistenkankaalla oli jokaista kimalaiskuoriaista kohti ainakin 1000 hyttystä. Ilman ohvia hyttysten kanssa ei olisi pärjännyt ollenkaan. Tehosteannoksia piti silti suihkuttaa puolen tunnin välein.
Tätä perhosta ei luultukaan rariteetiksi. Se on yleinen ketohopeatäplä.
Yhtenä päivänä kävin yksin Pahasuon reunoilla.
Hakkuuaukean pikkulepinkäinen autonikkunasta. Tuntomerkit viittaavat aikuiseen naaraaseen.
Pouruntiellä oli peukaloinen samalla paikalla kuin vappuna.
Pahasuon pohjoisreunan hyttyshelvetti.
Pouruntiellä ollut perhonen. En löytänyt hyönteisoppaasta ihan samanlaista, mutta varmaan ihan yleinen laji.
Kolmannella retkellä olin Seitsemänmerkinsuon ja Rajakallion maisemissa.
Teillä ei ole kunnossapitoa ja tienviitat ovat huonossa hapessa.
Alueelta kuului pöllönpoikasten ääntelyä. Samannäköisiä kavereita oli paikalla kaksi tai kolme.
Ukuli antoi jonkin sortin lausunnon.
Rajakallion rajalla oli vartija.
Sama lintu eri kulmasta.
Hannu Rinne
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)