Patikointi Sudenkallioille 8.7

Sudenkalliot ovat Viasveden alueella sijaitseva pitkähkö, mäntyvaltainen kalliojono. Aivan lähistöllä ei ole asutusta, mutta Viasveden kylän suuntaan aukeavat laajat hiekkakuopat. Hiekkakuopilla on aina pesinyt pikkutylli ja ympäröivillä kankailla kangaskiuru. Jos muualta ei ole lohjennut kangaskiurua, niin täältä sen on saanut varmasti. Sudenkallioille pääsee Makholmasta kahta reittiä. Menen yleensä ns. murhakuopan kautta ja tulen takaisin Rimpialhon soratietä. Matkaa kertyy kymmenkunta kilometriä, mutta aikaa kuluu vaikka kuinka - nytkin lähemmäs kuusi tuntia.
Heti alkumatkasta harmaasieppo varoitteli siihen malliin, että havainto täytyy pistää atlakseen.

Eräältä umpeenkasvaneelta hiekkakuopalta kuului rastaanpoikasen ääntelyä. Se oli aivan peloton.

Koska et änkeä enää lähemmäksi niin otaksun, että linssisi lyhin tarkennusetäisyys on 4,5 metriä. Onko tosiaan mahdollista, että vielä vuonna 2008 kärsitään tuollaisista ongelmista? Jos aiot julkaista kuvani, niin katso, että siitä tulee kunnollinen. Huomasit kai, että aurinko meni juuri pilveen. Sinähän olet ennenkin sössinyt valkotasapainon kanssa. Sinun on parempi ottaa raw-kuvia. Niitä on helpompi muokata, jos vaikka käy niin, että olen kuvassa aivan sininen.
Makholman harjulta Sudenkallioille johtavat mäntykankaat ovat keskipäivällä rauhallisia. Muita liikkujia näkee tuskin koskaan ja linnuista ovat äänessä oikeastaan vain metsäkirvinen, pajulintu ja muutamat varoittelevat rastaat.
Kangaskiuru ja pikkutylli elävät Sudenkallioiden hiekkakuopilla naapureina. Lisäksi siellä on melkein aina hemppoja. Hempon viihtyminen sellaisessa ympäristössä on mysteeri, mutta ei kai selitys voi olla mikään muu kuin ruoka. Ehkä ne ovat oppineet syömään hiekkaa.
Pikkutyllillä lienee jo toinen pesintä menossa ja kangaskiurulla voi olla jo kolmas. Pikkutylliä on hyvä tarkkailla kuopan Viasvedenpuoleiselta reunalta. Siitä suunnasta on aurinkokin selän takana.



Atlasääntely ja poistumiskehoitus samalla nokan avauksella.
Kesäkuun puolivälissä kangaskiuru esitti laululentoa, mutta oli nyt varoittelemassa männyn latvassa. Se saatteli minut turvallisesti pois alueelta.

Makholma on nokkani osoittamassa suunnassa, jos olet sattunut eksymään.
Loput kuvista esittävät erilaisia siivekkäitä ja kasveja matkan varrelta.

Mustikoita tulee ainakin jonkin verran. Osa alkaa jo sinertää, mutta pääsato kypsynee kahden viikon kuluessa.

Siankärsämö ja mahdollisesti metsäpapurikko.

Hakkuuaukealla kasvavilla vadelmilla riitti pölyttäjiä.

Mahdollisesti suo-ohdake ja jokuperhonen.

Rimpialhon sepelitiellä oli runsaasti sudenkorentoja ja perhosia. Pitkä tele ei ole ihan oikea laite niiden kuvaamiseen. Parempi olisi ollut keskimittainen tele, joka tarkentuu tarpeeksi lähelle. Semmoista ei ollut mukana enkä huomannut tienpientareillakaan ylimääräisiä.
Korentojen ja perhosten pakoetäisyys on niin suuri, ettei 100mm makrolla pääse tarpeeksi lähelle.

Hannu Rinne