Levajärven retki 20.7

Kartan mukaan Levajärvelle on helppo löytää. Jonkin matkaa Pihlmanintietä ja järvi on siinä oikealla. Lähtö oli taas Nakkilasta, josta Kaasmarkun kautta Leineperiin ja siitä Kullaan suuntaan. Ruukintie ei ole ainakaan parantunut viime vuodesta, mutta kyllä siitä vielä pyörällä pääsee.
Ruukintien pikkulepinkäinen saalisti voimalinjojen tuntumassa ja nappasi jotain ilmasta.


Ruukintieltä pääsee oikaisemaan Levanpellontielle, ja Pihlmanintie on aika pian vasemmalla. Kilometrin jälkeen näkyi oikella jokin rapakko, mutta mistään järvestä ei ollut havaintoa. Ei kun eteenpäin, ei se enää kaukana voi olla. Tie huononi koko ajan ja jostain jyrkästä mäestä oli vesi vienyt kaiken irtaimen maa-aineksen. Eipä näkynyt järveä, vaikka oli tultu jo viisi kilometriä. Pelkkiä peltoja vain silmänkantamattomiin. Eräässä pihassa koirat olivat niin pitkissä hihnoissa, että ne pääsivät aivan tien viereen. Oltiin selkeästi väärässä paikassa ja tie näytti uhkaavasti päättyvän seuraavaan pihaan. Pakko kääntyä takaisin, Levajärvi oli kumminkin se tien alkupäässä näkynyt rapakko.
Pihlmanintieltä käsin pääsi järven rantaan, mutta kasvillisuuden takia ei nähnyt mitään. Levanpellontiellä oli parkkipaikka, josta johti umpeenkasvanut polku järven rantaan. Kunnollisia polkuja ei ollut ja tunnin rämpimisen jälkeen oli pakko luovuttaa. Päätettiin lähteä paluumatkalle Pitkäjärven kautta.
Yhdellä aukealla hieman ennen Pitkäjärveä oli taas pikkulepinkäisiä.

Vihdoinkin pääsin pujahtamaan salaa omalle oksalleni.

Hei äijä, eikö sana kuulu, vai eikö se tehoa. On nälkä. Pötyä pöytään ja vähän sassiin.

Äitee istuu tuolla kuusen latvassa, eikä se ole samanlainen kivisydän kuin isäni. Kohdistan siis kerjäysponnisteluni siihen suuntaan.

Voi taivas, taasko tuolla on nälkä. Ei ihme, että me lepinkäiset ei viitsitä pesiä kuin kerran kesässä.

Ei tullut täydennystä sieltäkään, kai tässä täytyy alkaa itsenäistyä.

Pitkäjärvellä oli heikosti lintuja näkyvillä, mutta ruokokerttusella oli yritystä vielä heinäkuun lopullakin.
Kovin kauan ei jaksettu olla Pitkäjärvellä, suurin into oli valunut Levajärven risukoihin ja vadelmapuskiin.
Yhtään pinnaa ei tullut, Levajärveäkään ei oikein kunnolla löytynyt, mutta paluumatkalla tuli pyörän mittariin 4000km täyteen tälle vuodelle.

Hannu Rinne