Kirrinsanta 17-18.7

Kirrinsannan allas on siitä mukava paikka, että sinne pääsee ajamaan aivan viereen. Ensin pyörällä 25km, sitten vilkku tehtaan jälkeen vasempaan, ja perillä ollaan. Aamulla aurinko on parkkipaikan kohdalla selän takana ja suoran vastavalon pääsee välttämään päivemmälläkin, kun kävelee pengertä jompaan kumpaan suuntaan. Etäisyyttä tahtoo silti olla liikaa etenkin pienten sirrien tunnistamiseen, kuvaamisesta puhumattakaan. Allas on suljettu niin, että muualla kiusana oleva meriveden korkeuden vaihtelu ei haittaa. Alueella havaitsee edustajia useista lajirymistä, kuten kahlaajista, tiiroista, lokeista, rantakanoista, pääskyistä, haukoista, hanhista ja sorsista. Kuvamateriaalia kertyi parissa päivässä melkoinen määrä.

Niitsari kantoi melkoisia satseja kaislikon uumeniin.
Pääskyjen kuvaamisessa ei ole liikaa etäisyyttä, mutta silti en ole koskaan onnistunut hääppöisesti. Kirrinsannassa saalistaa kesällä neljä yleisintä pääskylajiamme. Kaikista muista paitsi räystäspääskystä on jonkinlainen roiskaisu.

Törmäpääsky

Haarapääsky

Tervapääsky

Nuolihaukan ilmestyminen sai pääskyt häviämään aina hetkeksi.

Toinen paikalla pyörähtänyt haukka oli ruskosuohaukka.

Kalustoni on niin huonossa kunnossa, että minut saatetaan määrätä lentokieltoon.

Tämänvuotiset telkät ovat vielä yhdessä.

Emotelkkä teki itsestään mahdollisimman pienen maalitaulun.

Nokikanat ovat rauhallisia, kunhan toiset pidättäytyvät rajaloukkauksista.

Nuori ja

aikuinen.

Nokikana on maalla vähän koomisen näköinen.

Kirrinsannassa ovat räyskä ja pikkutiira vakiokamaa. Harva paikka voi kehuskella samoilla lajeilla.

Pikkutiiran koko on puolet kalatiirasta, joka on puolestaan puolet räyskästä.

Aikuisia kalatiiroja, kalatiiran poikasia ja pikkutiira.

Räyskiä on paikalla useita kymmeniä ja aina välillä joku käy hakemassa hiukopalaa. Kalastajan paluu parveen nostaa aina melkoisen rähäkän.

Altaalla on muiden lokkien ohessa pikkulokkeja.

Isoja kahlaajamääriä ei näkynyt, mutta lajeja oli mukavasti: pikkusirri, lapinsirri, suosirri, kuovisirri, jänkäsirriäinen, tylli, pikkutylli, valkoviklo, mustaviklo, meriharakka, rantasipi, liro, taivaanvuohi ja kapustarinta muistuvat heti mieleen.

Rantasipejä keskipäivän auringossa,

suosirrejä aamutoimissa ja

tylli muuten vaan huolestuneena.

Toisena aamuna valkoviklokin tuli kohtuulliselle etäisyydelle.

Isommista linnuista on paikalla meri- ja valkoposkihanhia sekä harmaahaikaroita.

Harmaahaikara on aina sen oloinen, että sitä ei hetkauta toisten tekemiset.

Laivueemme on nyt taistelumuodostelmassa lähestymässä kohdetta.

Olemme juuri nyt rähinäräyskien yläpuolella.

Pudotan niiden päälle pökälepommeja, jotta oppivat häiritsemään muita räyskinnällään.

Hannu Rinne