Satakunnan linnut: Lietteet ja Makholma

Vesi on ollut viime aikoina niin korkealla, että lietteistä ei ole näkynyt kuin surkea jämä. Silloin luulisi kaikkien seudun kahlaajien änkeävän tälle alueelle, mutta niin ei ollut ainakaan sinä päivänä kun siellä poikkesin. Käytännön haitta korkeasta vedestä on se, että repulleen ei löydä mistään kuivaa paikkaa. Kameralaukkuakaan ei viitsi puodottaa sääreen saakka ulottuvaan veteen. Kovin pitkälle Yyterin suuntaan ei tullut kahlattua, ja havikset jäivät melko vähiin.
Pitkospuiden tuntumassa oli äänessä luhtahuitti ja ainoalla kuivalla paikalla oli lokkien lisäksi jänkäsirriäinen. Kauempana Yyterin suuntaan oli noin 70 ristisorsaa ja toistakymmentä kanadanhanhea. Lisäksi pieniä parvia merihanhia lensi pohjoisen suuntaan. Kuvattua ei tullut kuin nuorta punajalkavikloa ja kivellä itseään sukinutta tukkakoskeloa.

Sama lintu vastavalossa.

Makholmassa harmaasiepot eivät ole poistuneet pitkälle pesintäpaikastaan.

Hömötiaiset ruokkivat poikasiaan matalassa männikössä. Ne ovat niin vikkeliä, että kuvaaminen on älyttömän vaikeaa.

Punakylkirastas hermoili maastossa olevien poikastensa takia ja merula tarjosi takalistoaan kuvattavaksi.

Lehtokurpat olivat voimallisesti soitimella kesä- heinäkuun vaihteessa Makholmassa.
Soidin kantoi kaunista hedelmää, koska eräältä puita kasvavalta pellolta löytyi lehtokurpan pesä.

Parin päivän päästä osasin varoa pesää ja pääsin näkemään linnun hautomassa.

Samalla pellolla tiltaltti ja mustapääkerttu lauloivat kilpaa, lehtokerttu varoitteli ja pajulinnut vilistivät pajujen joukossa. Kuvissa lehtokerttu ja pajulintu.

Piha-alueen laitamilla punarinnat ja kirjosiepot ruokkivat poikasiaan.

Punarinta on lintukirjan kannessa hauskan pullukan näköinen, muttä tämä on niin omistautunut ruokintaan, että on itse unohtanut syödä.

Mitähän tästä yrmynaamasta kehittyy? Sukupuussa näyttää ammoisina aikoina olleen ainakin sarvipöllö.
Hyönteis-, sieni- ja kasviosastossa ovat ratamaoverkkoperhonen, kanttarelli, maariankämmekkä ja jokin toukka.