tiistai 25. maaliskuuta 2008

Retkeilyä Eilatissa

Terveisiä Eilatin neljänkympin helteestä. Olemme retkeilleet Jan Nordbladin, Metti Nordinin, Jaakko Soran, Jarmo Ahtisen ja allekirjoittaneen kanssa Israelissa toista viikkoa. Pohjois-Israelin jälkeen olemme retkeilleet Eilatissa viisi päivää. Yksi hienoimmista haviksista oli paikalla pitkään ollut ja ensimmäinen WP:llä talvehtinut idänmehiläishaukka.

Kuva: Jarmo Ahtinen


Majoituksemme on Lotanin kibbutz Jordanian rajan vieressä. Varoitustauluja löytyy joka lähtöön!

Kuva: Jaakko Sora


Yotvatasta löytyi muiden hienojen lajien lisäksi mm. valko-otsalepinkäinen
Kuva: Holmes

Vuoristossa aamuhämärissä odottamassa lähteelle saapuvia lajeja......

Kuva: Jarmo Ahtinen

......joista yksi oli kalottitasku
Kuva: Holmes


Staijia WP:n parhaalla petolintustaijipaikalla Eilatin vuorilla. Kuumaa etelätuulta.....
Kuva: Metti Nordin

Arokotka puuttui listalta ennen Eilatiin saapumista, ei puutu enää!
Kuva: Jarmo Ahtinen
Holmes - Tarzanin tuttu.






sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Hansupäivän humua 16.3.

Retkeilin Laineen Anin kanssa enemmän tai vähemmän koko päivän, eikä päivän massalajista jäänyt epäselvyyttä – hanhet jyräsi! Toki joutsenia oli maisemissa viljalti, mutta varsinaista muuttoa ei sattunut kohdallemme liiemmin.

Palataanpa kuitenkin aamuun. Päivä käynnistyi Kalaholmasta kävellen Kokemäenjoen rantaan, Tiimannin nokkaan. Hiljaiselta vaikutti kaikin puolin. Jokunen sinisorsa sentään lenteli jokea pitkin ja vastarannalla Ulvilan puolella möllötti yksinäinen joutsen. Taivaalta kuulin kuitenkin tiklin ääntä ensimmäisen kerran tänä vuonna. Varmasti samainen lintu odotti hetken kuluttua pihassa, jolloin Anikin sai sen tunnistettua.

Sitten menoksi (ei tosin ekovermein…). Ruosniemen pellot näyttivät autioilta, vain muutamia joutsenia ja hanhia, jotka sivuutimme kaukoputkikadon vuoksi. Kruisailimme Sunniemen kautta Tampereentielle. Väliltä löysimme 49 joutsenen potin.

Kaasmarkussa tuli tuttu turvallisuuden tunne, kun koppasin kaukoputken völjyyn. Matkamme jatkui Solan kautta Leineperiin. Havikseen tarttui viiden telkän porukka soitimella ja kaksi merihanhea matkalla WNW. Leineperissä kävimme vanhan emäntäkoulun alueella, jossa majaili kolme tikliä (näitä näyttää nyt olevan maisemissa) ja kaksi närheä. Eipä sen kummempaa.

Jälleen itää päin. Pyhäjoesta plokkasimme jälleen telkän, mutta koskikaroista ei ollut tietoakaan. Karan kiilto silmissä jatkoimme Kullaan Sahalahdelle, jossa pari joutsenta ja sinisorsaa. Vesi oli todella korkealla, eikä karoja löytynyt, vaikka yritys oli kova – kiersimme kaikki vanhat tutut paikat, joissa niitä on viimeisen vajaan viiden vuoden aikana näkynyt. Seppälän Keijon ylläpitämällä ruokinnalla oli Rantamäen hiluttamia tinttejä paljon – sini-, tali-, hömö- ja kuusitiaisia. Kaikilla renkaat! Hippiäisiä heilui kuusissa myös jokunen.

Seuraavaksi Paluksen kautta Harjunpäähän. Odotettuja joutsenkerääntymiä ei löytynyt, yksittäisiä toki suihkii jo missä tahansa. Harjunpäässä käännyimme Kaasmarkun suuntaan ja heti risteyksestä näimme muhkean parven, jossa oli joutsenia ja hansuja. Ei muuta kuin pirssi parkkiin ja seulomaan. Pellolla einesti 45 joutsenta ja pari pikkuparvea laskeutui hetken päästä lisää. Horisontissa viiletti vielä 17 linnun muuttoparvi. Metsähanhia oli aluksi 74 yksilö, mutta pian Kaasmarkun suunnalta (olisi näkynyt Keronpäänkalliolta…) tuli 53 linnun parvi paikalliseksi. Molemmat huomasimme samaan aikaan uuden vaalean otuksen, joka olikin PLY:lle kevään eka lyhytnokkahanhi! Samalta seisomalta näimme vielä 40 harakan parven ja hiirihaukan. Hansuahneus iski, joten nokka kohti radiaattoritehdasta. No, eihän siellä sitten mitään ollut.

Koska retkievästä ei ollut mukana (ihmettelin itsekin moista amatööritouhua – eihän minnekään saa lähteä ilman eväitä!), jouduimme nöyrtymään ja retki katkesi. Muonitustauon jälkeen päätimme polkaista fillareilla liikkeelle. Syykin oli hyvin yksinkertainen: Anille iski ekopinnahimo! Meikäläistä kuntoilu ei pinnamielessä auttanut, koska tulin Poriin autolla. Kalaholmasta jyystimme Kokemäenjoen yli Isojoenrannalle. Matkaa siivitti 55 anserin muuttoparvi.

Isojoenrannalla lusmuili 34 sinisorsaa. Lähipellot vaikuttivat hiljaisilta, mutta nythän ei tartte enää hiljaisuudessa taivaltaa, kun tintit ja viherpeipot vetää joka puolella täysillä. Höyläsimme Harjunpään suuntaan, vaikka sinne ei todellakaan pitänyt edes mennä. Jokunen hassu hyyppä pelloilla ja kanahaukka horisontissa, mutta kiuruja ei löytynyt koko päivän aikana yhtään! Eipä ollut kuitenkaan yllätys, että taivaalla kenkutti jälleen faba-parvi (35 yks.).

Kohta olimmekin jo Harjunpään hansutokan äärellä. Joutsenia oli vielä 45 paikalla, mutta hanhia selvästi enemmän – vähintään 240 yksilöä, eli summa oli tuplaantunut reilussa parissa tunnissa. Lyhtynokka löytyi seasta käytännössä heti. Päivystimme paikalla jonkin aikaa ja sitten Siwaan hakemaan keltaista jaffaa akuuttiin hätään. Loppumatka menikin perspuolta tuskaillen (lainapyörän satula oli aika keljua mallia…).

Illemmalla Ulasoorin aukealla oli nimittäin vielä satapäin jouhtenia ja hansuja, mutta ne katsoimme vain ohimennen. Silloinkin liikehti vielä isoja hanhiparvia. Päivän aikana hanhiliikenne oli mainiota. Jos olisimme staijanneet vaikkapa Keronpäänkalliolla, niin olisi voinut lyödä komeat lukemat tiskiin.

Santos

perjantai 14. maaliskuuta 2008

Päivän ekoretki

Tänään ei ollut oikein staijikeli, niinpä retki suuntasi Porin tämänhetken parhaalle hanhipellolle Tuorsniemeen.
Lähtiessä omanpihan ruokintaa hyödynsivät mustarastas ja töyhtötiainen. Jälkimmäinen on ollut viimeajat hiljainen, taitaa jo pesiä.

Fillarilla matka taittui mukavasti, olihan kerrankin tyyntä. Ulasoorin suoralla napsahti päivän ensimmäinen ekopinna. Ampuhaukka koiras päivysti kuusen latvassa ja tämähän sai mielen virkeäksi.


Ampuhaukka Pori, Ulasoori

Pietniemessä nuori mustavaris kuulutti itseään valotolpassa. Täältäkös löytyy seuraava mustavaris yhdyskunta?

mustavaris Pori, Pietniemi

Tuorsniemen koululla kuului varpusten meteliä ja siinähän niitä kaikkiaan kahdeksan pikkuista sellaista suoritti kosiorituaalejaan.
Pelloille päästyäni näkymä oli odotettu. Iso parvi joutsenia ja hanhia, josta pitäisi löytää paikalla viihtynyt pikkujoutsen.
Homma ei ollut lainkaan helppo, vaikka hetken apuna oli konkariornit Kalinainen & Helppi.
Noin tunti siinä meni, kunnes pikkujoutsen oli putkessa. Siinä parven tiheimmässä kohdassa tietysti…
Hanhia pellolla ruokaili neljättäkymmentä, pääosin metsureita. Siitäkin ekopinna numero X.

Joutsenia Pori Tuorsniemi

Kotimatkalla Pietniemen peltojen tsekkaus, mutta eipä siellä ihmeempiä. Ei näkynyt mustajoutsenta ei, mutta ”mustanpuhuva” herra Lundgren kylläkin. Optiikat tanassa hälläkin.



Pasi A.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2008

Mustajoutsen

Lintumiesten kera pikku miitinki kaupungilla iltapäivällä. Onnellisena hyvästä myötätuulesta lähdin polkemaan fillarilla kohti Meri-Poria. Ekopinnoja oli turha toivoa, työmatkasta fillari oli kulkenut osan matkaa auton lavalla.

Mustavarikset eivät siis vieläkään kartuttaneet pistetiliä, ei tiliä lisänneet aamulla havaittu kulorastas tai merihanhet tai aamupäivän maakotka...

Kotimatkalla iltapäivällä hetkeä ennen Ulasoorin kylmäasemaa katselin joutsenparvea, varsinkin niitä kolmea laulujoutsenta joiden perässä lensi tummempi, valkosiipinen lintu.

Mietin hetken voiko nuori kyhmyjoutsen näyttää metsänreunaa vasten noin tummalta ja valkosiipiseltä? Parvi teki pienen käännöksen ja minä poljin myötätuulessa kohtuullisen lujaa.... sen minkä voimat antoivat myöden....
Kylmäaseman kohdalla tien ylityksessä oli pakko jarruttaa ja parvi tuli melkein suoraan ylitse. Epäuskoisena tuijotin lintuja - ei helvattua - Sehän on mustajoutsen :)

Ei muuta kuin tien yli ja parkkiin tekemään lintutiedotuksen hälyä hyvästä "tarhalinnusta". Hetken mietin onko kukaan staijissa Suistossa tai Kyläsaaressa. Olihan siellä, päivitys oli Alangolta tullut heti perään - Putosi yöpymään. Tuon päivityksen luin vasta kotona koneelta.

Kun vielä Pekka soitti heti viestin jälkeen ja kertoi menevänsä etsimään lintua, pyöräilin iloisesti kotiin - Olin tehnyt hyvän haviksen. Niin oikeasti teinkin, mutta en tiennyt linnun olleen jo yleisesti tiedossa! Pekka on hyvä bongari, ei kertonut mulle mitään sen löytyneen jo eilen :)

Se mitä tästä opitaan, lintutiedotukseen ei kannata laittaa kaiken kattavaa hälylistaa!

Holmes - keltaisen paholaisen rallikuski

tiistai 11. maaliskuuta 2008

Kohti hardcore - ekoilua

Tammikuun alusta lähtien olen seurannut ekokisan hardcoresarjan pyöräilyä lintupaikoilta toiselle. Ei tämä peli vetele näin, oma fillari piti ostaa. Taisi olla eka ostamani takapuolen rikkoja kautta aikojen.

Miksi kukaan ei kertonut pyöräilyn olevan raskasta ja hikistä työtä. Ei lainkaan tullut nuoruus mieleen.

Päivällä lintuja näkyi työn ohessa mukavasti Keisarinpankin maisemissa Yyterissä. Parhaana harmaapäätikka sekä neljän palokärjen parvi, joita ei voinut olla metelistä huomaamatta. Kiuruja, töyhtöhyyppiä ja muuta kevätlajistoa tuli jatkuvasti...

Töiden jälkeen oli aika lähteä ekoilemaan kohti kalloa. Sinne on lyhyt matka ja päällystetyt tiet.




Kallon majakalta ei juuri lintuja näkynyt. Reposaaren lokit olivat liian kaukana tunnistettaviksi. Ei olisi parvesta irronnut edes isolokkia.

Kallon eteläpuolelta löytyi ekopinnalistalle haahka ja pilkkasiipi. Levon lammikoilla ui pinnaksi kaksi laulujoutsenta. Kyhmyjoutsenta vaan ei näytä irtoavan millään :)



Ei tämä ralli välineistä ole kiinni. Ekan pyöräretken jälkeen varustusta pitää tarkistaa. Turha roina repusta kotiin ja tilalle pari pinttiä mallasta. Energiaa tämä vaatii!

Ekopinnoja koossa vaatimattomat 37 lajia.

Holmes - Uppotukin kaveri

Ekoretken tynkää 11.3.

Sisällä touhuaminen alkaa useiden päivien jälkeen syömään miestä. Jopa niin, ettei mitään saa enää aikaiseksi. Kertovat vielä keväänkin alkaneen… Siispä ittekin ulos katsastamaan todellinen tilanne. Takana on monta päivää saderämppäkeliä, mutta nyt vain tuulee. Saa kelvata.

Otan mummofillarin varastosta ja starttaan. Lähtee käyntiin, vaikka kunto on tätä nykyä kura. Suuntaan Kaasmarkuntuvalta Leineperin suuntaan. Tali- ja sinitinttejä tietty kovasti äänessä, samoin viherpeippoja. Käännyn Nakkilan suuntaan. Tehtaankosken hujakoilla kuuluu sekä hippiäisen että puukiipijän ääntä. Kuusitinttikin vetelee jossain taustalla. Katsastan kosken huolella, mutta karaa ei näy missään. Olisi nääs hyvä laji ekopinnakisaan.



Tätä maisemaa värittää pian kukkivat mukulaleinikit.


Sitten ns. Solan peltoaukealle, jossa tulee vihdoin keväiset fiilikset; aurinko alkaa pilkottaa pilviverhon takaa, hiekkatie on yhtä kuravelliä ja kiurun tirinää kuuluu taivaalta. Nyt alan uskoa jo, että kevät tulee, tai oikeammin, että se tuli jo.

Näkymää Solan peltoaukealla.

Kevään merkkejä ovat myös yksinäinen uuttukyyhky, joka suihkii sinne tänne peltoaukealla. Horisontissa matkaa 19 kiurun parvi, muutama hyyppä heiluu maassa ja joutsenia on framilla tusina. Tsekkaan kaikki pajujen ja pensaiden latvat lapinharakan toivossa, mutta eipä nävy.

Peltoja halkova hiekkatie kääntyy vasuriin ja ylittää kosken toistamiseen. Tässä kohtaa pauhu on aika tolkutonta – vettä puskee rännistä ihan kybällä! Yritä siinä sitten kuunnella mahdollisia pikkutikkoja, kun desibelit on kaakossa.

Leineperintiellä alkaa taas päällyste, mikä kelpaa hyvin liisteritien jälkeen. Pari kiurua vetää soidinta sata lasissa. Nyt on jo lämmin! Loppumatka fillarin selässä on puhdasta fiilistelyä.

Tavoite saavutettu: annos energiaa!

Santos

sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Talvilintulaskenta

Kalaholman talvilaskenta 8.3.2008

Tein tämän ”talven” viimosen talvilintulaskennan Kalaholman-Väinölän reitillä Ani Laineen ja Jalmari Pusan avustuksella. Reitti kulkee Saarentien itälaidasta Kalaholman koululle, sieltä Varvourinjuovan yli Väinölän puolelle (jos se nyt ylipäätään on Väinölää siinä heti?). Siitä luikerrellen junaradan vartta Väinölän R-Kioskille ja sieltä taas Kalaholman puolelle, mm. Päkintietä pitkin. Näistä ohjeista varmaan kukaan ota vähääkään tolkkua…

Laskentaa ajatellen keli oli loistava – pilvinen, tyyni ja pakkasta vain muutama aste. Viherpeipoilla oli selvästi kovat hormonipaineet, sillä soidinnuotteja ja -lepatteluja oli ilma pullollaan. Erityisesti Kalaholman puolella melu oli oikeasti tuntuvaa. Väinölän puolella äänimaailma hiljeni lähes totaalisesti, mikä johtunee osin siitä, että virisi pieni tuulenvire ja taivaalta alkoi pudota hiutaleita. Lopulta lumisade oli jo niin häiritsevää, että se varmasti vaikutti hieman tuloksiin.

Laskennan yllättäjiä olivat kaksi aikuista merilokkia, jotka painelivat länteen huisin korkealla. Myös nuori kanahaukka ja sen ympärillä hyörinyt varishärdelli olivat mukavia. Sinisorsia oli Varvourinjuovan laskuojassa vielä kahdeksan kipaletta.

Tinttirintamalla oli yllättävän hiljaista, eikä lauluja juuri kuulunut – joitain yksittäisiä lintuja tietenkin, mutta ei samalla sykkeellä kuin viherpeipoilla. Talitinttejä osui kohdalleen ”normimäärä”, 64 yksilöä, mutta sinisellaisia vain 17!

Lopuksi vielä saldo pähkinänkuoressa (sinisorsa 8, kanahaukka 1, fasaani 5, merilokki 2, pulu 9, kuusitintti 1, sinitintti 17, talitintti 64, puukiipijä 1, harakka 18, naakka 86, varis 34, varpunen 45, pikkuvarpunen 18, viherpeippo 150, punatulkku 1 ja keltasirkku 99). Nuo sulkumerkit kuvaavat niitä pähkinän kuoria:)

Santos

perjantai 7. maaliskuuta 2008

Iltastaiji helmikuussa meren rannalla.

Päätin työpäivän jälkeen suunnistaa 20.2.2008 meren rannalle, kun kerrankin oli selkeää eikä pahemmin tuullutkaan. Viikonloppuisin eivät säät ole juurikaan suosineet retkeilyäni.
Pari isokoskeloa muutti määrätietoisesti pohjoiseen, muuten ei ollut liikettä, lokkeja lukuun ottamatta. Auringonlasku veikin suurimman huomioni siitä puolitoistatuntisesta, jonka siellä vietin. Valitettavasti, sillä suurin osa kuvista epäonnistui jalustasta huolimatta. Oma moka kuitenkin.

Aina välillä seurasin kaukoputkella lokkien muutto, joka jatkui horisontissa Kaijakarin eteläpuolelta suunta NW eli suoraan vastatuuleen. Tulivat etelämmästä kuin kalasatamasta. Valtaosa kalalokkeja, joukossa jokunen harmaa/merilokki. Suurin yhtenäinen lokkinauha n400. Yhteensä noin 2000. Harmittaa etten koko aikaa käyttänyt laskemiseen, toki harmittaa sekin, että normaalioptiikalla otetut kuvat epäonnistuivat. Ohessa kuitenkin yksi telellä otettu kuva. Canon 400D/70-300mm.


Kimi

Kuva © Joakim Schütt

Lintulaskentaa 2.3.2008

Tänään ohjelmassa lintulaskenta. N.10 km:n reitti kiemurtelee Kankaanpään keskustan alueella. Lisäksi laskentaan kuuluu erillinen käynti Kooninkeitaan kaatopaikalla. Mutta, koska ekoralli on käynnissä, päätimme suorittaa siirtymän kaatopaikalle rallin henkeä noudattaen. Jos vaikka pyy löytyisi...



Tästä se alkaa. Eljas laskee silmä tarkkana puskan elämää; varpusia ja pikkuvarpusia löytyy...

Tauon paikka. Entisenä puolustusvoimien miehenä Eljas tietää, että huollon on pelattava. Ja pelaahan se...Kiitos!

Siirtymä kaatikselle entistä rautatietä pitkin alkaa. Pyy jäi havaitsematta.


Näkymä Kooninkeitaan lintuparatiisiin. Paikallisena tuttuun tapaan runsaasti varislintuja. Kevään merkkejä edustivat pohjoiseen suunnanneet laulujoutsenet ja harmaalokki.

Juha Heino

Atlasretki Siikaisten peräkulmille

Lievän lumisateen saattelemana lähdimme matkaan Juha Heino ja allekirjoittanut. Kello oli 07:05, kun Fiatin nokka suunnattiin kohti länttä. Ohitettiin ruokinnoista tyhjä Venesjärven kylä saamatta juurikaan havaintoja. Kylän laidalla Tuomioja virtasi vuolaasti ja siitä yllätettiin aamu-uninen kara. Valitettavasti se vaan jäi retken ainoaksi.

Luomajärveltä jatkettiin rallipolkua Jylliin tarkoituksena kurvata Petkeleen ruutuun. Sekoittiko tienvarren mahtihakkuut vai vauhdin hurma kuskin pään, mutta Honkakoskelle päädyttiin.

Juha laittoi sen Kaitselmuksen piikkiin eikä suotta. Saarikosken tiellä hyvän matkaa ennen Petkeleen tien länsipäätä pysähdyttiin taas kerran kuuntelemaan. Juha äkkäsi etäisen (yli 200m) latvalinnun, puhutteli punatulkuksi, mutta lähti samalla rivakasti kohti lintua. Minä pystytin kaukoputken ja yritin sillä. Kotvan päästä hän palasi kysyen, mikä oli. Tarjosin taviokuurnaa ja isokäpylintua. ”Katsoitko nokkaa? ”. Huojentuneena toistin taviokuurna. 220:s elikseni näki päivävalon.

Retki jatkui reittiä Leväsjoki – Otamo – Lankoski – Tuorila – Lauttijärvi – Leppijärvi – Pyntäinen. Atlastikkejä tippui tasaiseen 8,5/ruutu tahtiin. Tiirakin sai osansa: edellisten lisäksi mm. teeri ja pyrstötiainen. Pysähdyttiin kuivatun? Pyntäisjärven pellon laitaan. ”Harvoin täällä, mitään on”, sanaili Juha. Nyt oli. Nostettuaan kiikarin silmilleen, kuului heti ”hä hää puuttuva peto”. Ampuhaukka koiras istui sähkölangalla ja ehdimme ihailla sitä putkenkin läpi.

Lopulta päästiin kotiruutuun. Laurissa 21 yksilön pikkuvarpusparvi toivotti meidät tervetulleiksi Kyynärjärven 66 joutsenen säestyksellä. Kahdeksan tunnin aherruksen tuloksena saatiin 85 atlashavaintoa ja 10 enemmän tai vähemmän koluttua ruutua..


Kurikanniskan padolla. Juha ihmettelee sulapaikan autiutta samalla, kun kuvaaja ihastelee Merikarvianjoen alkukuohuja.

Taipaleenjoki. Tällaisia jokiuomia oli reitillämme useita. Koskikaroja ei vain niissä nähty.

eepee

keskiviikko 5. maaliskuuta 2008

Atlaspäivä II

5.3.08

Jos jossain ovat atlasruudut harmaina, niin Merikarvialla. Komia keli vieläpä suosi ex-tempore -teemaa. Osasi se kylmä meren partaalla olla, mutta suojaisissa kolkissa aurinko lämmitti lärvidsonia ihan kivasti. Tulostin ennen lähtöä kuusi atlasruutua rajoineen ja eiku menoks. Päämäärä oli etenkin Pooskerin ruutu, josta en ole havistakaan tehnyt kahden maastokauden aikana -aika korkata tuo ruutu. Päästelin liki suoraan Köörtilään asti, jolloin alkoi perinnebiotooppi olemaan vasurissa. Niiltä seisomasijoilta sai heti peruslajistoa ja käpytikkakin ruhjoi käpyä tolpan kyljessä. Köörtilän kylässä on leppoisaa:

Köörtilästä Pooskerin kärkeä kohti atlasraja vaihtuu jo piakkoin, mutta metsät olivat hiljaisia. Itse asiassa todella hiljaisia! Kuvittelin jo hetken olleeni yksin, kunnes laskin katsettani; metsäjänis, kettu, metsäkauris, myyrä ja orava...Ainakin nisäkäspuolella löytyi elämää, käyntikortteina lumen pinnassa. Taas trapetsitaiteilija:

Tiesin, ettei Pooskerin kärkee autolla saisi päästellä, mutta rajoitettu maaliskuinen päivä teki nyt poikkeuksen...Kärjessä puhalsi kivasti poskipäihin, tehden niistä pian hapankorppua levitteettä. Vesilintuja näkyi niukasti, lokkeja senkin edestä. Olivat pesimäpaikoillaan jo kurkut suorina. Yksinäinen juhlakostyymiin sonnustautunut merimetso sluibaili pohjoiseen vaivalloisesti. Samaan suuntaan ylitseni mennä kilisi niin ikään seurasta piittaamaton tilhi. Kärjessä oli piipahtanut kettu ja orava oli kehitellyt kahden suuren männyn välille pienimuotoisen highwayn, jäljistä päätellen. Takaisin tullessa pällistelin Pooskerinlahden tienoilla ympäröivää hiljaisuutta, kun paikallinen isäntä pysäytti megahugen Pick-upin viereen ja alkoi kyselemään, jotta mitäkös mielessä? Kiikareista päätteli heti, että lintuja tietysti. Myönsin käyneeni kärjessä ja Hän sanoi, ettei sinne autolla sopisi ajaa. Kiittelin tiedosta ja vaihdettiin vieläpä haviksetkin. Oli liki päivittäin nähnyt merikotkia. Merellä jopa hieman talvisen oloista:


Merikarviassa kekkuloinnin päätteeksi teki mieli poiketa Siikaisten Otamolla, Merikarvianjoen luusualla. Ei ollut paikalla virtojemme Väinö, ei edes koskiemme Kara. Ei mitään, mikä vesistöistä riippuvainen olisi. Vain tinttejä läjäpäin. Sitten Ahlaisiin. Teki edelleen karaa mieli. Ensin Hevoskoskelle, jossa yksi kara vesikivellä patsastelikin. Sitten Kitukoskelle, jossa toinen vastaava pällisteli lahkeet virtaavassa vedessä ympäröivää maailmaa varsin laiskan näköisenä. Kitukoski:



Jos todella haluaisin ekokisaan koskikaran, polkisin tietysti em. paikkoihin, koska ne ovat Kaanaata likempänä kuin Lampinkoski. Jotenkin sitä vaan heittää eväsrepun lisäksi selkäänsä myös ekorepun ja lähtee atlashavaintoja tuottamaan, kuin polkisi hyvin selvitettyjä ruutuja lävitse joku Monark haarojen välissä. Jokainen kuitenkin tyylillään, sano Boklöv, kun pioneerina suksia ilmassa levitteli...

Piisami

maanantai 3. maaliskuuta 2008

Atlaspäivä

3.3.08

Kiskaistiin Peltomaan Eljaksen kanssa päivä atlashavaintoja tehden. Kotiseuturakkaudelle käänsimme selämme reiluksi puoleksi päiväksi. Hämeenkyrö, Ikaalinen ja Parkano saivat vieraita. Lopuksi pyörimme varsin laajasti Karviassa. Kuvia ei viitsinyt ottaa, sillä lumisade kesti alusta loppuun ja kuka nyt sellaista haluaisi nähdä enää koneeltaan!

Aamu Hämeenkyrössä alkoi lauseella "syö JA tule syödyksi." Osarassa miss varpushaukka tuli ja otti ruokinnalta jonkun pikkulinnun. Ei oikeen kerinny määrittämään uhria, mutta virheen se kuitenkin teki, kun lensi nurmen pintaa pitkin kohti koukkunokkaista kulinaristia. Neiti nisus täräytti lintuun nurmea vasten hiton nopealla suunnan vaihdolla ja poistui areenalta.

Ikaalisten Kartussa, Kyrösjärven rantamilla, maaseutuasutuksessa estradille saapui viisi teertä. Odottamaton laji sitä miljöötä katsellessa. Samaan aikaan sänkipellossa ruokaili 10 urpiaista. Kovelahden Osuuspankin nurkalla kävi kuhina olemattoman näköisellä lintulaudalla ja sen alla. Muiden muassa 25 urpiaista. Eipä urpoja ole paljon tammi-helmikuussa näkynytkään, jos nyt joulukuussakaan. Ovat tainneet tehdä paluuta kohti tuntsakoivikoita yms. Päivän eittämättä paras havainto tuli Ikaalisten syrjäseudun metsätieltä, jossa vastaan tulivat jonossa 13 saksalaista pakua ja kaikissa autokoulun tarrat konepelleillä. Kaikki on siis mahdollista, vaikkei karaa oleillut läheisessä sulaojassa. Kaiken kaikkiaan lähes kaikki joet ja ojat olivat jäässä tuolla seudulla.

Heittäytyen takaisin Satakuntaan ja Karviaan. Nyt oli lumisade sakeimmillaan ja pieninä tuhruina alas tulleet hiutaleet saivat silmät räpsymään kymmenkertaisesti normaalista. Vika miehissä vai kelissä, mutta ensimmäistäkään korppia tai kanalintua ei Karvian kotkomarkkinoilta plokattu. Hömppiä sentään alkoi näkyilemään ja Sarvelassa, Karvianjoen koskiluirussa koskikara pahoinpiteli toukkanamia veden pintaan mätkimällä. Kirkkojärvessä, johon em. joki laskee, oli kohtalainen sula ja siellä oli pari vanhaa kansallislintua sekä kaksi telkkää. Eteläosan luusuassa karaa ei tällä haavaa ollut. Päivä kului siis varsin tavallisten lajien parissa ja sehän siitä hienoa tekikin. Karvian ja Kankaanpään rajamailla palokärki suunnisti Kauraharjulle.

92 atlashavaintoa, hiutalevärkit kunnon lumipuuroon, porilaisen merilohen rääppiäiset ja puoli puuta päärynöitä. Siinä sopiva tiivistelmä päivästä.

Piisami