Otan mummofillarin varastosta ja starttaan. Lähtee käyntiin, vaikka kunto on tätä nykyä kura. Suuntaan Kaasmarkuntuvalta Leineperin suuntaan. Tali- ja sinitinttejä tietty kovasti äänessä, samoin viherpeippoja. Käännyn Nakkilan suuntaan. Tehtaankosken hujakoilla kuuluu sekä hippiäisen että puukiipijän ääntä. Kuusitinttikin vetelee jossain taustalla. Katsastan kosken huolella, mutta karaa ei näy missään. Olisi nääs hyvä laji ekopinnakisaan.
Tätä maisemaa värittää pian kukkivat mukulaleinikit.
Sitten ns. Solan peltoaukealle, jossa tulee vihdoin keväiset fiilikset; aurinko alkaa pilkottaa pilviverhon takaa, hiekkatie on yhtä kuravelliä ja kiurun tirinää kuuluu taivaalta. Nyt alan uskoa jo, että kevät tulee, tai oikeammin, että se tuli jo.
Näkymää Solan peltoaukealla.
Kevään merkkejä ovat myös yksinäinen uuttukyyhky, joka suihkii sinne tänne peltoaukealla. Horisontissa matkaa 19 kiurun parvi, muutama hyyppä heiluu maassa ja joutsenia on framilla tusina. Tsekkaan kaikki pajujen ja pensaiden latvat lapinharakan toivossa, mutta eipä nävy.
Peltoja halkova hiekkatie kääntyy vasuriin ja ylittää kosken toistamiseen. Tässä kohtaa pauhu on aika tolkutonta – vettä puskee rännistä ihan kybällä! Yritä siinä sitten kuunnella mahdollisia pikkutikkoja, kun desibelit on kaakossa.
Leineperintiellä alkaa taas päällyste, mikä kelpaa hyvin liisteritien jälkeen. Pari kiurua vetää soidinta sata lasissa. Nyt on jo lämmin! Loppumatka fillarin selässä on puhdasta fiilistelyä.
Tavoite saavutettu: annos energiaa!
Santos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti