Lievän lumisateen saattelemana lähdimme matkaan Juha Heino ja allekirjoittanut. Kello oli 07:05, kun Fiatin nokka suunnattiin kohti länttä. Ohitettiin ruokinnoista tyhjä Venesjärven kylä saamatta juurikaan havaintoja. Kylän laidalla Tuomioja virtasi vuolaasti ja siitä yllätettiin aamu-uninen kara. Valitettavasti se vaan jäi retken ainoaksi.
Luomajärveltä jatkettiin rallipolkua Jylliin tarkoituksena kurvata Petkeleen ruutuun. Sekoittiko tienvarren mahtihakkuut vai vauhdin hurma kuskin pään, mutta Honkakoskelle päädyttiin.
Juha laittoi sen Kaitselmuksen piikkiin eikä suotta. Saarikosken tiellä hyvän matkaa ennen Petkeleen tien länsipäätä pysähdyttiin taas kerran kuuntelemaan. Juha äkkäsi etäisen (yli 200m) latvalinnun, puhutteli punatulkuksi, mutta lähti samalla rivakasti kohti lintua. Minä pystytin kaukoputken ja yritin sillä. Kotvan päästä hän palasi kysyen, mikä oli. Tarjosin taviokuurnaa ja isokäpylintua. ”Katsoitko nokkaa? ”. Huojentuneena toistin taviokuurna. 220:s elikseni näki päivävalon.
Retki jatkui reittiä Leväsjoki – Otamo – Lankoski – Tuorila – Lauttijärvi – Leppijärvi – Pyntäinen. Atlastikkejä tippui tasaiseen 8,5/ruutu tahtiin. Tiirakin sai osansa: edellisten lisäksi mm. teeri ja pyrstötiainen. Pysähdyttiin kuivatun? Pyntäisjärven pellon laitaan. ”Harvoin täällä, mitään on”, sanaili Juha. Nyt oli. Nostettuaan kiikarin silmilleen, kuului heti ”hä hää puuttuva peto”. Ampuhaukka koiras istui sähkölangalla ja ehdimme ihailla sitä putkenkin läpi.
Lopulta päästiin kotiruutuun. Laurissa 21 yksilön pikkuvarpusparvi toivotti meidät tervetulleiksi Kyynärjärven 66 joutsenen säestyksellä. Kahdeksan tunnin aherruksen tuloksena saatiin 85 atlashavaintoa ja 10 enemmän tai vähemmän koluttua ruutua..
Kurikanniskan padolla. Juha ihmettelee sulapaikan autiutta samalla, kun kuvaaja ihastelee Merikarvianjoen alkukuohuja.
perjantai 7. maaliskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti