Pikkurareja ja paikallinen megarari 15.5.

Viikolla oli tiirassa havainto Ulvilan kattohaikarasta, mutta havainto hävisi jonnekin tai sitten se salattiin. No, oli miten tahansa, niin sunnuntaina Vanhassakylässä oli kattohaikara ja vissiin kaksikin jossain vaiheessa.

Haikaran saattoi nähdä hetken aikaa paloaseman takaa ja myöhemmin vielä Kirkkotieltä kun se suki itseään ojan pohjalla.

Kirrinsannan mustapyrstökuirit näkyivät Hilskasin torniin ja paremmin Kirrinsannan altaalle.



Altaalla oli runsaasti pikkulokkeja.
Levon putkelta irtosi sirittäjä vuodenpinnaksi ja pikkutikka retkipinnaksi. Täältä bongattiin vuoden ensimmäiset hyttyset, tai jouduttiin hyttysten bongaamiksi.
Makholmasta löytyi oikea superrari fasaanin muodossa. Sitä ei ole nähty meidän pihassa ainakaan 15 vuoteen, joten S*** on oikeutettu merkintä.

Fasaanin läsnäolosta oli saatu aikaisemmin viitteitä, kun mullasta oli kiskottu sipuleita.

Suomen luonnon järjestämän laulukilpailun voittaja. Musiikkikriitikot sanoivat että vanhat fortet, pienet pianissimot ja selkeät fraasit ratkaisivat voiton mustarastaalle. Ei voi väittää vastaankaan, kun ei ymmärrä arvostelun perusteluista sanaakaan.
Kävelin iltapäivällä Prouvinkiin tarkoituksena kuvata korvasieniä. Vanhalta kasvupaikalta ei löytynyt yhtään sientä, sen sijaan paikan lähellä päivysti pähkinähakki.

Puolen tunnin jälkeen hakki lensi alas metsikköön eikä enää näyttäytynyt.

Palatessa jäin istumaan paikalle, jossa oli menomatkalla kuulunut pyrstötiaisten ääntä. Pari oli edelleen samassa koivikossa, joten saattoivat olla pesimäpuuhissa. Käet kukkuivat hienosti aivan lähellä. Yhtään ei silti näkynyt.

Tästä tulee kyllä sanomista, kun paljastaa Makholman kansallisaarteen kasvupaikan. Paikalliset tietävät hyvin missä tämä maasto sijaitsee.

Hannu Rinne

Säpin retki 14.5.

Säpin vaikea jäätilanne mielessä lähdimme Makholman rannasta kello 05:00. Räyhien korkeudelta pystyi jo sanomaan, ettei jäistä ole enää haittaa. Itätuuli oli vienyt ne kauemmas selkämerelle. Räyhien itäpuolella oli taas satoja alleja, kuten on joka vuosi tähän samaan aikaan. Melanitta-porukkaa oli heikosti liikkeellä. Kolme mustalintua Välimatalan kohdilla ja muutama pilkkasiipi Säpin rannoilla. Paikallisia mustalintuja on keväisin ollut aina Puran harjun ja Marjakarin välissä, mutta tällä kertaa emme käyneet siellä.

Alleja

Mustalintu
Rantauduimme Kräveliin takalahden puolelta. Ensimmäinen sinirinta löytyi melkein saman tien.

Näimme Krävelissä samanaikaisesti kolme sinirintaa, joten sen verran niitä ainakin oli. Tällaisessa paikassa laskee samat linnut helposti moneen kertaan. Krävelissä ei ollut nyt merikihua, kuten on ollut aikaisempina vuosina. Takalahden päällä pyörineeestä nuolihaukasta tuli vuosipinna, samoin majakan suunnalla kukkuneesta käestä.

Pommikopinnokalla oli lisää sinirintoja. Varovasti arvioiden ehkä neljä lintua.

Hernekertun säksätystä kuului monesta paikkaa.

Käenpiika pommikopinnokalla, toisen ääni kuului majakan suunnasta.
Puolenpäivän maissa alkoi lopun päivää kestänyt sade.

Jäistä ei ollut muuta merkkiä jäljellä kuin tämä luustuvan edessä ollut 'jäävuori'. Sekin kellahti iltapäivällä kumoon.

Karinokalla parin lapintiiran vastaanottokomitea. Leton kohdalla oli pikkukuovi rantakivikossa, muuten aika hiljaista.
Haahkojen pesinnästä ei saatu mitään viitteitä. Heikkojen jäätalvien jälkeen ensimmäiset haahkapoikueet ovat ilmestyneet jo vapun tienoissa. Nyt emme nähneet yhtään poikuetta toukokuun puolivälissä. Haahkan pesiäkään ei havaittu.

Hannu Rinne

Utön retki 6-8.5.

Ajatus Utön retkestä syntyi edellisenä viikonloppuna Virroilla. Mikko sopi viikon aikana majoituksesta "Hannas horisont B&B":ssä. Majoitukseen sisältyi aamiainen Hannan äidin talossa sekä lounas Hannan kahvilassa. Lähdimme matkaan Porista perjantaina kello 13:00 ja olimme Nauvon Pärnäisillä hyvissä ajoin ennen Utön lautan lähtöaikaa.

Puolen tunnin kuluttua lähdöstä ohitetaan paikka, jossa pesii sääksi.

Nötö on ensimmäinen pysähdyspaikka.
Lautta poikkesi vielä Aspössä ja Jurmossa ennen saapumista Utölle kello 23:00. Majoittumisen jälkeen menimme tutkimaan yökuvausmahdollisuuksia.

Yö muuttuu päiväksi 10 sekunnin valotusajalla. Kello on 00:01.

Majakka 00:16.
Aamun ensimmäiset tunnit kuluivat saaren eteläosassa. Muuttoa ei ollut lainkaan. Haahkoja ja alleja lenteli edestakaisin sekä muutamia pilkkasiipiä.

Parin viikon kuluttua pilkkasiipien soidinlento on kuulemma parhaimmillaan.

Utön joukkue sai kokoon 78 lajia tornien taistossa.
Komppasimme ennen lounasta ja päiväunia läpi koulun, lammashaan ja hotellin alueet. Tulokset olivat laihoja, sillä saaressa oli kauniin ilman tai jonkin muun syyn takia vähän lintuja.

Kuusi myöhäistä tilheä ruokaili katajikoissa.

Mustapääkerttu ainoa saaren kerttulaji.

Lounas nautittiin Hannan kahvilassa. Kuva on kahvilan pihalta.
Päiväunien jälkeen vielä koulun alueen ja niityn tarkistus.

Järripeippojen olettaisi olevan tähän aikaan jo pohjoisessa.

Leppälinnut tulivat kohtuullisen lähelle kun istuimme Mikan kanssa niityn itäkulmassa.

Rannassa löhöili lapasorsapari, mutta rauha rikkoountui kun piti ajaa toinen koiras tiehensä.
Yökuvaukset jäivät nyt väliin - osittain tuulen ja osittain väsymyksen takia.
Aamulla olimme taas eteläkärjessä kuvaamassa lentäviä sorsia, mutta eipä niitä ollut tänäänkään.

Harmaasorsa jossain lähellä Ahvenanmaata, kumminkin sellaisessa valossa, että laji taittuu.

Punajalkavikloilla oli soidin menossa.

Varis jahtasi repaleista naakkaa.
Kylällä meitä vastaan tuli kaveri, joka sanoi lammashaassa olevan sepelsiepon. Niin siellä olikin, mutta ei näyttäytynyt enää ensimmäisen vilauksen jälkeen. Kuva jäi saamatta ja se kyllä jalosti jälleen lintukuvaajan sielua aika tavalla. Lampsiessamme takaisin lautalle kylän raitilla olleet pojat kysyivät olimmeko nähneet mitään. Tai se oli enemmän toteamus kuin kysymys, mutta käänsi ikävästi puukkoa haavassa. Pahuksen ipanat vaistoavat asiat turhan herkästi:)

Vietimme lopun aikaa rantakalliolla haahkakuvauksissa.

Ei kolissut vaikka siltä näyttää.
Jos ei halua katsoa käärmeen ruokailukuvia, niin kannattaa sulkea sivu tässä paikassa tai surffata jonnekin muualle.

Olisi ollut mielenkiintoista jäädä seuraamaan saiko tarhakäärme nieltyä rupikonnan, mutta lautta oli lähdössä takaisin Nauvoon.

Vaalean värimuodon tarhakäärme.

Tummempi tarhakäärme katseli vieressä.

Lintuja näkyi vähemmän kuin mitä olimme toivoneet. Paikat tulivat kumminkin tutuiksi. Liikkuminen on vapaata, mutta armeijan alueille ei saa mennä. Majakkaan ei pääse eikä torniin, jossa tornien taisto käytiin. Pihojen nurmikoilla ei ole syytä kävellä. Pari paikallista on kuulemma aika tarkkoja asian suhteen. Kauppa on auki tunnin aamupäivällä ja tunnin iltapäivällä. Kaljaa ja siideriäkin löytyy, joten niitä ei tarvitse tuoda mukanaan.
Seuraava visiitti tulee olemaan ainakin viikon mittainen - ehkä ensi syksynä tai viimeistään ensi keväänä.

Hannu Rinne

Vapunviettoa teerisuolla

Olimme kevään mittaan suunnitelleet kuvausretkeä teerisuolle Virroille. Päiväksi valikoitui lopulta vapunaatto. Ennen lähtöä kierros Preiviikissä ja Makholmassa.

Preiviikin kalarannassa oli edelleen pikkujoutsenpari. Joutsenen vasemmalla puolella on jouhisorsia ja etualalla ainakin taveja.

Pikkujoutsenet lähtivät Kaarluodon suuntaan - luultavasti bongaamaan Kaarluodosta ilmoitettua pussitiaista. Muita lintuja olivat mm. merihanhi, kanadanhanhi, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, ristisorsa, silkkiuikku, mustakurkku-uikku, mustalintu, kuikka, haapana, tavi, sinisorsa, tukkakoskelo, isokoskelo, tukkasotka, telkkä, pikkukuovi, tylli, punajalkaviklo, punakuiri ja lapintiira. Väreily haittasi huomattavsti kauempana olevien lintujen tunnistamista.

Makholman Rengaskarin takana oli vielä vapunaattona jäätä. Ei mitenkään yleistä viimeisinä vuosina. Keskellä kuvaa on lapasotkapari, jotka eivät myöskään ole enää pitkään aikaan olleet kovin yleisiä.

Käenpiiasta napsahti vuosipinna.
Lähdimme Virroille kolmelta iltapäivällä. Kari Leo oli meillä taas oppaana, kuten hän oli ollut viime syksyn kuukkelien kuvausmatkallakin. Olimme suolla kahdeksan aikaan illalla ja telttoihin kömmimme puoli kymmeneltä.
Yöllä kuului mielenkiintoisia ääniä sekä suolta että ympäröivistä metsistä. Pimeän tultua kurkipari saapui kuuluvasti suolle. Kurkien ääni kuului niin voimakkaana, että nukkumisesta ei olisi tullut mitään, jos ne olisivat metelöineet koko yön. Olivat kuitenkin hiljaa auringonnousuun saakka.
Järkyttävin öisistä äänistä kuului aivan telttojen tuntumasta. Kolmet alushousut menivät samantien vaihtoon. Ennen äänen syyn selviämistä jokainen pohti mielessään, että olenko seuraava. Ääni osoittautui lopulta painajaisen loppuhuipennukseksi, eikä siis ollutkaan kenenkään kuolinvoihkaisu eikä edes lehtopöllön käheä valitus.
Teerien pulputusta kuului jo kolmen jälkeen aamuyöstä ja ensimmäisen kerran ne kävivät suolla puoli neljän aikaan, mutta eivät jäänet vielä kauaksi aikaa. Metsän rajasta kuului aamuhämärissä räyskivää ääntä - silloin ilmeinen ihmissusi - nyttemmin ehkä kettu. Auringon noustua kuului kapustarinnan ja kalalokkien ääntelyä.

Virroilla oli ollut aamulla kolme astetta pakkasta.

Suuri telttamäärä saattoi vaikuttaa siihen, että teeret eivät tulleet ihan parhaalle hollille.

Teerikanat pyörivät aivan nahistelevien kukkojen läheisyydessä.

Se on ainakin symbolinen voitto, jos saa nyysittyä toiselta punaisen silmäheltan.

Samanlaista tuijottelua kuin ammattinyrkkeilijöillä ennen matsia.



Enää ei voi perääntyä.

Tämän jälkeen teerien soidin alkoi laimenemaan kunnes kaikki poistuivat seitsemän aikaan paikalta. Me häivyimme teerien tavoin suolta. Paluumatkalla poikkesimme vielä Karin luona palauttamssa lainassa olleet saappaat ja nauttimassa aamukahvit. Sitten ajo kotiin ja nukkumaan.

Suuret kiitokset Karille kahvituksista ja opastuksista sekä muille retkiseurasta. Ensi vuonna uudelleen.

Hannu Rinne