Hotellinpitäjät ennustivat täksi päiväksi kurjaa ilmaa. He olivat oikeassa, sillä tuuli oli koko reissun voimakkainta. Menimme aamupäivällä leerannalle.
Eteläamerikankurppa, Magellanic Snipe/South American Snipe, Gallinago paraguaiae
Eteläamerikankurppa oli avoimesti esillä hotellin nurmikolla. Se oli nähty jo aikaisemminkin yläilmoissa.
Patagonianpingviini varustautuu etelän talveen.
Rusorintatylli, Rufous-chested Dotterel, Charadrius modestus
Kuvassa on nuori rusorintatylli. Aikuinen rusorintatylli muistuttaa keräkurmitsaa, mutta sen rinnan puolikuu on musta ja rinta punaruskea.
Patagonianhaapana, Chiloe Wigeon, Anas sibilatrix
Patagonianhaapana oli mustakaulajoutsenen ohella kaikkein arin lintu Falklandilla. Kummatkin lähtivät karkuun jo parin sadan metrin päästä. Kumma kyllä kumpikaan ei ollut Chilessä arka.
Etelänselkälokki, Kelp Gull, Larus dominicanus
Etelänselkälokki on suurin Falklandin lokeista, hiukan selkälokkia suurempi.
Eteläamerikantiira, South American Tern, Sterna hirundinacea
Eteläamerikantiira on ainoa Falklandilla pesivä tiira. Harvinaisina läpimuuttajina on nähty myös lapin- ja eteläntiira.
Patagoniantylli, Two-banded Plover, Charadrius falklandicus
Patagoniantyllin englanninkielinen nimi on suomennettuna kaksivyötylli. Se on hyvä nimi, joka kertoo heti mistä tyllin tunnistaa. Patagoniantylli oli valkoperäsirrin ohella yleisin kahlaaja.
Valkoperäsirri, White-rumped Sandpiper, Calidris fuscicollis
Siivet koholla valkoperäsirristä näkyy valkoinen yläperä,
mutta tavallisessa pönötysasennossa yläperä on piilossa. Eskimo- ja pulmussirri ovat myös mahdollisia, mutta jäivät hylsyiksi.
Tyrskyviuhtoja ei nouse ilmaan vaikka miten räpyttelisi.
Taas vieras Patagoniasta, eli patagonianmeriharakka.
Rantakarakara, Striated Caracara, Phalcoboenus australis
Rantakarakara on poikkeuksellisen peloton ja röyhkeä petolintu. Se ei juuri arastele ihmisiä ja varastaa kaiken minkä irti saa.
Jälleen tummamyrskyliitäjä ja kuvista päätellen eri lintu kuin eilen.
Isomyrskyliitäjä, Southern Giant Petrel, Macronectes giganteus
Ainoa luotettava tuntomerkki myrskyliitäjien välillä on nokankärjen väri. Yleensä tummamyrskyliitäjää on vaalea silmä ja isomyrskyliitäjällä tumma, mutta voi olla toisinkin päin.
Paikalliset kutsuvat isomyrskyliitäjää nimellä 'stinker'. En tiedä miksi.
Etelänkihun lisäksi Falklandilla on nähty tunturi-, meri,- chilen-, ja etelämantereen kihu.
Iltapäivällä vierailimme saaren länsipäässä H.M.S Sheffieldin miehistön muistomerkillä ja sen vieressä olevissa kalliotöyhtöpingviini- ja etelänmerimetsokolonioissa. Tuuli oli niin voimakasta, että alamäkeen vastatuuleen kävellessä sai nojata reippaasti eteenpäin. Hessu, joka on purjehtinut ympäri maailmaa, arvio tuulen nopeudeksi 25-28 m/s.
Patagoniantyllejä näkyi rengastetun runsaasti.
Merimetsoja oli helppo kuvata lennosta, koska ne kovan tuulen vuoksi pysyivät laskeutuessaan hetken aikaa paikoillaan.
Kovan tuulen mukana tuli vettä - kuinkas muutenkaan.
Oikeassa reunassa on kihu. Sillä ei ole nyt mestaa, koska emot eivät ruoki poikasia.
Kalliotöyhtopingviineillä ja etelänmerimetsoilla on normaalisti tähän aikaan vuodesta poikaset. Yhtään nuorta lintua ei kuitenkaan näy. Isäntäväki arveli, että valtava aalto olisi pyyhkäissyt poikaset mereen.
Kalliotöyhtöpingviini, Rockhopper Penguin, Eudyptes chrysocome
Ensimmäinen kohtaamisemme kalliotöyhtöpingviinien kanssa, mutta ei viimeinen.
Kalliojyrkänteet ovat noin 30 metriä korkeita, joten pingviinit mereen pyyhkäisseen aallon on täytynyt olla valtava.
Pingviinien täytyy nousta näitä kallioita ylös palatessaan mereltä.
Falkland tunnetaan parhaiten tai ainoastaan Englannin ja Argentiinan välisestä sodasta 1982.
Tämä muistomerkki on pystytetty Argentiinan upottaman H.M.S Sheffieldin miehistön muistoksi. Hävittäjä upposi tästä muistomerkistä 40 mailia kaakkoon.
268 hengen miehistöstä 20 menehtyi.
Takaisin palatessa kuski näytti meille merikihun. Hän kertoi sen olleen paikalla jo kaksi kuukautta ja sen olevan ensimmäinen merikihuhavainto Sea Lionilla. Kuvaa merikihusta ei irronnut.
Hannu Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti