perjantai 25. helmikuuta 2011

Falkland/Sea Lion Island(1) 2011

16.1.
Lento Falklandille lähti Punta Arenasista noin 00:30 ja perillä Mount Pleasantin sotilaskentällä olimme kahden tuntumassa. Pää oli pedissä Stanleyn Bennet Housessa puoli neljältä aamuyöstä. Aamiainen oli 06:30, minkä jälkeen siirtyminen Stanleyn lentokentälle ja sieltä 40 minuutin lennolla ensimmäiseen kohteeseen Sea Lion saarelle.
Sea Lion on Falklandin eteläisin asuttu saari, pituudeltaan kahdeksan kilometriä ja leveimmältä kohdaltaan 1,5 kilometriä. Majapaikan tuntumassa on kaksi hiekkarantaa, muuten rannat ovat kallioisia. Monessa paikkaa tussac-heinikko reunustaa kallioita. Sisäosien nummimaisemaa täplittävät muutamat lammikot. Puita ei kasva Falklandilla luonnonvaraisesti, mutta Stanleyssä on jonkin verran istutettuja lehtipuita. Lämpötila on enimmäkseen viileähkö ja tuuli on yleensä vähintään navakkaa.

Sea Lion Lodge käsittää kymmenen huonetta (5 single, 4 twin, 1 double and 2 triple rooms) täysihoidolla. Majapaikassa on internet ja puhelinyhteys. Gsm ei toimi Falklandilla - ei edes Stanleyssä.
Kolmen tunnin yöunet olisivat vaatineet hiukan täydennystä, mutta painelimme maastoon melkein heti kun tavarat olivat huoneissa.

Keltasiipisirkku, Black-throated Finch, Melanodera melanodera melanodera
Sea Lionilla on mukavasti varpuslintuja. Laidunnuksen lopettaminen on palauttanut kasvillisuutta, mikä on tarjonnut linnuille lisää elinmahdollisuuksia.

Patagonianrastas, Falkland Thrush, Turdus falcklandii falcklandii
Patagonianrastas on ainoa Falklandilla tavattava rastaslaji. Se on mukavan utelias ja siten verrattain helposti kuvattavissa.

Patagonianvihervarpunen, Black-chinned Siskin, Carduelis barbata
Vihervarpusten esiintyminen kielii rottien vähyydestä.

Tulimaanorneero, Tussacbird, Cinclodes antarcticus antarcticus
Tulimaanorneero suosii alueita, joilla on vähän tai ei lainkaan nisäkäspetoja. Emme nähneet orneeroja missään muualla kuin Sea Lionilla. Lintu on äärimmäisen utelias ja tulee heti tervehtimään vierailijoita - jopa istumaan pään päälle.

Tulimaanorneero ja rantakarakara eivät ole kavereita, mutta orneero tietää karakaran raadonsyöjäksi, joka ei käy terveiden lintujen kimppuun.

Valkopäähansu, Upland Goose, Chloephaga picta leucoptera
Valkopäähansuja näimme kaikissa Falklandin vierailukohteissa. Arvioitu parimäärä Falklandilla on 46000 - 85000.

Tulimaanhansu, Kelp Goose, Chloephaga hybrida malvinarum
Hansujen mielestä yksi tällainen kuva on vielä vahinko,

mutta ei enää toinen.

Valkokulmapingviini, Gentoo Penguin, Pygoscelis papua
Parin sadan metrin päässä hotellista on valkokulmapingviinien yhdyskunta.

Etelänkihu, Brown Skua/Southern Skua/Fakland Skua, Stercorarius antarcticus
Etelänkihut pesivät mielellään pingviini- ja merimetsokolonioiden läheisyydessä.

Nuoret valkokulmapingviinit ovat pohjattomia. Monta kertaa kävi niin, että ruokinnan jälkeen emolintu juoksi karkuun läpi kolonian paksu poikanen perässään.
Parin tunnin kuvaussession jälkeen oli lounas ja muutaman tunnin siesta. Illemmalla menimme hämmästelemään merinorsuja.

Tyrskyviuhtoja, Falkland Island Steamer Duck, Tachyeres brachypterus
Tyrskyviuhtoja on endeeminen, lentokyvytön sorsa. Suomenkielinen nimi kuvaa lajia oivallisesti. Puolustaessaan reviiriään se ryntää pitkin vedenpintaa aiheuttaen mahtavat pärskeet. Rannalla makoilevat tyrskyviuhtojat ovat haluttomia liikkumaan. Ne voi ohittaa muutaman metrin päästä ilman mitään reaktioita. Taka-alalla on patagonianpingviini.

Patagonianpingviini, Magellanic Penguin, Spheniscus magellanicus
Patagonianpingviini on arin Falklandilla tavattava pingviini. Se pesii itse kaivamassaan onkalossa ja vetäytyy koloonsa, jos joku tulee liian lähelle.

Falklandilta voi adoptoida patagonianpingviinin muutamalla kymmenellä dollarilla. Pingviinejä ei saa merkitä Falklandilla, joten käytännössä adoptoidaan tietyn onkalon asukas. Adoptoijalle lähetetään adoptoidun pingviinin kuva ja kerrotaan sen vaiheista. Varat käytetään pingviinien suojeluun.

Rannalla irvisteli merileijonauros. Meressä se on pingviinien kauhu.

Samalla rannalla oli joukko eri-ikäisiä merinorsuja. Ne eivät käytä ravinnokseen pingviinejä vaan kalaa ja kalmareita.

Täysikasvuinen merinorsu-uros voi painaa 3,5 tonnia ja olla kuusi metriä pitkä. Pahkasikalehdessä oli aikoinaan ohje, että harmaakarhun voi pitää aloillaan puolinelsonilla, mutta otetta ei saa päästää lipsumaan - samaa pätee merinorsuun.

Netissä on ristiriitaisia ohjeita merinorsujen vaarallisuudesta. Jotkut ohjeet esittävät, että niiden päälle on turvallista mennä jopa istumaan, toiset varoittavat menemästä kuutta metriä lähemmäksi. Orneero ei ole kuullutkaan kuuden metrin turvaetäisyydestä.

Se on ainakin varmaa, että lisääntymisaikaan ei kannata mennä taistelevien urosten väliin.
Taka-alalla on tussac-heinikkoa.

Kaveri on vähän myöhään hommissa sillä normaali lisääntymisaika on syys- lokakuussa.

Patagonianmeriharakka, Magellanic Oystercatcher, Haematopus leucopodus
Patagonianmeriharakka on aika lailla kotoisen hemarimme näköinen.

Tummamyrskyliitäjä, Northern Giant Petrel, Macronectes halli
Tummamyrskyliitäjä on harvalukuisempi kahdesta myrskyliitäjälajista. Myrskyliitäjät erotetaan toisistaan nokankärjen värin perusteella. Isomyrskyliitäjän nokan kärki on vihertävä ja tummamyrskyliitäjän punertava.

Yöhaikara, Black-crowned Night Heron, Nycticorax nycticorax falklandicus
Yöhaikarat olivat ensin vähän arkoja, mutta hiippailivat sitten aivan lähelle.

Sama leväkiehkura kiinnosti aikuistakin yöhaikaraa.

Valkokulmapingviinit palasivat mereltä illansuussa.

Punapäähansu, Ruddy-headed Goose, Chloephaga rubidiceps
Päivän päätteeksi vielä punapäähansusta uusi laji.

Hannu Rinne

2 kommenttia:

sari kirjoitti...

Onpa teillä ollut moni uloitteinen reissu ja taasen olet saanut kivoja kuvia.

Reissu kertomustasi oli kiva lukea.
T: Sari GB reissulta

Hannu kirjoitti...

Terve, ja kiitos palautteesta.

Lataan postauksia vielä Saundersin Rookerysta ja Neckistä, Bleakersilta, Volunteer Pointista sekä Torres del Painen kansallispuistosta.

Jos olet vierailemassa Falklandilla, niin erikoista huomiota kannattaa kiinnittää rannoilla liikkuviin pingviiniryhmiin. Kulmaetsin kiinni, kamera alas ja hyvää tulee. Minulla on jäljellä 13000 kuvaa ja omasta mielestäni parhaita ovat Neckin kalliotöyhtöpingviiniryhmät ja Volunteer Pointin kuningaspingviiniryhmät.

T: Hannu