Keltahempon sirinä kuului heti, kun astuttiin ulos autosta. Paikalla oli myös vihervarpusia. Niillä on aika samanlaisia kutsu/varoitusääniä kuin keltahempolla.
Tuulikylästä siirryttiin Kyläsaareen, koska siellä on oiva mahdollisuus nimetä taas jokin fyllari luhtakerttuseksi.
Uusi ehdokas luhtakerttuseksi.
Pesää rakennettiin muutaman metrin päähän tästä paikasta.
Seuraavaksi Härkäluodon parkkipaikalle, jossa ei mitään järisyttävää. Tunnin seisoskelu tuotti kaksi käkeä, tuulihaukan, viitasirkkalinnun, lehtokerttuja ja mustapääkertun.
Viitasirkkalintu sirisi samassa ryteikössä kuin missä tämä lintu oli, mutta tämän linnun ei nähty sirisevän. Rinnan viirut ovat kyllä samanlaisia kuin viitasirkkalinnulla.
Puolenpäivän aikaan ajoin Makholmaan.
Puukiipijäpoikue liikkui aktiivisesti pihassa. Eivät taaskaan pesineet rakentamassani pöntössä, vaikka ovat sen varmasti nähneet.
Kotipaikkani läheisyydessä on kolme lehtokertun reviiriä. Jokaisessa niissä kuului aivan ohutta kutsuääntä, vähän samanlaista kuin rautiaisella. Yhdellä paikalla ääni toistui kahden sekunnin välein.
Yhdellä reviirillä oli rautiainen, mutta kahdella muulla ohuen kutsuäänen esittäjää ei näkynyt.
Mentiin vielä illansuussa Viasveden kuopille, jossa huomasin kauhukseni, että kamerareppua ei ole missään. En ollut tarvinnut sitä koko päivänä paitsi aamulla Tuulikylässä. Matka Tuulikylään tuntui kestävän iäisyyden, mutta helpotus oli suuri kun reppu oli ladon nojalla. Läheisestä asunnosta kävellyt rouva sanoi nähneensä repun jo aamulla ja laittaneensa sen latoon piiloon sekä ottaneensa sen myöhemmin taas esille. Olin tietysti äärettömän kiitollinen.
Keltahemppo pynttäsi itseään kovasti tällä oksalla. Olisiko odottanut vierasta.
Punakylkirastas kylpi kuusten alla olevassa lammikossa. Ei mikään varsinainen kauneuden lähde.
Kun ehdittiin takaisin Viasveden kuopille, oli aurinko ehtinyt jo pilveen.
Pikkutylli hätäili ensimmäisellä hiekkakuopalla.
Saman kuopan reunalla kangaskiuru. Ensimmäinen pesintä näyttää olevan päätöksessään. Ilma muuttui niin harmaaksi, että oli lähdettävä pois.
Puolen viikon aikaan mentiin Viasvedelle kehrääjäkuvauksiin.
Lehtokurpat lentelivät aktiivisesti jo ennen auringonlaskua.
Kuopilla pesii muutamia törmäpääskyjä ja
hemppoja.
Kehrääjän löytäminen päivällä vaatii tuuria.
Kehrääjä ei lähde lentoon ennen kuin on kohtalaisen hämärää.
24.6.2010 00:16:01 ISO 10000 aika 1/250
Keskiviikkoaamulla käytiin hakemassa juhannussilakat. Veneen pohjalla olevassa verkossa on noin 20kg silakoita. Pahaksi onneksi olimme laskeneet myös kaksi puluria (matala, lyhyt silakkaverkko). Heti kun pulurin ööklä (verkon yläkulmassa oleva lenkki) oli paatissa, alkoi silakoita tulla runsaasti lisää. Kun viimeinen siula oli paatissa, oli saalis 50kg. Riittävä määrä olisi ollut 15kg. Vuosia sitten lähdettiin hakemaan samalta apajalta savustussilakoita ja saatiin 400kg. Se ei ollut enää hauskaa.
Hannu Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti