Säkylän muikkujärven uikkuja 3.7.

Säkylän kalasatamassa oli näkyvissä härkälintu- ja silkkiuikkupoikueita. Lauantaiaamuna satama uinui rauhallisena auringon paistaessa täydeltä terältä. Pilvettömältä taivaalta paistava aurinko ei ole sitä mitä kuvaajat yleensä haluavat, mutta sen kanssa on vain elettävä.
Rannan uimahyppytelineillä ei ollut aamulla ketään. Myöhemmin päivällä paikalla on luultavasti lapsia, mikä rajoittaa kameran käyttöä.
Uikkujen pesimämenestys ei näyttänyt hääviltä, koska useimmilla oli yksi tai kaksi poikasta. Monella silkkiuikulla ei ollut yhtään.

Pesimäajan ulkopuolelle härkälintuja ei pääse näkemään lainkaan näin läheltä.

Olisiko saaliina pieni hauki?

Ja tässä ehkä ahven.

Härkälinnulla on kahdesta viiteen munaa, mutta viiden poikasen selviytyminen lienee epätodennäköistä. Toinen lintu kalasti koko ajan ja ainoa poikanen söi kaiken mitä eteen kannettiin.

Silkkiuikun saaliskalat ovat astetta suurempia kuin härkälinnulla.

Kun samassa lahden pohjukassa on nokikanoja, silkkiuikkuja ja härkälintuja, niin on selvää että syntyy kärhämiä.

Yksi silkkiuikku on sukelluksissa ja pinnalla olevat ihmettelevät mistä se nousee ylös.

Silkkiuikku sai kyytiä nokikanalta.

Sinisorsaa harmittaa sillä Sotkan myymälästä hankittu ikivihreä pääväri ei kestä vuottakaan.

Isokoskeloita.

Nuori telkkä ja sinisorsanaaras.

Etelään muuttava valkoviklo tuo syksyn mieleen.
Yhdeksältä rantaan alkoi tulla enemmän ihmisiä ja linnut vetäytyivät kauemmas. Vetäydyttiin itse Poriin saakka. Päivällä oli niin kuuma, että ei jaksanut liikkua missään. Illalla käytiin seuraamassa sarvipöllöjen touhuja Hanhiluodossa.

Delta-areenan takana oli hyvä myyräpaikka.

Pöllö toimittaa ruokaa niin kauan kuin poikaset valittavat. Kun on hiljaista emopöllöä ei näy missään.

Hannu Rinne