Kuvapinna Kirrinsannasta ja makroilua Makholmassa

Edellisessä mustapyrstökuirikuvassani on se vika, että siitä ei tunnista lintua. Lietteillä oli silloin niin paha väreily, että kuirin tunnisti vaivoin putkella. Paljon ei siis tarvittu, että Kirrinsannasta saisi paremman kuvan.

Mustapyrstökuiri piti etäisyyden vakiona noin 100 metrissä. Kun lintu hiippailee tasaista vauhtia edellä, niin ei siinä ole mitään tehtävissä. Istuin penkereelle odottamaan, jos jotain uskaltautuisi lähemmäksi.

Vaihtopukuisia kuovisirrejä oli viisi.

Pikkulokki kävi jostain syystä ärhentelemässä.

Pikkusirri ja pikkulokki vierekkäin.

Lapinsirrejä yhteensä kolme.

Pikkutylli oli mahdottoman huolestunut niin kuin se aina on.

Altaan kahlaajat pysyttelivät kaukana, mutta onneksi tylli ei ole arkalasta kotoisin.

Etualalla olevasta linnusta tekisi mieli tehdä pikkutiira, mutta ei se kuitenkaan ole sellainen. On nuori lapin- tai kalatiira. Kun kahlaajalistaan lisätään vielä liro, valkoviklo, punajalkaviklo, mustaviklo, meriharakka ja suosirri niin kahlaajalajimäärä on 11.
Lauantaiaamuna poikkesin Ooviikissa. Meriveden korkeus oli noin -15cm, mikä on liian vähän kuvauksia ajatellen. Lietettä näkyy liikaa ja etenkin viklot kahlaavat melko syvässä vedessä. Sirreille liete sopisi paremmin, mutta ne eivät viihdy Ooviikissa.

Ooviikissa oli heikosti kahlaajia. Kuvassa olevan suokukon lisäksi oli muutama valkoviklo, parikymmentä liroa ja kaksi töyhtöhyyppää.

Harmaahaikaran säikyttämiseksi ei tarvitse isommin ponnistella. Tuolilla istuminen riittää hyvin.

Viiksitimalien määrästä on vaikea sanoa mitään. 300 metrin matkalla ääni kuului viidestä kohtaa. Parvet eivät olleet suuria, vain kaksi tai kolme lintua. Voi olla että havaitsin samat linnut moneen kertaan.
Makrokuvaaminen on helppoa ja vaikeaa. Helppoa siinä mielessä, että kohteita löytää helposti ja vaikeaa kohteiden hallinnan vuoksi. Ongelmia aiheuttavat muun muassa pieni terävyysalue ja kohteiden liikkuminen joko omin jaloin tai tuulen takia.

Kärpänen hämmentämässä linnun ulostetta.

Kimalainen tyhjentämässä hiidenvirnaa.

Muurahainen paimentamassa millin mittaisia kirvoja. Molemmat hyötyvät, sillä muurahaiset ajavat kirvoja syövät hyönteiset pois ja saavat palkaksi kirvojen erittämää mesikastetta.

Hannu Rinne

Heinäkuun helleretkiä

Perjantaiaamulla kosteus tunki iholle jo ennen kuin päästiin Lietteiden pitkospuille. Homma tuli viimeisteltyä pitkospuiden päällä makaavien kosteiden ruokojen toimesta. Hyttyset olivat innoissaan ja tulivat tyynessä ilmassa rannalle saakka.

Sumu haittasi ensin näkyvyyttä.

Nuori kapustarinta ei ole tullut välttämättä kovin kaukaa, sillä niitä pesii Satakunnankin soilla.

Kuovisirrejä oli nähty aikaisemmin viikolla kymmeniä, mutta nyt ei ollut kuin muutama. Kuvassa on viisi kuovi- ja suosirriä. Kuvaaminen ei luonaa nyt oikein lainkaan Lietteillä, koska paikalliset sorsat lähtevät nostelemaan jo satojen metrien päästä eikä vanhojen kahlaajien kanssa ole yhtään helpompaa. Autolle palattaessa vedettiin perässä jälleen valtavaa hyttysarmeijaa.
Lauantaiksi ei ollut sen kummempia suunnitelmia kuin tehdä pikku lenkki Makholmassa.

Hyvän mustikkapaikan reunametsiköstä kuului lähestyvän kanahaukan ääntelyä ja kohta lintu ilmestyi näkyviin. Toinen lintu äänteli syvemmällä metsässä.

Saaliina näyttää olevan suikale naavaa. Ovatkohan tämän kokoiset haukat jo omillaan vaiko vieläkö niitä ruokitaan.

Hiekkateillä oli runsaasti sinisiipiä. Ensin ei päässyt kuvausetäisyydelle ollenkaan, sitten yksi laskeutui kameran hihnalle. 100mm:n makron lyhin tarkennusetäisyys on 31cm, eikä hihnaa saanut venytettyä mitenkään riittävän etäälle. Onneksi oli vararunko mukana ja sillä kuvaus onnistui. Sinisiipien tunnistus lajilleen on vaikeaa. Päiväperhosoppaan perusteella tämä näyttäisi kangassinisiiveltä.

Metsäkirvinen varoitteli perhospaikalla ja seurasi poistuessani vielä hyvän matkaa perässä.

Hapero?

Vai kirsikoita?

Edelleen sama laji, mutta eri yksilö. Ei ole sieni eikä marja, vaan on torvijäkälä.
Sunnuntaiaamupäivä kului istuskellessa Ooviikissa ruovikon reunassa.

Valkovikloja oli muutama paikallisena.

Kiturit ja rautakalat kelpaavat hyvin.

Vihanneksia menee mukana, vaikka ei ole varmaan tarkoitus.

Lirolla on nokassa jotain pienempää.

Merihanhia oli ensin 120, sitten 170 ja viimeksi 0.

Kurjet ovat arkoja ja varmistavat joka suuntaan.
Liron ja valkoviklon lisäksi kahlaajista näkyi rantasipi(1), töyhtöhyyppä(2) ja mustaviklo(2). Ruovikosta kuului rytikerttusen laulua ja useasti viiksitimalien kutsuääntä.

Hannu Rinne

Kesäretki Säppiin 10.7.

Lauantaina mentiin Marjakarin kautta Säppiin kohtalaisessa etelätuulessa.

Viasvedenlahdella toinen retken gavioista. Surkea kuva, mutta laji taittuu, eli kaakkuri. Suurin osa sorsista oli naarashaahkoja, joukossa muutamia eklipsipukuisia koiraita. Mustalintuja nähtiin yksi ja pilkkasiipiä viisi.

Selkälokki kierteli Marjakarin rannassa.

Merimetsotiheys on paikoin aika korkea.

Marjakarin merimetsojen kokonaismäärästä ei ole käsitystä, mutta niitä on ainakin enemmän kuin mitä oli toukokuun puolivälissä.

Toinen gavia on kuikka. Kuikan kuvaaminen jäi vähän harmittamaan, sillä se lensi aika läheltä, mutta automaattivalotuksen takia alkuperäinen kuva jäi aivan tummaksi. Tummuutta on korjattu kuvankäsittelyohjelmalla huonolla menestyksellä. Präälän eteläpuolella oli sen verran merenkäyntiä, että edes 10 aukon vakaaja ei olisi hillinnyt kameran heiluntaa.

Kalliolla oleva suosirri jäi ensin huomaamatta.

Havaintohetkellä näytti kuin parvessa olisi ollut kuovisirri, mutta kuvista ei löytynyt yhtään.

Haahkatiheys on huippuluokkaa.

Noustiin maihin takalahdessa ja syötiin Krävelissä eväät. Tyrnipuskissa piileskeli pari pensaskerttua ja paremmin näkyvissä muutama västäräkki. Maalla ei sitten muuta ollutkaan. Pesivää merikihuparia ei näkynyt. Kihupari tuli karinokan suunnasta, mutta eivät jääneet paikalle. Pesintä on ohi tai epäonnistunut.

Päivän ainoa punajalkaviklo.
Kruununmöljässä oli runsaasti huviveneitä. Mentiin majakalle sonnien toivossa, mutta eivät olleet paikalla. Yksi nähtiin aikaisemmin pask'kalliolla, muita ei koko päivänä. Majakalle ei kärsinyt jäädä hyttysten takia ja oli jo muutenkin aika lähteä kotiin.

Nuolihaukka kiusasi merikotkaa hauruloukon yläpuolella.

Hanhistossa oli viitisenkymmentä tavia.

Kuului mustaviklon ääni. Luultiin ensin mustavikloja olevan neljä, mutta ei ole kuin yksi.
Vielä pari makrokuvaa Makholmasta.

?

Mustikka se on. Ne ovat kohta kypsiä.

Hannu Rinne

Säkylän muikkujärven uikkuja 3.7.

Säkylän kalasatamassa oli näkyvissä härkälintu- ja silkkiuikkupoikueita. Lauantaiaamuna satama uinui rauhallisena auringon paistaessa täydeltä terältä. Pilvettömältä taivaalta paistava aurinko ei ole sitä mitä kuvaajat yleensä haluavat, mutta sen kanssa on vain elettävä.
Rannan uimahyppytelineillä ei ollut aamulla ketään. Myöhemmin päivällä paikalla on luultavasti lapsia, mikä rajoittaa kameran käyttöä.
Uikkujen pesimämenestys ei näyttänyt hääviltä, koska useimmilla oli yksi tai kaksi poikasta. Monella silkkiuikulla ei ollut yhtään.

Pesimäajan ulkopuolelle härkälintuja ei pääse näkemään lainkaan näin läheltä.

Olisiko saaliina pieni hauki?

Ja tässä ehkä ahven.

Härkälinnulla on kahdesta viiteen munaa, mutta viiden poikasen selviytyminen lienee epätodennäköistä. Toinen lintu kalasti koko ajan ja ainoa poikanen söi kaiken mitä eteen kannettiin.

Silkkiuikun saaliskalat ovat astetta suurempia kuin härkälinnulla.

Kun samassa lahden pohjukassa on nokikanoja, silkkiuikkuja ja härkälintuja, niin on selvää että syntyy kärhämiä.

Yksi silkkiuikku on sukelluksissa ja pinnalla olevat ihmettelevät mistä se nousee ylös.

Silkkiuikku sai kyytiä nokikanalta.

Sinisorsaa harmittaa sillä Sotkan myymälästä hankittu ikivihreä pääväri ei kestä vuottakaan.

Isokoskeloita.

Nuori telkkä ja sinisorsanaaras.

Etelään muuttava valkoviklo tuo syksyn mieleen.
Yhdeksältä rantaan alkoi tulla enemmän ihmisiä ja linnut vetäytyivät kauemmas. Vetäydyttiin itse Poriin saakka. Päivällä oli niin kuuma, että ei jaksanut liikkua missään. Illalla käytiin seuraamassa sarvipöllöjen touhuja Hanhiluodossa.

Delta-areenan takana oli hyvä myyräpaikka.

Pöllö toimittaa ruokaa niin kauan kuin poikaset valittavat. Kun on hiljaista emopöllöä ei näy missään.

Hannu Rinne