Hornoya ja Hamningberg 09.06.2010

Viikon jälkeen tuli niin vähätuulinen päivä, että saattoi ajatella Hornoyalle menoa.

Keskiviikkoaamuna oli tyventä ja aurinkoista. Kuva on Vadsøsta.

Merikotka samalla kalliolla kuin aina ennenkin.
Hornoyalle on venekuljetus Vardøn satamasta. Ensimmäinen kuljetus on Norjan aikaa yhdeksältä ja sitten tunnin välein. Paluu on myös tunnin välein, viimeinen paluuaika on 15:30. Lipputoimisto aukeaa yhdeksältä, lipun hinta on 300 kruunua. Pikaveneellä kyyti kestää 10 minuuttia ja isommalla veneellä vähän kauemmin. Hornoyalle on helppo nousta maihin kauniilla ilmalla, mutta kovalla merenkäynnillä vaikeampaa. Hornoyan laituri on kelluva eikä kulkuramppi ole laiturissa kiinni, vaan liikkuu aaltojen mukaan. Veneen kapteeni varoittaa liikkuvasta rampista. Se kannattaa ottaa tosissaan, sillä jos ramppi luistaa jalan päälle, niin sitten on edessä helikopterikyyti.
Hornoyalla on helppo plakkaroida kummatkin kiislat ja ruokki.

Kuvassa olevista linnuista suurin osa tai jopa kaikki ovat etelänkiisloja.

Pohjankiisla.

Etelänkiisla.

Ruokki.

Ruokin höyhenpuvun väritys on samanlainen kuin pohjankiislalla, mutta läheltä nähtynä ei ole erehtymisen mahdollisuuta.

Hornoyalla on runsaasti kajavia, mutta kuvaajien mielenkiinto kohdistui lunneihin.



Lunnien lentokuvaukseen on oikeastaan kaksi hyvää paikkaa. Ensimmäinen on saaren eteläreunaa nousevan polun varrella, jossa pääsee aamupäivällä kuvaamaan miltei myötävaloon. Toinen paikka on ylhäällä majakalla, jossa voi kuvata koko päivän myötävaloon.

Lunnikuvauksissa kävi jatkuvasti niin, että kamera tarkentui johonkin taustan kohteeseen. Tarkennus oli tyytyväinen itseensä, eikä välittänyt tuon taivaallista keskellä etsintä olevasta lunnista. Joissain objektiiveissa on valittavat tarkennusalueet tarkennuksen nopeuttamiseksi, mutta alueet ovat kiinteitä, eikä niistä ole juuri hyötyä lintukuvauksissa. Se mitä tarvittaisiin, on vapaasti valittava ala- ja yläraja. Etenkin ylärajan valintamahdollisuus olisi hyödyllinen, koska sillä välttäisi tarkentumisen kaukana olevaan taustaan.

Lunni lentää lyhyillä siivillään lujaa. Hutiruutuja tulee valtavasti.

Taas kerran täydellinen laskeutuminen.

Karimetso otti tinat Vardøn sirkuksesta ja pyörittää nykyään omaa businestaan. Kuvullisesta villakuoreita se kiinnittää kumilenkin ritsaansa ja ampuu kivellä lunnia takapuoleen.

Jossain vaiheessa olin kuulevinani tiltaltin ääntä, mutta kun kukaan muu ei reagoinut siihen niin annoin asian olla. Kun ääni toistui, niin sen aiheuttaja täytyi varmistaa. Tiltaltti se oli, mutta aika erikoisessa biotoopissa. Hornoyalla ei nimittäin kasva puita.

Hienoa ilmaa piisasi iltapäivään saakka. Sitten nousi saderintama etelästä. Takaisin Vardøhon päästiin niin ettei vielä satanut. Norjalais-Thaimaalaisen pariskunnan pitämä ruokapaikka oli suljettu sairastapauksen takia. Kun en tietänyt muita ruokapaikkoja, lähdin omin eväiden varassa Hamningbergiin.

Hamningbergin tien alkupäästä pikkusirri retkilajiksi.

Näkymä Hamningbergin tien varrelta.

Vardø-Hamningberg tie on 40km ja suurimman osan matkaa näin kapea. Ongelmia ei silti ole, sillä liikenne on hiljaista ja levennyksiä on runsaasti.

Hamningbergin kylä.

Halusin Hamningbergista ainakin yhden lintukuvan, mutta sateessa ei oikein mikään ollut hollilla. Eräs suomalainen lintuharrastaja kertoi mistä löytyy merisirri.
Paluumatkalla mökille satoi rankasti.

Hannu Rinne