Nessebyssä voi seurata kesäkuun alussa koskeloiden ja telkkien soidinta. Kuvassa tukkakoskelo rynnistää tukka putkella.
Ainoa tunturikihuhavainto Norjassa irtosi Nessebystä.
Ennen Varangerbotnia sain tuulihaukan retkipinnaksi ja Varangerbotnin ja Skiippagurran väliltä piekanan.
Tenojokivarressa on geologisesti mielenkiintoisia muodostumia.
30km Tana Brusta on julkisesti tiedossa oleva tunturihaukan pesimäpaikka. Tunturihaukkaa ei näkynyt, mutta kaksi ristisorsaa lenteli edestakaisin ja laskeutui jyrkänteelle n. 50 metrin korkeuteen. Paikka on taatusti turvallinen pesinnän kannalta, mutta poikasille saattaa käydä köpelösti. Ei niin etteivätkö ne selviäisi ilmalennosta, mutta tie on reunustettu molemmin puolin puolimetrisellä muurilla ja jos ne putoavat väärälle puolelle, niin muurin ylitys on vaikeaa.
Varmuutta ei ole, mutta näyttää vähän maakotkalta. Paikka on sama tunturihaukkajyrkänne.
Tunturiylängöllä on paljon tunturijärviä. Berlevågin ja Båtsfjordin tienhaarassa oli kaksi allia ja
kaakkuripari. Taustalla oleva valkoinen on jäätä.
Ennen Kongsfjordia on 300 metriä korkea Kongsfjordfjellet. Se on vähän vekkuli paikka ajaa kesärenkailla, kun lämpötila on nollan tuntumassa.
Kongsfjordissa pääsee kuvaamaan riskilöitä kohtalaisen läheltä.
Riskilän jalkojen sijainnista voi päätellä ettei se ole mikään virtuoosi maalla kulkemisessa.
Kongsfjordin kylän rannassa oli kaakkuri, jolla oli keltainen muovinauha vartalon ympärillä.
Voi kaakkuriparkaa. Toivottavasti se pääsee irti muovinauhasta.
Kongsfjord oli ainoa paikka, jossa näkyi kaloja kuivumassa.
Berlevågin tien varrella on jylhiä maisemia.
Ennen Berlevågia sade taukosi hetkeksi, koska sata metriä pitkässä tunnelissa ei satanut. Berlevågiin saapuessani oli jo lounasaika ja suunnistin suoraan paikkaan, jossa syötiin viime vuonna miekkavalaspihviä. Oli huono merkki, kun lounaspaikan edessä ei ollut yhtään autoa. Paikka oli sunnuntaisin suljettu. Näin ollen tankkasin vain autoni ja ajoin Kjoelnesin majakalle Norjan reissun ensimmäiseen staijiin. Parin tunnin aikana näkyi noin 100 muuttavaa ruokkilintua (lunni, kiisla, ruokki), kahdeksan suulaa ja ainakin 200 myrskylintua.
Myrskylinnut menivät kaukaa, joten laji taittuu kuvasta vain vaivoin.
Katselusektorini oli noin 90 astetta ja siinä oli menossa jatkuvasti useita myrskylintuja. Tässä on kolme lintua edustalla ja yksi taaempana oikealla.
Tästä kilometri merelle, niin on myrskylintujen muuttoreitillä.
Sää oli vuotta aikaisemmin aivan samanlainen, eli sadetta ja kova tuuli. Näyttää siltä että myrskylintuja näkyy paljon juuri kovalla tuulella. Paluumatkalla tunturihaukkapaikka antoi taas hylsyn.
Hannu Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti