Netissä ei ole liiemmälti tietoa Syltefjordstauran suulapaikasta, eikä navigaattori tiedä Syltefjordin kylästäkään mitään. Syltefjordiin poikkeaa tie 4km ennen Båtsfjordia. Päällystämätön tie on pituudeltaan 25km ja rankkojen sateiden jälkeen erittäin kurainen ja kuoppainen. Kävelyreitti suulapaikalle lähtee Syltefjordin kylän takaa.
Båtsfjorfjellet on 350 metriä vedenpinnan yläpuolella. Lunta on vielä paikoin paksusti.
Tunturijärvissä on alleja
ja taka-alleja.
Kiiruna jyrkässä solassa Syltefjordin tiellä.
Näyttää kuin kirjava kana vetäisisi kukinnon huiviinsa. Kait se tietää mitä tekee, ettei vaan syö rauhoitettuja kasveja. Samassa paikassa oli koskikara, mutta se häipyi nopeasti näkymättömiin.
Olin 11 aikaan aamupäivällä Syltefjordin kylässä. Rinkka painoi noin 20 kg, kun siinä oli teltta, makuupussi, makuualusta, kamera, telelinssi, zoom-linssi, 3 litraa vettä, voileivät, keksejä ja suklaapatukoita. Opaskyltin mukaan Sandfjordin hylättyyn kalastajakylään on 7km ja suulapaikalle 11km. Ensimmäinen kilometri on kivetöntä ja helppokulkuista, joten siinä tuudittautuu siihen uskoon, että matka jatkuu loppuun saakka yhtä helppona. Noin kolmen kilometrin kohdalla seipäillä ja pienillä kivitorneilla merkitty reitti nousee tunturiin. Siihen mennessä on jo ylitetty pitkiä ja liukkaita rakkakiviosuuksia. En noussut tunturiin, vaan päätin kiertää tunturin kulkemalla vuonon rantaa pitkin. Se oli paha voimia ja aikaa vievä erehdys.
Tässä ollaan jo poissa merkityltä reitiltä. Polku on luultavasti porojen tekemä.
Maasto alkoi vähitellen muuttua tämän näköiseksi ja jossain vaiheessa ei päässyt enää eteenpäin. Oli siis kuitenkin noustava tunturiin. Tunturi oli tässä kohtaa kovin jyrkkä ja korkeampi kuin mitä se on merkityllä reitillä. Ylöspääseminen otti aika koville.
Tämä kuva on tunturin laelta. Alhaalla on Sandfjordin vanha kalastajakylä. Suositeltavin reitti suulapaikalle menee kylän takaa vasemmalta oikealle nousevaa harjannetta pitkin. Kuvan paikasta on kylään vielä pari kilometriä ja siihen kuuluu usean puron ylitys. Yksi puro oli niin syvä, että sen yli oli kahlattava paljain jaloin housunpuntit käärittynä polviin. Ihmeellistä kyllä, purossa kahlaaminen paransi ärtyneen nilkkani.
Kuvan keskellä on suuri pikkukajavaparvi.
Sandfjordin kylä toisesta suunnasta. Merkitty reitti Syltefjordista Sandfjordiin ylittää keskellä olevan tunturin sen matalimmalta kohdalta. Edellinen kuva on otettu tunturin vasemmasta päästä. Sandfjordista eteenpäin reittiä ei ole merkitty. Maasto on kokonaan rakkaa, eikä polkuja ole. Suulapaikan ohi ei voi silti mennä, kunhan kävelee tunturin vuonon puoleista reunaa pitkin.
Perillä olin seitsemän tunnin kävelyn jälkeen. Koordinaattilukemat ovat 70 34 40 N 30 17 18 E. Kun kävelee edessä olevan jyrkänteen reunalle, niin näkee suulat.
Pahdan yläosassa on suulia ja alempana pikkukajavia. Vaikka suulapahta näyttää olevan samassa tasossa kuin mistä kuva on otettu, on se todellisuudessa paljon alempana. Se taas tarkoittaa sitä, että iltapäivä- tai ilta-aurinko eivät koskaan paista pahtaan. Myötävaloon kuvaaminen onnistuisi vain meren puolelta ja suulien tasolle päästäkseen pitäisi nousta 40-50 metrin korkeuteen. Hurtigrut risteilijän kansi olisi ihanteellinen paikka kuvata suulia. Miltähän risteilijän kapteenin naama näyttäisi, kun ehdottaisi hänelle risteilijän ajamista kivikkoiselle suularannalle. Näyttäisi luultavasti samalta kuin ehdottamalla aluksen ankkuroimista myrskylintujen muuttoreitille.
Suulat ovat käyttäneet runsaasti verkkojen pauloja pesänrakennukseen.
Ja lisää kärrätään.
Lintukirjan mukaan 3kv suula on tässä puvussa.
Suulia lenteli kymmeniä vuonon päällä, mutta kalastussyöksyjä en havainnut.
Suulalaivue odottaa laskeutumislupaa, mutta lennonjohdossa on jokseenkin uneliasta ja välinpitämätöntä porukkaa.
Tästä olisi pitänyt päästä alas. Laskettelin lumessa persmäkeä jonkin matkaa, mutta sitten tuli melkein pystysuora osuus ja oli pakko kiivetä takaisin. Ylhäällä päätin jo luovuttaa, mutta sitten huomasin rotkon oikeassa reunassa puron, jota pitkin saattaisi päästä alas. Väsymys oli vienyt arvostelukyvyn mennessään ja niin lähdin laskettelemaan jälleen persmäkeä puroa pitkin alas. Ylhäällä purossa oli ulokkeita, joista sai tukea, mutta ennen puoltaväliä ne loppuivat ja huomasin rinkan takia olevani liian pystyssä asennossa. Hetken aikaa oli hankalaa, kun rinkka esti kääntymisen ja alaspäin jatkaminen oli liian vaarallista. Sain irrotettua rinkan selästäni, käännyttyä ja ryömittyä takaisin ylös työntäen rinkkaa edelläni. Kolmatta yritystä en enää tehnyt.
Yöpymissuunnitelmat menivät uusiksi, sillä olin aikonut yöpyä alhaalla, mutta kun sinne ei päässyt ja ylhäällä tunturissa tuuli liikaa oli pakko kävellä takaisin Sandfjordiin. Päätin laskeutua loivasti tunturin reunaa alas vuonon rannalle. Reitin valinta oli epäonnistunut, sillä siinä kohtaa tunturin rinne oli kamalaa louhikkoa, josta ei tahtonut millään päästä läpi. Siinä maastossa neljän kilometrin matkaan meni neljä tuntia. Puoli kahdentoista aikaan yöllä Sandfjordissa huomasin pumppaavani makuualustaan ilmaa ja uudelleen kahden aikaan, kun olin jättänyt täyttöventtiilin auki.
Yö ei ollut kovin rauhallinen, kun alhaalla rannallakin tuuli raivokkaasti aiheuttaen teltan äänekästä lepattamista. Olin odottanut että selkä olisi aamulla aivan sökönä, eikä vihoitellut oikea nilkka olisi iskussaan, mutta vastoin odotuksia kummatkin olivat hyvässä kunnossa. Nyt ei tullut mieleenkään poiketa merkityltä reitiltä. Tunturin ylitys oli yllättävänkin helppoa, mutta silti seitsemän kilometrin matkaan meni neljä tuntia.
Pitkä linssi oli rinkassa alimmaisena, mutta pulmusen takia se tuli kaivettua esiin.
Muutamassa paikkaa pulmusen laulu kantautui tunturista. Hienoa kuultavaa, vaikka laulu on aika vaatimaton.
Syltefjordin kylä, eikä yhtään liian aikaisin. Matkan aikana olin päättänyt etten enää koskaan kävele samaa matkaa, mutta autolla en ollut enää niin ehdoton - ehkä ensi vuonna uudelleen.
Syltefjordista oli vielä 180km takaisin mökille. Kun olin ajanut hyvän matkaa Syltefjordista, alkoi puhelimeen tulla tekstiviestejä. En ollut huomannut lainkaan kentän puuttumista, koska olin seurannut vain puhelimen GPS-tietoja.
Alun suunnistusohjeet jäivät vähän sekaviksi, joten vielä tiivistelmä reitistä suulapaikalle:
Berlevåg-Båtsfjord risteyksestä Båtsfjordin suuntaan. 4km ennen Båtsfjordia risteyksestä oikealle, josta 25km Syltefjordiin, ajo Syltefjordin läpi kunnes tie päättyy. Seipäillä merkittyä reittiä Sandfjordiin (tunturin ylitys n. 3km kohdalla). Sandfjordin takana olevaa harjannetta ylös oikealle vuonon reunalle js sitten tunturia pitkin suulapaikalle.
Hannu Rinne
