Khwar Rawri on Salalahista itään, Taqahin kylän takana sijaitseva suuri khwar. Sinne pääsee maastoautolla suoraan Taqahin kylästä, tai tavallisella autolla Mirbatin tieltä. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa täytyy mennä portin läpi, jossa kerätään 1 rialin (n. 2 euroa) maksu. Maksulla pääsee tutustumaan Khor Rorin muinaiseen kaupunkiin. Khwarissa oli vettä miltei Mirbatin tielle saakka ja sen reunoilla on laajat ruoikot. Auto meni ruoikon reunaan saakka, kun vähän venytti autonvuokraussopimuksen maastorajoitusta.
Hohtomedestäjän pitäisi olla yleinen ja varmaan onkin, mutta vasta matkan lopulla ensimmäinen ilmestyi näkyviin.
Samasta paikasta kuului sinirinnan varoitusääni. Sinirinnan nimilaji on svecica ja sillä on punainen laikku rinnassa. Valkolaikkuinen sinirinta on cyanecula.
Nokka kurassa pitää sinun leipäsi ansaitsemaan.
Papyruskerttunen on rastaskerttusen näköinen, mutta sen pyrstön kärki on voimakkaammin pyöristynyt ja käsisiiven ulottuma on lyhyempi.
Nokka on myös ohuempi ja pidempi kuin rastaskerttusella.
Khor Rorissa on eletty yli 2000 vuotta sitten.
Muurien sisällä on jossain piirtokirjoitusta, mutta en sitä omin päin löytänyt.
Toinen matkalla löytämäni liskolaji.
Khwarin alueella oli runsaasti kameleita.
Linnut eivät pelkää kameleita. Kuvassa on pari pitkäpyrstöjassanaa, pronssi-iibis ja muutama mustapyrstökuiri. Jos siis pukeutuisi kameliksi, niin voisi ehkä päästä lähemmäksi lintuja. Kameliksi naamioitumisessa on silti riskinsä. Naaraskameliksi pukeutuminen johtaa epäilemättä hankaluuksiin, kun johtajauros vaalii ikiaikaisia oikeuksiaan. Uroskameliksi naamioituneena saa taas luultavasti maistaa laumanjohtajan kaviota. Parhaaseen tulokseen pääsee neuvottelemalla kamelin kanssa kuljetussopimus. Paali vihreää ruohoa ja hehtolitra raikasta vettä on käypä hinta päivän kuvausmatkasta kamelin selässä.
Muutamassa khwarissa on yksi tai kaksi pitkäpyrstöjassanaa.
Lennossa jassanan tuntee helposti valkoisista tummakärkisistä siivistä.
Täällä kuten muissakin khwareissa on yksi tai kaksi ruskohaikaraa.
Pikkujalohaikara tai jalohaikara. Kiikari ei ollut mukana, joten laji jäi naulaamatta.
Mustahaikara on Omanissa yleensä kova rariteetti. Tänä vuonna Khwar Rawrissa on ollut 2-3 lintua tammikuusta lähtien.
Toinen mustahaikara. Hanhet ovat tundrahanhia.
Khwar Rawri on varma kapustahaikarapaikka.
Kapustahaikara on melko isokokoinen haikara.
Autolla pääsi aika lähelle flamingoja.
Vähän kuin kaivelisi rautakangella silmäänsä.
Katso! Siipi löytyy, joten olen lintu enkä mikään kamelikurki.
Flamingoja oli yhteensä 45. Flamingojen joukossa on jouhisorsia.
Sorsia oli aika paljon, mutta suurin osa oli niin kaukana, ettei niitä tunnistanut kiikareilla. Paikalla oli ainakin heinätaveja, jouhisorsia ja lapasorsia.
Heinätavi.
Jouhisorsa.
11 tundrahanhea on ollut paikalla jo tammikuussa. Edessä vasemmalla oleva kahlaaja vaikuttaa lirolta.
Nuori sääksi ja
vähän vanhempi. Ihmettelen miten ammattikalastaja kehtaa esitellä noin surkeaa sinttiä.
Ei aavikkotasku mitään aavikkoa kaipaa. Tavallinen ranta kelpaa hyvin.
Vuohilauma ilmestyi aivan tyhjästä, eivätkä ne pelänneet mitään. Yksi sovitti hampaita retkituolin kankaaseen, mutta onnistuin hätistelemään sen etäämmälle.
Jos auton ovi olisi jäänyt auki, niin kartat ja lintukirjat olisivat menneet parempiin suihin.
Kahlaajarintamalla ei ollut mitään tungosta, mutta jotain sentään.
Taivaanvuohi.
Tämä on lähempänä aavikkotylliä kuin ylänkötylliä. Vaikea lajipari ja kummatkin Omanissa yleisiä.
Mustajalkatylli on helpompi tunnistaa.
Vain yksi lapinsirri paikalla.
Samoin kuin yksi pikkusirri.
Kahlaajat ovat kehittyneet aikojen saatossa kovin erilaisiksi. Evoluutiolla lienee ollut hauskaa kun on venyttänyt pitkäjalan koipia ja jättänyt suosirrin matalajalkaiseksi.
Kumpi on nopeampi lentäjä, mustajalkatylli vai pitkäjalka.
Tylli vetää kaulaa.
Mustapyrstökuiri on helppo tunnistaa lennossa.
Mustapyrstökuirit olivat vielä harmaissa talvipuvuissaan.
Ilmeestä päätellen tuntuu hyvältä.
Vielä siperiankurmitsa ja Khwar Rawri on käsitelty.
Tämä on viimeinen osa Omanin juttusarjasta. Matka meni kaiken kaikkiaan oikein hyvin, mutta paljon jäi vielä näkemättä. Salalahin ympäristöstä on listattu 16 hyvää lintukohdetta ja kävin niistä ehkä puolessa. Hyvä syy mennä uudelleen.
Omanista ja lähialueelta on useita lintuaiheisia kirjoja:
Birdwatching guide to Oman esittelee parhaat lintujentarkkailupaikat Omanissa. Kirja sisältää yli 60 paikkaa karttoineen, ajo-ohjeineen ja lajistoineen.
Common birds in Oman esittelee valokuvin Omanin yleisimpiä ja vähän harvinaisempiakin lintuja. Kirjassa on valokuvat 250 lajista, lisäksi esitellään kunkin lajin runsaus kalenterikuukausittain.
Birds of the Middle East on kenttäopas Arabian niemimaan, Socotran, Jordanian, Libanonin, Israelin, Syyrian, Iranin, Irakin ja Kyproksen linnuista.
http://birdsoman.com/ sisältää viimeisimmät lintuhavainnot Omanissa.
Hannu Rinne
