Ruskosuohaukka aamulla.
Mielestäni alueella kierteli kolme ruskosuohaukkaa. Päivän aikana niitä näkyi ainakin 30. Kumpi luku sitten pitäisi ilmoittaa tilastoihin?
Esiaikuinen tai aikuinen koiras.
Ruskosuohaukka ahdisteli keisarikotkaa, mutta ei khwarin päällä pyörineitä kiljukotkia.
Kiljukotkat olivat melko lähellä, mutta valo ei suosinut kuvaamista.
Helppo naulata kiljukotkaksi tiheän siiven alapinnan juovituksen ja mustan siiven etuosan perusteella.
Eri lintu kuin edellinen, mutta edelleen kiljukotka.
Nuoret kiljukotkat ovat hienonnäköisiä selkäpuolelta. Hyvän selkäkuvan nappaaminen vaatisi jo melkoista tuuria - linnun pitäisi olla kohtalaisen lähellä myötävalossa ja auringon matalalla.
Sääksien ei tarvinnut kärsiä nälkää, sillä khwareissa oli melkoisia kalanvonkaleita.
Turkinkyyhky on yleinen, mutta jonkin verran arka. Ei se silti autoa ymmärrä pelätä.
Lintukirjassa sanotaan, että töyhtökiurua on mahdoton missata Omanissa. Se ei ole arka eikä se yritä piiloutua ja vaikka kulkisi silmät kiinni, niin sen äänen kuulee joka tapauksessa.
Marskimaan muutamilla risuilla oli aina tähystäjiä. Tämä on punapyrstölepinkäinen.
Ja tietysti aavikkotasku vahtimassa.
Mustapäätasku. Birds of the Middle East esittelee alalajit: maura, rubicola, armenica, felix ja variegata. Kuvan lintu on lähimpänä mauraa.
Naulasin tämän ensin isokirviseksi, koska sillä ei ole tummaa ohjasta, mutta ei se oikein vaikuta isokirviseltäkään. Heitin pallon Omanin rariteettikomitealle.
Tässä näkyy mitä lämpöväreily saa pahimillaan aikaan. Siperiankurmitsat eivät ole hirveän kaukana, mutta ovat hädin tuskin tunnistettavissa lämpöväreilyn takia.
Kameran automaattitarkennus taitaa tykätä taivaanvuohesta, koska on pystynyt poimimaan sen tuosta taustasta. Yleensä tarkennus ei toimi lainkaan noissa tilanteissa.
Mustajalkatyllikoiras on jo pesimäpuvussaan.
Liro sille tyypillisessä ympäristössä.
Ruskohaikara ei ole kovin runsaslukuinen, mutta melkein joka khwarissa on lintu tai pari.
Silkkihaikara.
Rinnassa viiruton alue, joten mieluummin rääkkähaikara kuin intianriisihaikara.
Ei tummaa ohjasta ja siivessä oranssia, joten taas mieluummin rääkkähaikara kuin intianriisihaikara. Aika pienillä marginaaleilla kuitenkin mennään.
Pronssi-iibiksestä tuli suosikkilintuni. Se ei ole kauhean arka, mutta pitää kuitenkin tietyn välimatkan.
Oikeassa valossa se on todella upean näköinen.
Puhdistautumisrituaalit olivat hienoja seurattavia.
Rääkkähaikara työntyy näyttämölle oikeasta reunasta.
Ja huili päälle.
Hannu Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti