Al Mughsayl, Dhofar, Oman, Helmikuu 2010

Al Mughsayl on 30 km Salalahista länteen oleva lintupaikka. Siihen kuuluu kolme osaa: khwar itsessään, khwarista vuorille johtava wadi ja kallioilla oleva rantastaijipaikka. Oppaassa sanotaan, että khwaria on paras tarkkailla tieltä, mutta tieltä ei näe kuin rannan puoleisille lammikoille. Toisella puolella ruoko estää näkyvyyden khwariin. Khwarin reunalla kalliolla on tähystyskoju, jossa en kuitenkaan käynyt.
Khwar Al Mughsayl:

Rannan puoleisen lammikon kivellä on merimetsopatsas. Olen nähnyt lukuisia kuvia samasta linnusta, samassa paikassa, joten pakko olla patsas.

Khwarissa yksinäinen lehmähaikara.

Lammikoilla ihmeen vähän sorsia. Harmaasorsan lisäksi ei ollut kuin lapasorsapari.

Vain yksi pronssi-iibis paikalla. Normaalisti pitäisi olla enemmän.

Syö muun muassa sammakoita. Ilmeestä päätellen nielty juuri rupikonna.

Pronssi-iibis on lintukirjan mukaan seurallinen lintu. Tässä kaverina riuttahaikara.

Lapinsirri. Siperiansirri on myös mahdollinen, mutta sen selkä ei ole noin yksivärisen harmaa ja sen rinta pitäisi olla viiruinen.

Tyllejä oli paikalla kymmenkunta.

Intianriisihaikara. Rääkkähaikara, joka on kovasti intianriisihaikaran näköinen, on myös mahdollista nähdä. Tumma ohjas ja paksut viirut rinnassa viittaavat enemmän intianriisihaikaraan.
'Birds of the Middle East' tosin sanoo, että talvipukuinen tai nuori intianriisihaikara on käytännöllisesti katsoen mahdoton erottaa rääkkähaikarasta.

Flamingo on helppo tuntea. Pikkuflamingo olisi myös mahdollisuuksien rajoissa, mutta se on pienempi ja sillä on yksivärinen nokka.

Koko kolonia,

joka vielä puolittui.

Joka paikassa oli aavikkotasku vahtimassa. Epäilen sen raportoivan havaintonsa suoraan emiirille.

Isolepinkäinen, ilmeisesti pallidostris vaalean ohjaksen ja rinnan sekä harmaan nokan perusteella.

Wadi:
Wadiin pääsee ajamaan, vaikka tie ei häävi olekaan.

Khwarin vuortenpuoleinen pää. Khwar loppuu tähän ja jatkuu wadina eteenpäin.

Keisarikotka keskipäivän kovassa väreilyssä.

Tarkennuksen painajainen. Focus on väistämättä kalliossa ja kotka näkyy jotenkuten, koska on niin lähellä kalliota.

Yksinäisen ison puun alla oli merkkejä leiriytymisestä. Puun alla oli useita kalliokyyhkyjä ja

palmukyyhkyjä.

Vielä ylempänä wadissa oli vaatimattoman näköisiä rakennelmia. Kun kuvasin pihassa rotkorakkelia, niin eräästä rakennuksesta ilmestyi vanha mies kättelemään ja juttelemaan. En ymmärtänyt sanaakaan, eikä ymmärtänyt vastapuolikaan omia höpinöitäni. Kaveri oli aika erilaisen näköinen kuin Omanilaiset yleensä ja oli niin ahavoitunut, että oli viettänyt pitkät ajat karuissa oloissa. Mies viittoi vielä ylemmäs wadiin, mutta puristin päätäni ja lähdin takaisin.

Arotasku on melko yleinen, mutta ei pärjää määrissä aavikkotaskulle.

Punapyrstölepinkäinen. Se hyödyntää piikkilangan piikkejä saaliin paloittelemiseen.

Ranta:

Kameleita tapaa missä tahansa, eikä vähiten moottoriteillä.

Riuttahaikara.

Tämä paikka on Al Mughsaylin nähtävyys. Kuvien ottamista ei nähdäkseni kielletä.



Rotkorakkelit pesivät näillä kallioilla.

Al Mughsayl.

Iltapäivästaiji ei tuottanut oikein mitään. Tämä lienee jokin selkälokin johdannainen. Siberian Gull (Larus heuglini) on yleinen ja kovin tämän näköinen, mutta lintuoppaassa sanotaan sen taksonomisen aseman olevan epäselvä. Paras havis oli rantavedessä pinnassa käynyt merikilpikonna.

Nokilokkeja.

Töyhtö- ja pikkutöyhtötiiroja, nokilokkeja, kaitanokkalokkeja ja harmaa- tai selkälokkeja. Kaitanokkalokin nokan ei pitäisi olla musta, mutta 'Common Birds of Oman' sanoo nokan värin vaihtelevan punaisesta mustaan.

Hannu Rinne