Salalahista itään tienvarressa on kameleista varoittavia liikennemerkkejä. Moottoritiet kulkevat niin autioiden maisemien läpi, että kamelin havaitsee jo etäältä. Moottoritiellä ei ole oikein missään paikassa mahdollista, että kameli ilmestyisi yllättäen eteen. Lisäksi kameli pitää hyvin kaistansa, eli vaikka se lompsii moottoritietä väärään suuntaan, niin se ei tee yllättäviä kaistanvaihtoja. On siinä silti oltava varovainen, kukapa nyt haluaisi ajaa kamelin yli.
Moottoritien reunassa on myös merkkejä, joissa sanotaan 'stop if water is at red'. Ensin ajattelin sen tarkoittavan jotain auton ylikuumenemista, mutta se viittaa tienvarren paaluihin, jotka on maalattu alaosaltaan punaiseksi noin 20cm korkeuteen. Varoitus tarkoittaa sitä, että tiellä saattaa joskus olla näin paljon vettä. Uskomatonta, koska ollaan keskellä autiomaata ja kun tie on vielä ympäristöään korkeamalla. Ei ole varmaan aiheeton varoitus, että joet tulvivat toisinaan yli äyräidensä.
Ayn Hamraniin johtavalla pienemmällä tiellä oli runsaasti lehmiä. Kun lauma lähtee ylittämään tietä, niin se menee sitten kokonaan yli, eikä jätä mitään auton mentäviä aukkoja. Ayn Hamranissa ei ollut aamulla muita, mistä en lainkaan pahoittanut mieltäni.
Oikeassa reunassa on näkyvissä kivikkoista joen pohjaa Ayn Hamranissa.
Opaskirja lupaili purolta löytyvän virtavästäräkin ja niin kävikin heti alussa.
Oliivirilli on yleinen ja pesii alueella. Vaikka Suomessa ei olekaan rillejä, niin kaikkiaan niitä löytyy maailmasta noin 100 eri lajia.
Samanlaiset hedelmät maistuvat niin rillille kuin keltaperäbulbulille. Bulbuleita löytyy maailmasta noin 110 eri lajia.
Tosi hyvä keino, ei putoa hedelmä nokasta vaikka sattuisi haukottelemaan tai laulamaan.
Hopeanokkia on miltei joka paikassa, kunhan löytyy jotain kasvillisuutta.
Monet puut ovat suojautuneet piikeillä. En silti epäile etteikö kameli osaisi sijoittaa puuhun turpavärkkiään ilman suurempia ongelmia.
Ylempänä wadissa ohitseni lentää surisi jotain ja hetken luulin lentäjää medestäjäksi, mutta se oli noin 6-7cm pitkä heinäsirkka.
Mustapyrstötaskua sanotaan pelottomaksi linnuksi ja se pitää paikkansa.
Pensaslepinkäinen on mustapyrstötaskun vastakohta, eli se pysyttelee mieluummin näkymättömissä.
Wadin pohjalla ollut sinirastas pysyttelee myös mieluusti piilossa. Lintu on naaras. Alueella nähdään myös harvinaisempaa kivikkorastasta, mutta sen naaraan pyrstö ja nokka ovat lyhyemmät, selkä voimakkaammin kuvioitu ja pyrstö on punertava.
Afrikanparatiisimonarkki. Vaikka nimi viittaa Afrikkaan, niin monarkki on alueella paikkalintu.
Lintukirjassa monarkki on merkitty Ayn Hamraniin runsaslukuiseksi. Itse näin kolme lintua.
Wadissa ollut monarkki tuli ihan viereen ihmettelemään retkituolissa röhnöttävää Suomi-rariteettia. Hivelee kivasti itsetuntoa, kun on tapaaminen monarkin kanssa. Eivät monarkit ja ruhtinaat ole ennen meikäläistä noteeranneet.
Iltapäivällä afrikankastanjasirkut kävivät lähteessä kostuttamassa kurkkuaan.
Gulp ja Röyh!
Istuskelin iltapäivällä autossa ja aprikoin josko rantasipi tekee tuon pelkästään ilkeyttään.
Puolen tunnin ajan oli pattitilanne ennen kuin rantasipi lähti liikkeelle.
Neljän maissa iltapäivällä paikalle alkoi kerääntyä autonpesijöitä ja katsoin parhaaksi lähteä pois. Kun edellämainittuihin lajeihin lisätään vielä arokotka(2), viikunakyyhky(n.10), palmykyyhky(5) ja muutama oliivikutoja, niin Ayn Hamranista on kerrottu kaikki.
Hannu Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti