Hyönteisten kauneuskilpailut

Hyönteisten kuvaaminen on periaatteessa helppoa - työnnetään makro-objektiivi kohteeseen kiinni ja annetaan sulkimen laulaa. Sekundaa tulee kuitenkin eri syistä runsaasti. Pahin ongelma on olematon syväterävyys. Makron syväterävyys lienee minimissään millin luokkaa. Esimerkiksi perhosten naamakuvauksessa siihen milliin pitäisi saada mahtumaan kasvin heilunta tuulessa, perhosen liikkuminen, kameran heiluminen ja tarkennuksen "soutaminen edestakaisin". Etäisyyttä voi tietysti kasvattaa, mutta silloin menetetään pienen kohteen yksityiskohdat.
Toinen ongelma on se, että sopiva valo ja hyönteiset eivät esiinny samaan aikaan. Matalalta tuleva auringonvalo olisi toivottavaa, mutta ainakaan päiväperhoset eivät liiku aikaisin aamulla, eivätkä ne liiku myöskään pilvisellä ilmalla. Kirkas auringonpaiste saa myös myös monet hyönteiset kiiltelemään ikävästi.
Ongelmista huolimatta ei tullut mieleenkään kieltäytyä kauneuskilpailuiden kuvauksista.
OOSINSELKÄ:

Oma suosikkini voittajaksi on Oosinselän sitruunaperhonen.

MURHAKUOPPA:

Murhakuopan ensimmäinen edustaja. Se mitä Makholman murhakuopalla tapahtui aikoinaan ei ole lainkaan kaunista, eikä tämäkään sirosääri ole mikään hyveen kukkanen, vaan on ahnas peto.

Murhakuopan toinen edustaja sopii myös hyvin ympäristöönsä, sillä sudenkorennon toukat ovat kyltymättömiä saalistajia, ja sama touhu jatkuu aikuisena.

Ukonkorento pysähtyy toisinaan paikalleen ja silloin on kuvaajalla mahdollisuutensa.



Pitäähän sitä kaveri kiskoa irti liejusta ja

toisaalta estää kaveria putoamasta liejuun.
MAKHOLMAN KESANTOPELTO:

Pietaryrttinälvikäs on menossa hautajaisiin mustassa kolopuvussa.

Heinäsirkan klassinen kauneus viehättää ainakin tuomariston sirkkajäseniä.
Se pyrki reppuuni, mutta ei sitten tainnut mennäkään. En ainakaan ole huomannut tuollaista mörköä nurkissa kummittelemassa.

Ohdakeperhosen selkäpuoleen kyllästyy äkkiä,

mutta ei persoonalliseen etupuoleen.



Nokkosperhosia oli kymmeniä aivan pienellä alueella.

Toinen toistaan

ilmeikkäämpiä.

Onkohan neitoperhonen nimetty selkäpuolen kauniiden värien perusteella

vai aistikkaiden kasvojen perusteella?

Muutaman kerran kävi niin, että kimalainen törmäsi vauhdilla perhosen selkään ilmeisenä tarkoituksena ajaa se tiehensä kukasta. Välillä kimalainen onnistui aikeissaan, mutta ei joka kerta.

Samat keltaiset kukinnot olivat myös herukkaperhosen suosiossa.

Tälle kaunottarelle ei löytynyt nimeä päiväperhosoppaasta, mutta googlen kuvahaun perusteella uskallan väittää sitä gammayökköseksi.

Sekin sopii määritykseen, että laji on liikkeellä myös päivisin.

Pieni korento tuli kädelle istumaan. Se on varmaan lihansyöjä, mutta ei meikäläinen sille kelvannut.

Hannu Rinne