Satakunnan linnut: Meduusoja ja merimetsoja Räyhissä 9.8

Kohtalainen etelätuuli ei ollut oikein sitä mitä oli toivottu. Viiden metrin avoristelijä heittää etelätuulella vettä veneeseen sekä meno- että paluumatkalla, kun ajetaan Makholmasta Räyhiin ja takaisin. Lisäksi sivutuulessa vene rullaa niin paljon, että matkalla ei pysty kuvaamaan.
Ensimmäinen rantautuminen tehtiin Luoteen Räyhään, kunhan ensin oli laskettu muutama siikaverkko saaren rantaan.
LUOTEEN RÄYHÄ:
Merimetso oli yleisin lintu. Ilmassa oli koko ajan sekä yksittäisiä merimetsoja että erikokoisia parvia. Vesikarilta lähti lentoon noin sadan linnun parvi.

Merimetso on kohtalaisen arka lintu ja lähtee jo kaukaa karkuun. Lentävä lintu tekee heti jyrkän suunnanmuutoksen, jos sitä osoittelee esimerkiksi kameralla.

Sirrit olivat kortilla. Kuvan suosirrin lisäksi paikalla oli yksi lapinsirri.

Karikukko Luoteen Räyhän eteläpäässä.

Pari ohdakeperhosta hyödynsi Luoteen Räyhän runsasta pietaryrttikasvustoa.

Englanninkielessä ohdakeperhosta kutsutaan maalatuksi rouvaksi.
ISO RÄYHÄ:
Iso Räyhään pääsee parhaiten (jotenkuten) maihin pohjoiskärjessä. Etelätuulen takia ei rantautumista voinut yrittääkään muualle.
Kahlaajia ja sorsia oli täälläkin lukumääräisesti vähän: suokukko(3), mustaviklo(2), valkoviklo(6), liro(2), rantasipi(5), taivaanvuohi(2), ristisorsa(1 nuori), pilkkasiipipoikue(2 vanhaa ja 8 poikasta), valkoposkihanhipoikue(2 vanhaa ja 4 nuorta), muutama haahka, parvi isokoskeloita ja tavipari.
Edellisten lisäksi havaittiin kuusi alkueläimeltä säästynyttä viherpeippoa, vilaukselta nähty kiurulaji, noin 30 kottaraista, varpus- tai kanahaukka ja merikihu.

Lintukirjassa sanotaan pilkkasiiven pesivän noin kuukautta myöhemmin kuin haahkan. Haahkalla oli samankokoiset poikaset jo toukokuun puolessä välissä, joten eroa on tässä tapauksessa kolme kuukautta.

Muistelen ennenkin lampsineeni kivitaskun perässä Räyhässä ja aina yhtä kaukana linnusta.

Nuori punajalkaviklo Räyhän eteläpäässä.

Yksi kolmesta suokukosta.

Kuvausurani huippukohta, kun pääsin pienveneen apumiehen asemassa kuvaamaan täyttä amiraalia.

Tällaiset miinakentässä vierailleet suosirrit ovat toisinaan aika pelottomia. Liikkuessani lintu oli valppaampi, mutta vaipui uneen kun pysähdyin.

Parvi kottaraisia pyöri Luoteen ja Iso Räyhän välillä.
Säppiin ei viitsitty enää lähteä, vaan mentiin nostamaan verkot, joista saaliiksi puolen kilon siika. Merenkäynti oli hieronut verkkoihin ikävän näköistä tatinaa. Merivirran mukana oli ajelehtinut jonkin verran korvaameduusaa, jota kalastajat kutsuivat aikoinaan nimellä sjökalv. Ainakin 70-luvulla sjökalvi oli melkoinen riesa syksyisin. Sivuvirrassa olevat verkot olivat toisinaan täynnä meduusoja. Erityisen paha paikka oli Säpin itäpuolella oleva ns. punaisen reimarin apaja, jossa oli usein kova virtaus. Sjökalvi ei sinänsä vahingoittanut mitään, mutta verkot eivät kalastaneet ja ne tulivat raskaiksi käsitellä. Veneessä sjökalvi muuttui pian vedeksi, joten pumppaamista riitti.