maanantai 23. maaliskuuta 2009

Pyöräretki Kuuminaistenniemeen 22.3

Matka oli Kuuminaisten tilan kohdalta eteenpäin todellista extremeä. Tie oli aivan tavattoman liukas ja polanteinen, siis oikea pyöräilijän painajainen. Pahin paikka oli puomille laskeutuva mäki, jossa ei ollut yhtään pitävää paikkaa. Siinä ei meinannut pysyä pystyssä edes kävelemällä. Tien liukkaudesta ei passaa silti syyttää ketään, sillä ei voi odottaa, että joku hiekoittaisi yksityisteitä pyöräilijöitä varten. Luonto hoitaa asian kuntoon muutenkin parissa viikossa.

Niemessä puhalsi heikko pohjoistuuli, joten mitään suurta muuttoa ei ollut odotettavissa. Muutolla oli joutsenia, joita saapui etelästä pieniä ryhmiä. Suurimmassa parvessa oli 14 lintua, mutta muuten tuli muutaman linnun ryhmiä. Kyhmyjoutsenia saapui parin tunnin aikana kolmisenkymmentä ja laulujoutsenia viitisentoista.
Sorsia oli paikallisena seuraavasti: isokoskelo 40, sinisorsa 10, telkkä 20, haahka 20. Pari merimetsoa suunnisti pohjoiseen samoin kuin yksinäinen merihanhi. Kauempana merellä oli valkoisia kokkareita, mutta niistä ei pelkillä kiikareilla saanut selvää. Osa oli luultavasti haahkoja ja osa pieniä jäälauttoja.


Merikotka on nykyään varma laji monessa paikassa - ainakin rannikolla.

Sorsakuvat ovat isokoskeloista, telkistä ja sinisorsista.







Neljä kyhmyjoutsenta?

Ei olekaan kuin kolme.
Optisen harhan takia näyttää kuin takimmainen kyhmyjoutsen lepuuttaisi kaulaansa laulujoutsenen kainalossa.

Hyökkäystaktiikka on hiottu huippuunsa, eli auringosta tullaan äänettömästi.
Jos tässä kohtaa olisi avattu pommiluukut, niin alhaalla olisi ollut vähemmän hauskaa.

Kas, laulujoutsenen nokan alapinnallakin on keltaista.

Aika hyvä suojaväri. Samainen puukiipijä tuli makrokuvausetäisyydellekin, mutta harvemmin kuvausreissulla on sellaista varustusta sopivasti käsillä.
Paluumatkalla Kuuminaisten tilan kohdalla oli palokärkikoiras katsastamassa mäntyjä pesäkoloa varten.









Makholmassa oli ruokinnalla englantilaisten härkäpeippo. Niitä ei ollut lainkaan syksyllä eikä juuri alkuvuodestakaan, mutta nyttemmin on näkynyt pieniä parvia.
Päivän viimeinen havainto tuli Nelostuotteen kohdalta, jossa vuoden ensimmäinen eikaatopaikkakottarainen tapaili jotain laulun tapaista.
Kilometrejä tuli 57,5 ja ajoaika oli yli neljä tuntia. Vaikka retki olikin ekomatka, niin en tänä vuonna kerää erikseen ekopinnoja. Sekä eko- että CO2pinnat päätyvät samaan laariin.

Hannu Rinne

torstai 19. maaliskuuta 2009

Iltapäiväretki Nissilänmäelle 18.3

Nissilänmäen hakkuuaukealla on nähty muutamana päivänä piekana, joka ei ole ollut aivan mahdottoman arka. Olin pelipaikalla neljän jälkeen, mutta piekanaa ei sattunut silmiin. Sen sijaan äänessä oli vuoden ensimmäinen mustarastas - tosin vaimeasti, mutta kuitenkin. Käpytikkoja oli useita ja läheltä kuului palokärjenkin ääni.
Tasan kello 17:00 kuului huuhkajan huhuilua, vaikka oli vielä täysi auringonpaiste. Se huhuili useaan otteeseen lisääkin ennen kuin häivyin paikalta kuuden jälkeen.
Huuhkajan myötä helähti 50 pojon raja rikki. Määrällä ei kannata kauheasti leveillä, koska samaa helinää on kuulunut pitkin pitäjää jo uudenvuodenpäivänä. Toiset vaan vetävät tipuja puoleensa enemmän kuin toiset.
Piekanaa ei sitten näkynyt lainkaan, mutta paikan ohitti hiirihaukka, jonka tulkitsin muuttavaksi.



Ammattilainenkin on vaikeuksissa liian ison kävyn kanssa ja lopulta kävi niin, että käpy tipahti maahan.







Mitenkähän tässä oikein käy? Jos pudotan kävyn, niin sitten sitä naureskellaan jo huomenna netissä.
Kuusenlatvassa kökötti vahvanokkainen lintu.





Pähkinähakki, Än (Atlas 2)

Keltasirkku, Än,k

Hannu Rinne, k,kiert (Atlas 1)

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Tuokiokuvia perhetapahtumasta 7.3.2009

Porin metsäoppilaitoksella järjestettiin 7.3.2009 koko perheen lintutapahtuma. Seuraavassa muutamia otoksia tapahtumasta.


Linnunpönttöpajalla syntyi uusia vuokra-asuntoja kevään markkinoille.


Kotakeittiöllä valmistui niin suolainen kuin makea pikkupurtava.


Lintustudiolla kuunneltiin erilaisia lintujen ääniä.


Koskikararetken ryhmä etsii karoja. Parhaimmillaan karoja oli 2.


Rengastusrastilla riitti ihmeteltävää.


Tässä tutustutaan talitiaisen sukupuoli- ja iänmääritysperusteisiin.


Tulevalle ( ? ) harrastajalle jäi ilmeestä päätellen vielä jotain epäselväksi....

Heiju

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Toukarilla 1.3

Vaihteeksi hieno aurinkoinen viikonloppu. Vaikka kumpanakin päivänä tuli retkeiltyä monessa paikassa, niin kuvaushollille pääsi vain sunnuntaina Toukarilla.

Kurre on tässä joen vartta kulkevan tien ja joen välissä ja ilmeisesti omasta mielestään uhkaavassa tilanteessa. Odotin sen lähtevän ylittämään jokea tai ryntäävän tien yli kaatopaikalle, mutta se ketku järjestikin ovelan harhautuksen. Kun se laskeutui alas joen rantaan, niin olin aivan varma, että se ilmestyy pian risukosta esiin, mutta ei vaan ilmestynyt. Jonkin ajan kuluttua noin 60-70 metrin päässä orava ylitti tien häviten nopeasti kaatopaikan ryteikköihin. Iso käpy oli edelleen mukana.
Ilman hömötiaista moni talviretki päättyisi ilman ainuttakaan kuvaa.

Maasta löytyi jotain kiinnostavaa kiikutettavaksi lumiseen keittiöön.


Vaikka aamulla ole reilusti pakkasta, niin viherpeipot, urpiaiset ja tiklit olivat hienosti äänessä. Etenkin 10 yksilön tikliparvi oli laulutuulella.
Välillä käytiin alempana ruokailemassa ja sitten taas laulettiin kuorossa koivun oksilla.

Menu: pääruokana ohdaketta ja palan painikkeeksi lunta.

Kovin on pieni sattuma nokan kärjessä. Tikli ei näköjään syökään noita piikkipalleroita kokonaisena.

Kyse on selvästi tekniikkalajista.

Elän symbioosissa ohdakkeen kanssa, vaikka ei se etenkään talvella ole mikään kasvimaailman kaunistus.

Tästä puusta se laulu raikasi. Tämä kaveri tyytyi pörhistelemään vain höyheniään.

Hannu Rinne

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Kalaholman talvilintulaskenta 28.2.

Laskin Anin kanssa talvikauden viimoisen talvilintulaskennan Kalaholman ja Väinölän 5,5 kilometrin mittaisella raitilla helmikuun viimeisenä. Aamulla oli kirpakka yli kymmenen asteen pakkanen, mutta tyynen kelin ansiosta ei moinen tuntunut lainkaan kylmältä. Kaiken kaikkiaan aivan hermeettisen komia kevätpäivä!

Tintit olivat jo täyttä häkää soidintamassa, samoin viherpeipot. Käytännössä niitä kuului lähes tauotta, etenkin Kalaholman puolella. Laulavia varpusiakin oli mukavan tiheään tahtiin. Aika pian Ani plokkasi reitille uudeksi lajiksi peipon, jota ei talven aikana Kalaholmasta ole löytynyt lainkaan. Ja heti hetkeä myöhemmin läheiseen pihaan lennähti mustarastas. Toisen merulan näimme muutaman minuutin päästä hieman etäämmällä. Muuten Kalaholman puolelta kirjasimme perussettiä.

Väinölässä jatkui sama meininki, tosin linnut ehkä vähän laiskemmin äänessä. Lisäyksinä päivän saldoon eli satsumaan tulivat muun muassa neljä punatulkkua, 13 pulua, yksinäinen hippiäinen ja pari tikliä. Päkintiellä kokonaisyksilömäärä kasvoi vielä reippaasti, kun taivaalle pölähti puolisentoistasataa naakkaa härdellimuodostelmaan.

Laskenta pähkinänkuoressa: kerrassaan loistavassa kevätkelissä perussettiä, jonka joukossa pikkukivoina peippo, merulat ja kaksi tikliä. Ani heitti heti alussa, että pitää nähdä tasan neljä fasaania. No, neljäpä niitä hyvinkin näimme – kaikki yksittäisiä koiraita tasaisin välein.

Loppusaldo makaa tässä:

Sinisorsa 67, fasaani 4, pulu 13, mustarastas 2, hippiäinen 1, sinitiainen 42, talitiainen 69, harakka 30, naakka 269, varis 27, varpunen 63, pikkuvarpunen 24, peippo 1, viherpeippo 82, tikli 2, urpiainen 7, punatulkku 4 ja keltasirkku 43 (yhteensä 750 yksilöä / 18 lajia).

Santos