maanantai 23. maaliskuuta 2009

Pyöräretki Kuuminaistenniemeen 22.3

Matka oli Kuuminaisten tilan kohdalta eteenpäin todellista extremeä. Tie oli aivan tavattoman liukas ja polanteinen, siis oikea pyöräilijän painajainen. Pahin paikka oli puomille laskeutuva mäki, jossa ei ollut yhtään pitävää paikkaa. Siinä ei meinannut pysyä pystyssä edes kävelemällä. Tien liukkaudesta ei passaa silti syyttää ketään, sillä ei voi odottaa, että joku hiekoittaisi yksityisteitä pyöräilijöitä varten. Luonto hoitaa asian kuntoon muutenkin parissa viikossa.

Niemessä puhalsi heikko pohjoistuuli, joten mitään suurta muuttoa ei ollut odotettavissa. Muutolla oli joutsenia, joita saapui etelästä pieniä ryhmiä. Suurimmassa parvessa oli 14 lintua, mutta muuten tuli muutaman linnun ryhmiä. Kyhmyjoutsenia saapui parin tunnin aikana kolmisenkymmentä ja laulujoutsenia viitisentoista.
Sorsia oli paikallisena seuraavasti: isokoskelo 40, sinisorsa 10, telkkä 20, haahka 20. Pari merimetsoa suunnisti pohjoiseen samoin kuin yksinäinen merihanhi. Kauempana merellä oli valkoisia kokkareita, mutta niistä ei pelkillä kiikareilla saanut selvää. Osa oli luultavasti haahkoja ja osa pieniä jäälauttoja.


Merikotka on nykyään varma laji monessa paikassa - ainakin rannikolla.

Sorsakuvat ovat isokoskeloista, telkistä ja sinisorsista.







Neljä kyhmyjoutsenta?

Ei olekaan kuin kolme.
Optisen harhan takia näyttää kuin takimmainen kyhmyjoutsen lepuuttaisi kaulaansa laulujoutsenen kainalossa.

Hyökkäystaktiikka on hiottu huippuunsa, eli auringosta tullaan äänettömästi.
Jos tässä kohtaa olisi avattu pommiluukut, niin alhaalla olisi ollut vähemmän hauskaa.

Kas, laulujoutsenen nokan alapinnallakin on keltaista.

Aika hyvä suojaväri. Samainen puukiipijä tuli makrokuvausetäisyydellekin, mutta harvemmin kuvausreissulla on sellaista varustusta sopivasti käsillä.
Paluumatkalla Kuuminaisten tilan kohdalla oli palokärkikoiras katsastamassa mäntyjä pesäkoloa varten.









Makholmassa oli ruokinnalla englantilaisten härkäpeippo. Niitä ei ollut lainkaan syksyllä eikä juuri alkuvuodestakaan, mutta nyttemmin on näkynyt pieniä parvia.
Päivän viimeinen havainto tuli Nelostuotteen kohdalta, jossa vuoden ensimmäinen eikaatopaikkakottarainen tapaili jotain laulun tapaista.
Kilometrejä tuli 57,5 ja ajoaika oli yli neljä tuntia. Vaikka retki olikin ekomatka, niin en tänä vuonna kerää erikseen ekopinnoja. Sekä eko- että CO2pinnat päätyvät samaan laariin.

Hannu Rinne

1 kommentti:

mäkpe kirjoitti...

Ilo lukea! Toi joutsenkuva ois pitäny säästää johonkin määritysskabaan, kun joku vielä sellaisia järkkäilis Satakunnassakin...