Retkipäiväksi aiottu vapaapäivä koitti, maastoon piti päästä vaikka edellispäivän 21m/s luoteismyrsky ei juuri ollut hellittänyt. Näkymä staijikalliolta oli huikea ja tuulensuojaisen paikan löytäminen vaikeaa. Metsänrajasta löytyi puiden seasta sopiva kolonen, johon tuuli ei liian pahasti sattunut ja josta aukesi riittävä näkymä merelle.
Lintujen löytäminen mahtavien aaltojen seasta oli hankalaa, kuten aina kovalla tuulella. Onneksi tällä kertaa myötävalosta oli apua. Tosin eipä ollut lintuja kiusaksi asti, havis tai kaksi tunnissa!
On se merkillinen tämä talvi! Keskitalvella saa näillä latitudeilla usein tuijottaa jäälakeutta silmän kantamattomiin ja parhaassakin tapauksessa rannalla velloo kilometrien sohjovyö. Hyvässä lykyssä jäälakeuden ylittää joku isokoskelo tai merilokki ja ehkäpä vanha hali tai kaksi istuu kauempana jääröykkiön reunalla. Toista se on nyt! Myrskypäivän anti ei ollut huikea, mutta määrätietoisesti pohjoiseen viuhtova tukkakoskelopari (koiras täysin juhlapuvussa), muutama telkkä, nuori riskilä ja silkkiuikku (pohjoiseen nekin) sekä kuusi pilkkasiipeä antoi osviittaa siitä, mitä kaikkea Selkämeressä parhaillaan uiskentelee. Keli vain oli turhan kova enempien löytämiseen.Vuodenaikojen tulkitseminen on mielenkiintoista juuri nyt. Kalenterin mukaan on tietysti talvi, mutta lintumaailmassa asiat eivät ole yksinkertaisia. Lähestyvä kylmänpurkaus (ennuste jopa -14 astetta Celsiusta tännekin!) saa takuuvarmasti liikkeelle muutamia kyhmyjoutsenia ja myös sinnitteleviä vesilintuja, kuten pilkkasiipiä, joita tänä talvena on ollut hyvin runsaasti. Niiden osalta kyse on periaatteessa syysmuutosta.
Kalalokkeja näkyi aamupäivän mittaan vajaa parisataa. Suurin osa linnuista valui hitaasti vastatuulessa pohjoiseen, kaukana merellä. Kalalokkeja on tänäkin talvena talvehtinut runsaasti, Porin Tahkoluodosta on laskettu 8000 linnun päivä helmikuussa ja Utöstä peräti yli 21000 kanikkaa! Tästä on keskusteltu ennenkin, mutta tiettävästi tällaiset kalalokkimäärät ovat vasta 1990 – luvun juttu. Kalalokit ainakin viettävät talveaan surffaten myrskyjen mukana sinne tänne, missä ravintoa riittää.
Yhtä kaikki, lintumiehen kevät alkaa helmikuussa. Nyt näkyi muutama puhdas parvi vanhoja harmaalokkeja, jotka hohtavanvalkoisine päineen olivat komea näky lipuessaan aaltojen seassa pohjoiseen. Lintumiehen on helppo tulkita tämä kevään merkiksi mielessään! Merilokkiparit käyvät tarkastamassa pesimäluotojaan ja ensimmäiset pulmuset ja mustavarikset on havaittu länsirannikolla. Kun seuraava korkeapaineinen lounaisvirtaus koittaa, on odotettavissa vanhojen merikotkien muuttoryntäys. Silloin olisi mukava sattua staijipaikalle. Neljä merikotkaa lipui nyt tuulen vauhdittamina kaakkoon, esiaikuisia tai nuoria kaikki, talvehtijoita varmaan.
Myrskyt ovat viime päivinä sekoittaneet pintavettä sen verran, että jäätalven tulosta ei tällä erää ole pelkoa. Rantaan vyöryvät aallot ovat komeita mutta eivät suostu näyttämään massiivisilta kuvassa. Pitäisi lisätä tuulenpuuskien paine kasvoille, jäätävä korvissa viuhuva puhuri sekä meren pauhu, ennen kuin kuvaan tulisi tehoa.
Tämä veijari ei tiedä myrskyistä mitään, vaan jatkaa eloaan kaukana sisämaassa. Ehkäpä tapaamme sen vielä myöhemmin, edellisestä tapaamisesta ehtikin kulua vuosi!JVa
3 kommenttia:
Kivan tuntuinen ja kiinnostava blogi, mutta voi miksi tämänkin pohja on tumma. Musta taustahan syö valokuvaa, joka ei pääse oikeuksiinsa? Ainoa oikea tausta on vaalea, huomaamaton. Hyvää jatkoa kuitenkin blogille, jota kyllä seuraan.
Vaihdoin taustan valkoiseksi, sehän sopii näin talven kunniaksi :=)
Oh, kiitos! :D
Lähetä kommentti