Ei niin tyyni, ei niin aurinkoinen. Tihkusateinen maisema yhdistettynä puista tippuviin lukuisiin pisaroihin ovat kuitenkin huomattavasti mukavammat jutut, jos vertaa sitä alla olevaan kuvaan...
Tästä ei mene ylitse kuin Sergei Bubka ja pitkäsäärinen Blanka Vlasic.
Kävelyn alussa viherpeipot pitivät huolen auditiivisesta ylilyönnistä, sillä kilpalaulanta oli tomeraa puuhaa ja näppäimistöt ja ryystimet olivat asetuksissaan. Lähellä Kemiran tontin takamusta tapasin paikallisen trapetsitaiteilijan käyntikortin:
Rimpikarin metsissä oli melko hiljaista. Sinitiaisia lauleskeli siellä täällä ja talitintin musisoinnin lomassa kuului muutama "siri-siri -hippiäiskäkin." Tikat olivat jytkyttäneet lukuisia lahopuita riekaleiksi, ruokaa etsiessään. Näistä metsistä jos joku puuttuu, niin ei ainakaan pikkutikka.
Rimpikarin nokassa katselin Kokemäenjoen suiston muuntumista Pihlavanlahdeksi. Ainoa lintu, jonka havaitsin suhruisessa kelissä, oli vanha merikotka, joka laskeutui jäälle. Se tuli Kirrinsannan suunnasta, joten se lienee käynyt tsekkaamassa Reposaaren sinttitarjonnan. Pihlavanlahti oli jäässä, muttei millään muotoa panssarijäässä. Nimim. Puljuboyz-clubin "jäsenmaksun maksaneena." Alkoi lahkeet painaa kummasti takaisin kävellessä...
Ilmankosteuden kuvaaja
Kun siis aamulla ovesta lähdin, oli aavistus lunta maassa. Kun takaisin saavuin, oli siitä enää muisto ja lorisevat rännien päädyt. Uusi ekopojo tuli loppumetreillä Juhanintieltä, kun korppi meni immelmanneilla mahtaillen kohti Kirrinsantaa. Pihan yli raahautui kolme harmaalokkia Yyterin suuntaan.
Piisami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti