Niin se on, että enää ei pelkästään tunnu keväältä, vaan nyt myös siltä näyttää. Pihassa oli lenseä keli. Ei räköttänyt aurinko, tuuli läntisestä ja +3C. Pakko oli ottaa kaukoputki kantoon ja saapastella Herrainpäivien dyynien laelle, haistelemaan tuulia från Swerige.
Pastoviikin polulla taisi pyy säpsähtää tallusteluani ja päästi arvoisensa vihellyksen. Levon putkella tiaiset olivat kauhusta kankeina ja petovaroituksia sateli sieltä täältä. Toivoin kovasti jonkin sortin pöltsiä, mutta varpushaukka sieltä lähti. Juuri ennen dyynejä alkoi tuuli esittää sitä, mitä se yli 200km aavaa ylitettyään helposti voi tuottaa. Se puhalsi 14 m/s ja päin lärviä, kun merelle katsoi. Kaukana meni vessuja, ehkä mustalintuja. Väreilyä oli ja painava jalustakaan ei ihmeisiin pysty -mitä lie. Edustalla kellui haahkapari ja yksinäinen koiras paahtoi pohjoiseen. Telkkä ja sinisorsakin uusia ekolajeja. Pohjoiseen menivät myös keltasirkut (25+21). Mantereen yllä eteläiseen puolestaan menivät uuttukyyhkyt (1+3), mutta merellä päinvastaiseen kolme kyhmyjoutsenta ja merikotka. Pian suoraan ylitse aaltoili kurlahtain kiuru koilliseen. Jaa-a, tätä se sitten on, kävi miten kävi...
Kolme varttia seisoin dyyneillä. Siinä tuulessa ei viitsinyt notkua kauempaa, vaikka lintua varmaan menisikin. Päätin mennä vielä käymään Levon laitumilla. Jääköön meri vähän tyyntymään...
Laitumilla ei ollut lintuja. Sen sijaan ekokisaa vakavalla sykkeellä sotkeva "Kyläsaaren kauhu" oli samoilla mestoilla.
Pasi "eko" Alanko. Kiikarissa kevättä.
Piisami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti