Ekoretki tai ei, mutta vatsaan haarukalla ahdattu isojokisen sian liha vihjasi, josko sen jotenkin kuluttaisin. No, eipä tuossa kelissäkään ole valittamista, ajattelin. Lähdin siis kävelemään lähinurkkiin. Kaanaan paloaseman takana oleva oja oli kokonaan sula ja oikea "Jacky Makupala", ettenkö paremmin sanoisi.
Nami namiLevon urheilukentän ohitettuani jatkoin Kemiran putken (nk. Levon putki) vartta kohti Herrainpäiviä. Levon päässä putkitietä on varsin muhkean kokoinen pihlajan vötkäles. Kun sitä katsoo, tulee mieleen, että se on varsinainen järjestysmies. Se pitää sankan kuusijoukon takanaan lukuisilla "käsillään." Vai hä?
Mittatikkuna seipiö
Levon putki ei jäädy käytännössä koskaan. Joskaan tänä helmikuuna ei ole pelkoa ollut putken varren kotisirkoilla. Leutous luultavasti vain kasvattaa sirkkakansan lukumäärää entisestään. Vielä kuitenkin hiljaista äänimaailmassa. Tänään puhdistamon kohdalla kuului pohjoispuolelta tuttua kyykytystä (Euran Koskeljärven kävijälle), kun harmaapäätikka mekasti lepikossa. Liekö pariutumaton yksilö? Äänestähän ei voi tehdä mitään johtopäätöstä sukupuolen suhteen, sillä molemmat sukupuolet kyykyttävät keväin syksyin. Nyt on molemmilla Kaanaan ekospedeillä muurahaissyöppö listoilla. Mistäs sais sinisorsan ;-) ?
Tikkojen ja rastaiden tyyssija
Käväisin Herrainpäivien dyynien päällä pälyilemässä. Pulmusia ei näkynyt, ei kuulunut. Klopassa ei notkunut edes merimetsoa. Aavalla paineli neljä kyhmyjoutsenta etelään ja rannan tuntumassa löllyi neljä isokoskeloa. Varis roudasi rantaviivasta määrittämätöntä herkkua ja tuli rantavehnävyöhykkeelle "on niin kuin ei oliskaan" -fiiliksillä. En ollut huomaavinaankaan vaakkua, joka ruhjoi namipalansa rantavehnätuppaan tyveen. Kävelin Seipikroopin kautta Levon lammaslaitumille. Hitsi-vitsi, mut on maisema kuin esim. toukokuussa. Ei puutu ku sepelrastas ja peltosirkku nurmen takaosasta...Ja tietty lehdet puista.
Kauniimpaa kuin Kaanaan ojat
Piisami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti