Rantaniittyjen sinivuokot makkaranpaistossa

Ensimmäinen kohteemme oli Leveäkarin torni. Näkymä oli kaikkea muuta kuin keskitalvelta voi odottaa. Lahdella ja sen suulla jo runsaasti sulaa. Molempia lajeja joutsenia näkyi niin muuttavina kuin paikallisina. Puukiipijä lauloi tornin metsikössä.

Näkymä tornista Riitsaranlahdelle.

Rantaniityn hoitoa käytännössä.

Huhtalan lintulava on valmis ottamaan lintuharrastajat vastaan. Viimeisenä lähtivät niityltä suurimmat puut. Juhlistimme tilannetta makkaranpaistolla ja limukalla.

Merikotka kävi paikalla jäällä syömässä ja korppi pyöri moneen otteeseen paikalla.

Holmes

Kevättä puskee

25.2.08


Niin se on, että enää ei pelkästään tunnu keväältä, vaan nyt myös siltä näyttää. Pihassa oli lenseä keli. Ei räköttänyt aurinko, tuuli läntisestä ja +3C. Pakko oli ottaa kaukoputki kantoon ja saapastella Herrainpäivien dyynien laelle, haistelemaan tuulia från Swerige.


Pastoviikin polulla taisi pyy säpsähtää tallusteluani ja päästi arvoisensa vihellyksen. Levon putkella tiaiset olivat kauhusta kankeina ja petovaroituksia sateli sieltä täältä. Toivoin kovasti jonkin sortin pöltsiä, mutta varpushaukka sieltä lähti. Juuri ennen dyynejä alkoi tuuli esittää sitä, mitä se yli 200km aavaa ylitettyään helposti voi tuottaa. Se puhalsi 14 m/s ja päin lärviä, kun merelle katsoi. Kaukana meni vessuja, ehkä mustalintuja. Väreilyä oli ja painava jalustakaan ei ihmeisiin pysty -mitä lie. Edustalla kellui haahkapari ja yksinäinen koiras paahtoi pohjoiseen. Telkkä ja sinisorsakin uusia ekolajeja. Pohjoiseen menivät myös keltasirkut (25+21). Mantereen yllä eteläiseen puolestaan menivät uuttukyyhkyt (1+3), mutta merellä päinvastaiseen kolme kyhmyjoutsenta ja merikotka. Pian suoraan ylitse aaltoili kurlahtain kiuru koilliseen. Jaa-a, tätä se sitten on, kävi miten kävi...

Kolme varttia seisoin dyyneillä. Siinä tuulessa ei viitsinyt notkua kauempaa, vaikka lintua varmaan menisikin. Päätin mennä vielä käymään Levon laitumilla. Jääköön meri vähän tyyntymään...

Laitumilla ei ollut lintuja. Sen sijaan ekokisaa vakavalla sykkeellä sotkeva "Kyläsaaren kauhu" oli samoilla mestoilla.

Pasi "eko" Alanko. Kiikarissa kevättä.

Piisami

Suhruinen sapatti

24.2.08

Ei niin tyyni, ei niin aurinkoinen. Tihkusateinen maisema yhdistettynä puista tippuviin lukuisiin pisaroihin ovat kuitenkin huomattavasti mukavammat jutut, jos vertaa sitä alla olevaan kuvaan...

Tästä ei mene ylitse kuin Sergei Bubka ja pitkäsäärinen Blanka Vlasic.

Kävelyn alussa viherpeipot pitivät huolen auditiivisesta ylilyönnistä, sillä kilpalaulanta oli tomeraa puuhaa ja näppäimistöt ja ryystimet olivat asetuksissaan. Lähellä Kemiran tontin takamusta tapasin paikallisen trapetsitaiteilijan käyntikortin:

Rimpikarin metsissä oli melko hiljaista. Sinitiaisia lauleskeli siellä täällä ja talitintin musisoinnin lomassa kuului muutama "siri-siri -hippiäiskäkin." Tikat olivat jytkyttäneet lukuisia lahopuita riekaleiksi, ruokaa etsiessään. Näistä metsistä jos joku puuttuu, niin ei ainakaan pikkutikka.

Rimpikarin nokassa katselin Kokemäenjoen suiston muuntumista Pihlavanlahdeksi. Ainoa lintu, jonka havaitsin suhruisessa kelissä, oli vanha merikotka, joka laskeutui jäälle. Se tuli Kirrinsannan suunnasta, joten se lienee käynyt tsekkaamassa Reposaaren sinttitarjonnan. Pihlavanlahti oli jäässä, muttei millään muotoa panssarijäässä. Nimim. Puljuboyz-clubin "jäsenmaksun maksaneena." Alkoi lahkeet painaa kummasti takaisin kävellessä...

Ilmankosteuden kuvaaja

Kun siis aamulla ovesta lähdin, oli aavistus lunta maassa. Kun takaisin saavuin, oli siitä enää muisto ja lorisevat rännien päädyt. Uusi ekopojo tuli loppumetreillä Juhanintieltä, kun korppi meni immelmanneilla mahtaillen kohti Kirrinsantaa. Pihan yli raahautui kolme harmaalokkia Yyterin suuntaan.

Piisami

Ekorallausta Yyterissä

Pieni ekoretki puuttuvien lajien perään Yyterin rannan kautta metsiin. Odotuslistalla ei ollut mitään merkittävää, vanha klassinen pyypaikka piti kuitenkin tarkistaa.

Erään nyt suljettuna olleen ravintolan kulmalta bongasin postikorteista tutun vanhan jököttäjän. Vähän mä olin kateellinen, se on nähnyt rollarit 1965, minä en. Tosin en ole vielä yhdistyksen kääkkäkerhon jäsen :)

Dyyneillä juoksevien lapsiperheiden välistä otin kuvan lumitilanteesta. Minä en lunta kaivannut, hiihtolomalaisista en mene takuuseen. Rantaan tuuli on kerännyt hieman ahtojäätä. Retken eka ekopinna, kalalokki listalle.

Keisarinpankin kautta Yyterin luontopolulle, joka kulkee dyynin takana suon- ja kuusimetsän rajassa. Paikalla on aikoinaan havaittu pikkukivoja lajeja kuten mm. iduli, pikkusieppo, harmaapäätikka ym. Nyt ekolistalle pyy sekä pyrstötiainen.

Polun varressa on komeita liekopuita. Niistä taitavampi kamerankäyttäjä olisi saanut varmasti parempia kuvia. Närhi sentään piristi, sekin oli vielä puutteissa.

Holmes

Siikaisten kanalintumailla

Tänään suhruisen päivän viettoa Siikaisissa Katselmankallion maisemissa. Mukana jälkikasvua ja kummipoika, joten keskityimme kuuman kaakaon ja paistetun makkaran nauttimiseen. Mutta emme toki unohtaneet lintuja aivan täysin.


Nuotio palaa, kohta päästään nauttimaan grillatusta läsästä.

Katselmankallion lintutorni kuvattuna laavun suunnasta. Porukalla ylös...

Näkymä tornista itään. Kuvassa aukeaa osa Haapakeidasta. Hetki kuvan ottamisen jälkeen 7 teerikukon parvi porhalsi sata lasissa kohti Haapakeidasta.

Heiju

Smurffit maastossa

Aivan mieletön aurinkoinen talvipäivä, piti vain löytää jostain lunta ja jäätä. Teemuluodon tornilta löytyi :)

Koko suisto oli jäässä. Vain kolme joutsenta muutti etelään vakio tiaisten ym. metsälajien lisäksi.

Huhtalan lintulavan edusta näytti paremmalta. Muutama aurinkoinen päivä ja loput lumista ovat historiaa. Mooskerinojan suulla ja lahdella sulaa. Tiaisten lisäksi paikalla kuitenkin vain klonksutteleva korppipari ja laulava puukiipijä.

Yyterin lietteitä kompattiin rankemmalla kädellä ja perinpohjin. Sään puolesta olisi kuvitellut ensimmäisiä muuttolintuja löytyvän, mutta niin vain ne pulmuset ja kiurut jäivät näkemättä. Kolme kyhmyjoutsenta kuitenkin muutti - kohti Leveäkaria.

Nipa esittelee tulevan kauden rantaniittymuotia, poliisin sinistä ja kumisaapasta. Näillä pärjää paremmissakin paikoissa :)

Holmes

Iltapäivän ekoretkeä

Kaanaasta pääsee mukavasti kävellen yhdelle Porin suosituimmista talvipaikoista. Silmää hivelevälle Levon putkelle, joka lämpimänä vyöhykkeenä kerää talven keskellä mukavaa lajistoa :)

Kuva kertoo enemmän kuin tusina sanoja. Kuluva talvi on poikkeuksellinen. Lunta ei ole ja pakkastakin vain harvoina päivinä. Iltaapäivän antia muutama tintti ja mustarastas koiras.

Putki kannattaa muuten aina liikennesääntöjen mukaan kävellä. Auto piilokojuna toimii toiseenkiin suuntaan.

Yyterin hiekkaranta sen sijaan on edelleen pienestä rantavallista huolimatta jäistä vapaa. Tällä kertaa kaukoputki oli kotona, eikä merilinnusto täysin auennut. Ne mitkä näkyivät olivat muutaman telkän ja isokoskelon varassa.

Tuulipussista voi lukea sään, mukavan leppoisa päivä. Tuuli ei haitannut harrastusta! Ranta sen sijaan on saanut kauniita opasteita. Luonnossa ne näyttivät vielä paljon ankeammilta aution rannan koristeina. Ei ihan löhölomailijan ykköskohde helmikuussa.

Uusia ekopinnoja tasan nolla. Tästä voi vain nousta ja tuulettaa, viimeiseksi ei jäädä, kärjestä vaan päivä päivältä kauemmas?

Holmes

Ekoteko

19.2.08

Ekoretki tai ei, mutta vatsaan haarukalla ahdattu isojokisen sian liha vihjasi, josko sen jotenkin kuluttaisin. No, eipä tuossa kelissäkään ole valittamista, ajattelin. Lähdin siis kävelemään lähinurkkiin. Kaanaan paloaseman takana oleva oja oli kokonaan sula ja oikea "Jacky Makupala", ettenkö paremmin sanoisi.

Nami nami

Levon urheilukentän ohitettuani jatkoin Kemiran putken (nk. Levon putki) vartta kohti Herrainpäiviä. Levon päässä putkitietä on varsin muhkean kokoinen pihlajan vötkäles. Kun sitä katsoo, tulee mieleen, että se on varsinainen järjestysmies. Se pitää sankan kuusijoukon takanaan lukuisilla "käsillään." Vai hä?

Mittatikkuna seipiö

Levon putki ei jäädy käytännössä koskaan. Joskaan tänä helmikuuna ei ole pelkoa ollut putken varren kotisirkoilla. Leutous luultavasti vain kasvattaa sirkkakansan lukumäärää entisestään. Vielä kuitenkin hiljaista äänimaailmassa. Tänään puhdistamon kohdalla kuului pohjoispuolelta tuttua kyykytystä (Euran Koskeljärven kävijälle), kun harmaapäätikka mekasti lepikossa. Liekö pariutumaton yksilö? Äänestähän ei voi tehdä mitään johtopäätöstä sukupuolen suhteen, sillä molemmat sukupuolet kyykyttävät keväin syksyin. Nyt on molemmilla Kaanaan ekospedeillä muurahaissyöppö listoilla. Mistäs sais sinisorsan ;-) ?

Tikkojen ja rastaiden tyyssija

Käväisin Herrainpäivien dyynien päällä pälyilemässä. Pulmusia ei näkynyt, ei kuulunut. Klopassa ei notkunut edes merimetsoa. Aavalla paineli neljä kyhmyjoutsenta etelään ja rannan tuntumassa löllyi neljä isokoskeloa. Varis roudasi rantaviivasta määrittämätöntä herkkua ja tuli rantavehnävyöhykkeelle "on niin kuin ei oliskaan" -fiiliksillä. En ollut huomaavinaankaan vaakkua, joka ruhjoi namipalansa rantavehnätuppaan tyveen. Kävelin Seipikroopin kautta Levon lammaslaitumille. Hitsi-vitsi, mut on maisema kuin esim. toukokuussa. Ei puutu ku sepelrastas ja peltosirkku nurmen takaosasta...Ja tietty lehdet puista.

Kauniimpaa kuin Kaanaan ojat

Piisami

Koskien karahduksia

18.2.2008

Teki mieleni huitaista sisämaan uumeniin. Rannikkoa oli tullut vähät retkipäivät nuohottua aiemmin. Tosin rannikon tuntumassa menivät ensimmäiset kohteet aamulla. Hangassuon kaatopaikalla ei ollut lokkien karusellia, ei. Ensimmäistäkään lokkia ei ollut snadilla sekajätealalla. Vain pikkuusen naakkoja ja kaksi toisiinsa kyllästynyttä käpytikkaa...

Kiersin Luvianlahden peltoaukean ja haroin aukeaa sekä kiikarein että putken kera. Ei petoja, ei kevään hullutuksia. Eikä sen puoleen sitä luntakaan...Ehkä Hangassuon huvenneen pitopöytätilanteen takia pelloilla safkasi peräti 120 varista.

Nakkilan Leistilänjärven keskitietä ei viitisinyt lähteä koettamaan. Jäätynyttä ja uraksi ajettua lunta yllättävän runsaasti, eikä juuri nyt kiinnostanut hajottaa menopelin mahanalustaa. Palokärki kuikutti ja keltasirkut (260) pitivät festivaalia. Arantilankoskella möllötti kolme isokoskeloa, mutta yhtäkään koskikaraa ei nytkään ollut. Vesi oli korkealla ja siinä syy.


Arantilankoski


Kivialhon kautta ajelin kohti Ulvilaa ja Kaasmarkkua. Sinne päästyäni tsekkasin jokea, mutten yhyttänyt yhtään karaa. Leineperissä niitä olikin sitten kolme lintua ja pellolla isolepinkäinen.

Leineperin tukkimies

Leineperin historian haiskahdusta

Parin lisäulvilalaiskaran jälkeen pyyhkäisin Kiikoisiin. Josko Jaaranjoessa jokunen lisää. Vaan ei ollut. Jaarankylä muuten oli kyllä lintua pullollaan. Teeriä näkyi ko. kunnassa 23+9 ja yksi isolepinkäinen. Aika hilpaista Laviaan...

"Mihin se pyyhe lensi, pötsi jäi vielä märäksi?"

Lavian Susikoskessa puljaili yksi kara ja siitä vähän alajuoksulle, sahan taakse, oli toinen vastaava. Oliskohan Nokkamaan pelloilla joku peto maisemissa? Vielä mitä, kun aukea aukeni, pölähti tieltä lentoon siniharmaa vegetaristi. Pitikö tämäkin vielä nähdä? Koko päivän on saanut hokea itselleen, ettei nyt ole maalis-huhtikuu, vaan helmikuu, sitten tosiaankin lavialaisessa maalaismaisemassa kekkuloi uuttukyyhky 70:nen naakan hälytysjärjestelmästä nauttien. Varsinainen lökäpöksy. No, näillä sääennustuksilla niitä ilmestyy piakkoin varmasti enemmänkin Satakuntaan, kuka ties...Erään maatilan pihapuissa oleili kohtalainen keltasirkkuparvi (450 lintua), mutta joukosta ei löytynyt kuin viherpeippoja.

Putken läpi räpsästy suttufoto uuttarista

Noormarkusta löytyi vielä kaksi koskikaraa (Lassilan- ja Noormarkunjoesta), joten päivän saldoksi tuli yhdeksän lintua. Porin Toukarilla päivysti kaksi isolepinkäistä ja siinä se päivä sitten olikin. Atlashavaintoja laulavista tinteistä, viherpeipoista ja muuten vaan tikoista ja varislinnuista aimo kasa.

Piisami

Syksyä, talvea vai kevättä?

Retkellä naapuriyhdistyksen puolella, juuri ja juuri, Siipyyn niemellä 14.2.2008.

Retkipäiväksi aiottu vapaapäivä koitti, maastoon piti päästä vaikka edellispäivän 21m/s luoteismyrsky ei juuri ollut hellittänyt. Näkymä staijikalliolta oli huikea ja tuulensuojaisen paikan löytäminen vaikeaa. Metsänrajasta löytyi puiden seasta sopiva kolonen, johon tuuli ei liian pahasti sattunut ja josta aukesi riittävä näkymä merelle.

Lintujen löytäminen mahtavien aaltojen seasta oli hankalaa, kuten aina kovalla tuulella. Onneksi tällä kertaa myötävalosta oli apua. Tosin eipä ollut lintuja kiusaksi asti, havis tai kaksi tunnissa!

On se merkillinen tämä talvi! Keskitalvella saa näillä latitudeilla usein tuijottaa jäälakeutta silmän kantamattomiin ja parhaassakin tapauksessa rannalla velloo kilometrien sohjovyö. Hyvässä lykyssä jäälakeuden ylittää joku isokoskelo tai merilokki ja ehkäpä vanha hali tai kaksi istuu kauempana jääröykkiön reunalla. Toista se on nyt! Myrskypäivän anti ei ollut huikea, mutta määrätietoisesti pohjoiseen viuhtova tukkakoskelopari (koiras täysin juhlapuvussa), muutama telkkä, nuori riskilä ja silkkiuikku (pohjoiseen nekin) sekä kuusi pilkkasiipeä antoi osviittaa siitä, mitä kaikkea Selkämeressä parhaillaan uiskentelee. Keli vain oli turhan kova enempien löytämiseen.

Vuodenaikojen tulkitseminen on mielenkiintoista juuri nyt. Kalenterin mukaan on tietysti talvi, mutta lintumaailmassa asiat eivät ole yksinkertaisia. Lähestyvä kylmänpurkaus (ennuste jopa -14 astetta Celsiusta tännekin!) saa takuuvarmasti liikkeelle muutamia kyhmyjoutsenia ja myös sinnitteleviä vesilintuja, kuten pilkkasiipiä, joita tänä talvena on ollut hyvin runsaasti. Niiden osalta kyse on periaatteessa syysmuutosta.

Kalalokkeja näkyi aamupäivän mittaan vajaa parisataa. Suurin osa linnuista valui hitaasti vastatuulessa pohjoiseen, kaukana merellä. Kalalokkeja on tänäkin talvena talvehtinut runsaasti, Porin Tahkoluodosta on laskettu 8000 linnun päivä helmikuussa ja Utöstä peräti yli 21000 kanikkaa! Tästä on keskusteltu ennenkin, mutta tiettävästi tällaiset kalalokkimäärät ovat vasta 1990 – luvun juttu. Kalalokit ainakin viettävät talveaan surffaten myrskyjen mukana sinne tänne, missä ravintoa riittää.

Yhtä kaikki, lintumiehen kevät alkaa helmikuussa. Nyt näkyi muutama puhdas parvi vanhoja harmaalokkeja, jotka hohtavanvalkoisine päineen olivat komea näky lipuessaan aaltojen seassa pohjoiseen. Lintumiehen on helppo tulkita tämä kevään merkiksi mielessään! Merilokkiparit käyvät tarkastamassa pesimäluotojaan ja ensimmäiset pulmuset ja mustavarikset on havaittu länsirannikolla. Kun seuraava korkeapaineinen lounaisvirtaus koittaa, on odotettavissa vanhojen merikotkien muuttoryntäys. Silloin olisi mukava sattua staijipaikalle. Neljä merikotkaa lipui nyt tuulen vauhdittamina kaakkoon, esiaikuisia tai nuoria kaikki, talvehtijoita varmaan.

Myrskyt ovat viime päivinä sekoittaneet pintavettä sen verran, että jäätalven tulosta ei tällä erää ole pelkoa. Rantaan vyöryvät aallot ovat komeita mutta eivät suostu näyttämään massiivisilta kuvassa. Pitäisi lisätä tuulenpuuskien paine kasvoille, jäätävä korvissa viuhuva puhuri sekä meren pauhu, ennen kuin kuvaan tulisi tehoa.

Tämä veijari ei tiedä myrskyistä mitään, vaan jatkaa eloaan kaukana sisämaassa. Ehkäpä tapaamme sen vielä myöhemmin, edellisestä tapaamisesta ehtikin kulua vuosi!

JVa

ESITELMÄTILAISUUS 20.2.08 Arkissa

Jälleen on se aika kuukaudesta että kannattaa tulla esitelmätilaisuuteen keskiviikkona 20.2.08 klo 18.00 Luontotalo Arkkiin !!

Tämän kertainen esitelmöitsijä Emeritusprofessori Martti Soikkeli kertoo esitelmässään Ivar Hortlingista joka oli Yyterin tutkija (teki Ytterön kirjasen Yyterin linnuista) ja lintutieteen pioneeri Suomen tähtitaivaan alla. Hortling oli tunnettu lintutieteilijä myös maailmalla, yksi niistä se aikaisista kuuluisuuksista Axel Palmenin lisäksi. E.W.Suomalainen "löysi" Yyterin kahlaajalietteet ja, kun Suomalaisen voimat ehtyivät niin Hortling jatkoi Yyterin tutkimusta. Hän teki paikan tunnetuksi kirjallaan myös koko maailmalle. Yhdistyksemme perustajajäsen Soikkeli tulee Turusta meille esitelmöimään tästä sen aikaisesta maailman luokan lintututkijasta, jolla oli saappaat aika syvällä Yyterin lietteessä.

Keskiviikkona 20.2.08 klo 18.00 Luontotalo Arkissa (Pohjoispuisto 7). Emeritus professori Martti Soikkeli aiheena "Ivar Hortling - Yyterin linnuston tutkija ja suomalaisen lintutieteen pioneereja"

Tervetuloa.

Karoja etsimässä

Allekirjoittanut ja Eljas Peltomaa päättivät viettää keväisen sunnuntaipäivän karoja etsien pohjoisessa Satakunnassa.

Ehkäpä löytyisi muutama atlashaviskin... Retkeily keskittyi akselille Pomarkku-Noormarkku. Karoja löytyi yhteensä 4 yksilöä; 2 Honkakoskesta (Pom), 1 Hanhijoesta (No) ja 1 Riuttansalmelta (Pom).
Monet potentiaaliset karapaikat ammottivat tyhjyyttään, suurin syy lienee korkealla ollut vesi. Muutakin toki näkyi: kanahaukka, varpushaukka, pari palokärkeä yms. Toki rohkenimme tehdä myös muutamia atlashaviksia, tosin vielä paikkalinnuista ja pienillä indekseillä.

Juha Heino

Pohjois-Satakunnassa kanalintuja etsimässä Siikaisten - Honkajoen - Kankaanpään alueella. Aamun tuulinen ja ajoittain lumisateinen sää ei ollut tähän aivan paras, mutta kaikki lajit onnistuttiin löytämään.
Iloisin yllätys oli riekkojen löytyminen Honkajoelta.

Siikaisten Haapakeitaan sijaitseva Katselmankallion lintutorni on "lähes" idioottivarma paikka löytää ruokailevia metsoja. Parhaimmillaan mäntyjen latvoissa ruokailevia ukkometsoja on samalla kertaa nähty kahdeksan. Myös isokäpylintu, korppi ja parvi teeriä löytyi lajilistaan.

Kuvassa Petteri ja Matti Mäkelä etsivät Ari Pitkälän seurassa paikan ihmeitä. Oli muuten aika kylmää touhua :)

Honkajoen Huidankeidas. Alueen laidalta, isovarpurämeeltä löytyi kaksi riekkoa ruokailemasta. Riekon jälkiä sitäkin enemmän.

Ylimääräisiä iltapäivän tunteja käytettiin Kankaanpään peltopyiden etsintään, näistä ei tällä kerta löytynyt jälkeäkään. Kuninkaanlähteellä poikettiin vielä laskemassa koskikarat, yksi lintu löytyi.